Tervetuloa mukaan ohjaushommiin!

Tämän päivän opiskelija kohtaa työelämän ja tulevan ammattialansa toimijat usein ensimmäisistä opiskelupäivistä lähtien. Ja toki loogista onkin, että ammattiin opitaan mahdollisimman kiinteässä yhteydessä työelämään ja sen viimeisimpiin ilmiöihin, menetelmiin, työtapoihin ja osaajiin.

Siihen, millaisen kuvan opiskelijat saavat tulevasta ammattialastaan ja siellä toimivista ihmisistä riippuu merkittävästi työpaikkaohjaajista ja ensimmäisistä kollegoista, joihin he työelämässä tutustuvat. Siksi pidämme tärkeänä, että kaikki opiskelijoita ohjaavat työelämän edustajat tuntevat muutamia hyvän ohjaamisen perusasioita ja työkaluja. Osaamisen kehittymisen seuraaminen ja työelämätaitojen ohjaaminen ovat innostavia tehtäviä ja kehittävät paitsi työpaikkaohjaajaa ja opiskelijaa, parhaimmillaan ne vievät koko työyhteisöä eteenpäin!

Me SDO:lla koemme, että hyvä ohjaaminen lähtee siitä, että kokee ohjaamisen olevan tärkeä ja innostava tehtävä ja haluaa kehittää itseään osaamisen tunnistajana ja palautteen antajana. Tärkeää on toki myös se, että kukin toimija tietää, mitä häneltä odotetaan prosessin eri vaiheissa.

Työpaikoilla tapahtuvan oppimisen osa-alueita on palasteltu alla olevien otsikoiden alle. Klikkaamalla otsikkoriviä, voit lukea lisää itseäsi kiinnostavista työpaikoilla tapahtuvan oppimisen asioista.

Yhä suurempi osa opiskelijoistamme puhuu äidinkielenään jotain muuta kieltä, kuin suomea tai ruotsia. Kielelliset ja kulttuuriset kysymykset tuovat ohjaamiseen omat mausteensa ja herättävät usein pohtimaan myös sitä, voisiko asioita tehdä jotenkin toisin. Lue lisää kielitietoisesta ohjaamisesta kohdan Kielitietoinen ohjaaminen alta.

Työelämässä tapahtuvasta oppimisesta ja ohjaamisesta sekä tutkinnon suorittamisesta ja opiskelijan osaamisen arvioinnista on kirjoitettu paljon ohjeita ammatillisten oppilaitosten yhteistyössä sekä hankkeissa ja projekteissa. Alta löydät linkkejä muiden toimijoiden laatimiin oppaisiin, joiden avulla voit syventää tietämystäsi aiheeseen liittyen.

OKM:n rahoittaman ja Omnian ammattiopiston koordinoiman Ohjaan.fi-hankkeen sivut

Opetushallituksen laatimat ammatillisten tutkintojen perusteet: ePerusteet

Perehdyttämällä monimuotoiseen työyhteisöön, Petmo-hankkeessa tuotettu Erilaisuus sallittu -opas

ESR-rahoituksella laadittu Työpaikkaohjaaja opiskelijan arvioijana -materiaali

Työpaikat ottavat vastaan kymmeniä, toiset satojakin työelämässä oppijoita vuosittain. Eikä ihme, jos välillä tuntuu vaikealta hahmottaa, miksi opiskelija työpaikalla on, kuinka kauan työharjoittelu kestää ja mitkä opiskelijan tavoitteet mahtavat olla. Tämän päivän ammatillisen koulutuksen osalta ajatellaan, että kaikki ammattitaidon osat voidaan oppia aidoissa työtehtävissä ja työympäristöissä. Siksi kokemuksia niin sanotuista oikeista töistä pidetään erityisen arvokkaina. Alla on kuvattu työelämässä tapahtuvan oppimisen erilaisia muotoja:

  • Työelämään tutustuminen tai työharjoittelu: Työlämään tutustumisessa opiskelijan tavoitteena on yleensä havainnoida työtehtäviä, työyhteisöä ja alaa. Tehtävänä jaksolla on myös pohtia omaa soveltuvuutta alalle sekä oppia työelämän pelisääntöjä. Työelämään tutustumista voivat tehdä esimerkiksi peruskoulun oppilaat (TET) tai ammatillisiin opintoihin orientoituvat opiskelijat (TE-rahoituksella opiskelevat).
  • Työssäoppimiseen valmentautuminen: Työssäoppimiseen valmentautumiselle on määritetty yleiset tavoitteet, joiden lisäksi opiskelijalla on omia, työpaikalla toimimiseen liittyviä tavoitteita. Työssäoppimiseen valmentautumisen jakso voi kestää opiskelijasta riippuen muutamasta viikosta useisiin kuukausiin. Työssäoppimiseen valmentautuminen liittyy ammatillista koulutusta edeltäviin opintoihin (Valma). Opiskelijan oppimista jakson aikana ja osaamista jakson päättyessä arvioidaan sanallisesti.
  • Työelämäprojektit: Työelämäprojektit käynnistetään tiiviissä yhteistyössä työnantajaan, ne nousevat esimerkiksi jonkin asiakasryhmän toiveista tai tarpeista, joihin opiskelijat kehittävät tapahtuman, materiaalia tai jonkin uuden ratkaisun. Työelämäprojektit ovat usein suhteellisen lyhyitä, eikä niihin liity työelämän näkökulmasta arviointivelvoitetta.
  • Työssäoppiminen: Työssäoppimisen tavoitteet nousevat tutkinnon perusteista ja opintojen vaiheesta. Lisäksi etenkin erityistä tukea tarvitsevilla opiskelijoilla voi olla omia, yksilöllisiä tavoitteita työssäoppimisen jaksolle. Työssäoppiminen liittyy ammatilliseen koulutukseen ja sen päätteeksi opiskelija usein osoittaa osaamisensa ammattiosaamisen näytössä tai tutkintotilaisuudessa, joka arvioidaan numeerisesti. Työssäoppimiseksi sanotaan ammatillisten perustutkintojen, ammatti- ja erikoisammattitutkintojen työpaikoilla tapahtuvaa oppimista.
  • Työelämävaltainen opiskelu: Ammatillinen koulutus on täynnä erilaisia tekemisen tapoja ja uusia kokeiluita opiskelijalle parhaiten sopivan opiskelumuodon löytymiseksi. Työ(elämä)valtainen opiskelu on yksi tapa lisätä työssä tapahtuvan oppimisen määrää. Tällöin työpaikoilla voidaan oppia kaikkia ammattiin kuuluvia taitoja, myös vaikkapa viestinnän, tietotekniikan tai fysiikan sisältöjä. Opiskelijalle on suunniteltu tehtäviä, joita varten hän havainnoi ja kerää tietoa työpaikaltaan. Työelämävaltaisissa toteutuksissa oppiminen siis tapahtuu työssäoppien valtaosaltaan. Silloin ammattiosaamisen näyttöjä voi olla eri kohdissa työn tekemistä. Yksi työelämävaltaisen opiskelun ja työssäoppimisen muodoista on oppisopimusopiskelu, josta voit lukea lisää täältä.

Parhaimmillaan työpaikan kahvihuoneessa keitellään sulassa sovussa suodatinkahvia, minttuteetä, chailattea ja espressoa. Monikulttuurisuus ja monikielisyys ovat työyhteisöä rikastavia asioita ja eri kielten osaajat voivat tukea toisiaan ja he avartavat tekemisen tapoja työyhteisössä. Monikielisessä ja -kulttuurisessa porukassa nousee kuitenkin usein myös ymmärtämisen haasteita, kohdataan erilaisia työkulttuureita ja tekemisen tapoja tai suljetaan kielimuurin vuoksi kollega kahvipöytäkeskustelujen ulkopuolelle. Kielitietoinen ohjaaminen ja kulttuurisensitiivinen oleminen vaativat lähtökohtaisesti vain kiinnostusta erilaisuutta kohtaan. Kaikki muu on opittavissa!

Jos kielitietoinen ohjaaminen on taito, jota itsessäsi haluat kehittää, pohdi seuraavia asioita vaikkapa työviikon aikana yhtä kunakin päivänä:

  • Ole utelias: Suurin osa kulttuuritörmäyksistä johtuu väärinkäsityksistä. Niin kuin ihmisten väliset konfliktit muutoinkin. Kysymällä suoraan, mutta toisen taustaa ja kulttuuria arvostavalla tavalla asiasta, joka sinua mietityttää, annat toiselle mahdollisuuden valita, mitä hän itsestään ja tekemisestään haluaa kertoa. Viestit myös olevasi kiinnostunut ja haluavasi ymmärtää. Sinun on myös helpompi ymmärtää ohjattavasi reaktiota tai konfliktitilanteita, kun tunnet kulttuuritaustoja, joista työkaverisi tulevat.
  • Hidasta ja selkeytä: Olet ehkä itse ollut tilanteessa, jossa puhut vierasta kieltä, etkä tule täysin ymmärretyksi. Silloin saman toistamisesta vain hiukan kovemmalla äänellä ei ole juuri apua. Jatkuva pinnistely vieraan kielen ymmärtämiseksi voi olla opiskelijan arkea niin koulussa kuin työpaikallakin. Käyttämällä mahdollisimman arkisia sanoja ja puhumalla normaalilla puhenopeudella, annat kuulijalle aikaa ja paremmat mahdollisuudet ymmärtää viestisi. Ammatit ja alat ovat toki täynnä käsitteitä, jotka opiskelijan tulee oppia, mutta ne kannattaa alkuun selittää myös toisin sanoin.
    Vertaa esimerkiksi seuraavia: ”Blokkaa ensin pöydät viisi ja kuusi, heitä astiat tiskiin ja pistä brikat paikoilleen.” Siihen, että ohje olisi. ”Hae ensin pöydistä viisi ja kuusi likaiset astiat. Vie ne tiskipöydälle, laita tiskikoneeseen ja käynnistä kone siitä vihreästä napista. Hae sitten tarjottimet ja laita ne päällekkäin linjaston alkuun.” Selkeä ja yhden ohjeen kerrallaan antaminen auttavat myös sellaisia opiskelijoita, joiden on vaikea hahmottaa pelkästään puhuen annettuja ohjeita.
  • Käytä erilaisia viestimisen tapoja: Kieli on paljon muutakin kuin sanat. Anna siis ohjeita myös näyttämällä mitä itse teet, antamalla kuvallisia ohjeita, kirjoittamalla listoja, näyttelemällä tai vaikka kuvaamalla työtehtävä lyhyeksi videoksi opiskelijan puhelimeen. Tärkeintä on, että tulette molemmin puolin ymmärretyksi ja että opiskelijalla on tarvittaessa jotakin, josta hän voi tarkistaa unohtuneen ohjeen.
  • Tue vertaisoppimista: Työkaveri on usein se, jolta on nopeinta kysyä apua. Välillä kollega voi tosin puhua paremmin jotain muuta kieltä kuin suomea. Sekin voi olla haaste, mikäli opiskelijan tavoitteena on oppia suomea (tai ruotsia) ja alalla käytettävää sanastoa. Kerro siis työpaikalla, että jokainen työpäivä on loistava hetki oppia kieltä ja kannusta muita kieliä puhuvia mieluummin harjoittelemaan keskenään ja pohtimaan yhdessä itselle vieraiden sanojen merkitystä, kuin käyttämään omaa äidinkieltään, jota muu työyhteisö ei ehkä ymmärrä.
  • Kuuntele ja malta: Töissä on usein kiire ja kiireessä tulee tehtyä nopeita tulkintoja. Suomea vieraana kielenä puhuva ei ehkä osaa käyttää kaikkia kielen vivahde-eroja. Siksi viesteistä voi tulla negatiivisen tai käskevän sävyisiä, vaikka puhuja ei sitä ole tarkoittanut. Malta siis kuunnella loppuun. Kysy tarkentavia kysymyksiä sen sijaan, että hätiköit ja päättelet loput. Annettuasi ohjeita, pyydä opiskelijaa toistamaan ohje omin sanoin. Malta myös antaa kielen oppimiselle aikaa ja anna tilaa virheille ja erehtymiselle. Rapatessa roiskuu.

 

Lue täältä lisää erilaisuuden huomioimisesta.

Mitkä ovat oman työurasi parhaat hetket ohjattavana? Minkälaista palautetta haluaisit itse saada? Mitkä ovat vahvuuksiasi osaamisen tunnistamisessa?

Jokainen ohjaaja tekee ohjaustyötä omalla persoonallaan ja niin kuuluu ollakin. Omat vahvuudet saavat näkyä ja erilaiset opiskelijat myös kaipaavat erilaista työotetta. Kohdasta Kielitietoinen ohjaaminen voit katsoa vinkkejä eri kulttuuri- ja kieliryhmien kanssa huomioitavista asioista. Noita kielitietoiseen ohjaamiseen liittyviä ajatuksia voit hyödyntää kaikessa ohjauksessa, mutta tässä muutamia muita neuvoja, jotka voivat helpottaa ohjaustyötäsi, erityisesti mikäli olet tarttumassa haasteeseen ensimmäistä kertaa:

  • Varaa aikaa: Varaa ohjaushetkeen se aika, jonka olet opiskelijalle luvannut ja yritä (kiireestä huolimatta) luoda tunne siitä, että sinulla on aikaa hänelle ja hänen kysymyksilleen. Oppimiseen kuuluu pohdiskelu ja toisinaan myös kulkeminen takaisinpäin. Hahmottaminen ja uusien taitojen haltuunotto vaatii toistoja ja mokiakin. Hätiköinti puolin ja toisin lisää väärinymmärryksiä ja nostaa kynnystä kysyä epäselvistä asioista.
  • Ole konkreettinen: Ohjaaminen työtehtävissä käsittelee yleensä hyvin arkisia asioita. Siksi myös mahdollisimman konkreettiset ohjeet, neuvot ja palaute auttavat opiskelijaa ymmärtämään, missä hän on onnistunut ja miten omaa toimintaa voisi muuttaa. Abstraktit kuvailut ja ammattialan jargon etäännyttävät itse työstä. Monen opiskelijan on myös vaikea muuttaa yleispalaute tekemiseksi.
    Vertaa esimerkiksi seuraavia palautelausahduksia: ”Osaat ottaa huomioon asiakasryhmien moninaiset tarpeet.” tai ”Oli hienoa, että ymmärsit kysyä pienen lapsen äidiltä, tarvitseeko hän mikroa lapsen ruuan lämmittämiseen. Ja eilen huomasit ohjata vaikeasti liikkuvan asiakkaan istumaan lähelle ovea ja kannoit hänen tarjottimensa. Tosi hieno juttu!”
  • Arvosta ja huomaa onnistumiset: Ohjaaminen ja erityisesti palautteen antaminen ja arviointi ovat vaikeita tehtäviä. Niissä tilanteissa ollaan monesti myös niin sanotusti herkillä puolin ja toisin. Rakentavan palautteen antaminen on taito, jonka kanssa ei myöskään koskaan ole valmis. Kun työyhteisöön luo kulttuuria, jossa aivan pienetkin onnistumiset huomioidaan ja työntekijöitä kannustetaan kiittämään toisiaan usein, on myös korjaavan palautteen antaminen helpompaa. Ja jälleen – arvostava puhe saa tiukankin palautteen tuntumaan oikeudenmukaiselta. Kun sanoo asiasta ja perustelee käytännön tilanteiden kautta viestinsä, opiskelija yleensä tunnistaa oman kehittymistarpeensa. Kerro opiskelijalle myös, että toivot saavasi häneltä palautetta ohjaajana. Silloin kehitytte molemmat.

Työelämässä tapahtuvan oppimisen ohjaamisella on yksi ydintavoite – antaa opiskelijalle tietoa siitä, missä hän on taitava, missä asioissa hän tarvitsee vielä harjoitusta ja millä keinoilla hän voisi tavoitteisiinsa päästä. Arviointi kuulostaa viralliselta, ja sitä se siltä osin onkin, että lopullisen arvosanan osaamisesta opettaja tai näyttötutkinnoissa kolmikanta antavat virkatehtävänään. Arviointityötä on kuitenkin myös se jokapäiväinen palaute, jota opiskelija saa tekemisestään ja taitojensa kehittymisestä. Siksi se on todella tärkeä ohjauksen osa-alue ja vaatii ohjaajalta tarkkanäköisyyttä, ammatin ja alan tuntemusta sekä tietoutta itsestään palautteen antajana. Arvioinnin ajatellaan pitävän sisällään kaksi elementtiä:

  • Oppimisen arviointi: Oppimisen arvioinnilla tarkoitetaan kaikkea sitä palautetta, jota opiskelija saa ohjaajalta, opettajilta ja työkavereilta hänen opetellessa uutta, tehdessä oppimistehtäviä, harjoitellessa työn tekemistä, tutustuessa työympäristöön ja pohtiessa omaa kehittymistään. Oppimisen arviointia ovat palautekeskustelut, oppimispäiväkirjan laatiminen, vertaisarviointi, työtehtävissä ohjaaminen jne.
  • Osaamisen arviointi: Osaamisen arvioinnilla tarkoitetaan arvioinnin tekemistä opiskelijan taidoista yleensä työelämäjakson lopussa, kun hän on ensin saanut harjoitella, oppia ja vastaanottanut palautetta oppimisestaan. Osaamisen arviointi tapahtuu sanallisesti tai numeerisesti. Ammattiin opiskelevien opiskelijoiden osaamisen arviointi tapahtuu arviointikeskustelussa ammattiosaamisen näytön tai tutkintotilaisuuden päätteeksi. Osaamisen tasoa kuvataan numeerisella arvosanalla (tyydyttävä 1, hyvä 2 tai kiitettävä 3). Osaamista arvioidaan suhteessa Opetushallituksen määrittelemiin ammattitaitokriteereihin.

Jotta arki rullaa ja opiskelija voi keskittyä olennaiseen, eli ammattitaidon oppimiseen, on tärkeää sopia muutamista asioista. Osa niistä liittyy lainsäädäntöön tai suomalaiseen työkulttuuriin ja osa taas on kirjoittamattomia sopimuksia, mutta silti niiden toteaminen ääneen ja kirjaaminen ylös helpottaa opiskelijaa hahmottamaan omia oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan työpaikalla. Työelämässä tapahtuvasta oppimisesta sovitaan ainakin seuraavat käytännön asiat:

  • Kuka ohjaa?: Kuka on opiskelijan ohjaaja oppilaitoksen ja kuka työpaikan puolesta? Ohjaajien yhteystiedot on hyvä kirjoittaa sopimukseen työssäoppimisen jaksosta. Sopimusta voi verrata työsopimukseen, se allekirjoitetaan ja se sitoo kaikkia osapuolia toimimaan sovitulla tavalla.
  • Kuinka kauan työelämäjakso ja työpäivä kestää?: Kuten kohdassa Työpaikoilla tapahtuu monenlaista oppimista todettiin, työelämäjaksot voivat olla eri mittaisia. Myös työpäivän kestossa voi opiskelijoiden välillä olla eroa. Alaikäiset opiskelijat eivät välttämättä myöskään voi tehdä kaikkia työtehtäviä. Nämä kannattaa käydä yhdessä läpi ja kirjata sopimukseen.
  • Mitä työvälineitä opiskelija tarvitsee?: Käytetäänkö työssä työvaatteita? Tarvitseeko opiskelija todistuksen ensiaputaidoistaan, hygieniaosaamisestaan tai työturvallisuustietoudestaan? Entä pitääkö hänellä olla ajokortti? Jotta opiskelija tietää, kenen välineillä työtä tehdään ja hän tietää tarvittaessa hankkia itselleen vaikkapa työkengät, käykää myös nämä asiat läpi tavatessanne ennen työssäoppimisen alkua.
  • Saako opiskelija työstä korvauksen?: Työssäoppimisesta voidaan maksaa opiskelijoille palkkaa, mutta varsinkin opintojen alkuvaiheessa opiskelijan taidot eivät ehkä vielä mahdollista niin itsenäistä työskentelyä, että työnantaja maksaisi työstä. Poikkeuksena tähän on oppisopimusopiskelu, joka rinnastuu määräaikaiseen työsuhteeseen. Koska käytännöt eroavat ja riippuvat opiskelijan osaamisesta, on hyvä keskustella palkasta erityisesti, mikäli työssäoppiminen tapahtuu oppilaitoksen loma-aikana. Tärkeää on, että opiskelijalla on mahdollisuus tehdä kaikkia tavoitteisiin kirjattuja työtehtäviä ja oppia monipuolisesti suunnitelmiin kuvattuja taitoja.
  • Mitkä ovat opiskelijan tavoitteet?: Työpaikalla olemiseen voi eri koulutuksissa liittyä hyvinkin erilaisia tavoitteita (lue lisää erilaisista työelämässä tapahtuvan oppimisen muodoista kohdasta Työpaikoilla tapahtuu monenlaista oppimista). Yhteistä niille kaikille on kuitenkin se, että työelämäjaksolle on jokin syy, joka opiskelijan tulee hahmottaa. Mikäli jakson tavoitteena on jonkin tutkinnon osan sisältöjen oppiminen ja tuon osaamisen näyttäminen, tavoitteet nousevat tutkinnon perusteista. Tavoitteena voi kuitenkin olla myös muiden työelämätaitojen oppiminen, kuten sitoutuminen työelämän pelisääntöihin, aikatauluihin ja ohjeisiin tai työpaikan sosiaalisissa tilanteissa toimimisen harjoittelu. Opiskelijan tavoitteista ja toiveista on hyvä keskustella paitsi jakson alkaessa, myös matkan varrella, jotta mahdollisia korjausliikkeitä ehditään tekemään. Ohjaajana tehtäväsi on myös pyrkiä luomaan opiskelijalle mahdollisuus tutustua, harjoitella ja tehdä tavoitteikseen kirjaamiaan töitä ja antaa palautetta nimenomaan niissä onnistumisesta.
  • Sano ääneen myös asioita, jotka voivat tuntua itsestäänselviltä. Työyhteisöt ovat varsinaisten ohjeiden ja sääntöjen lisäksi täynnä kirjoittamattomia sopimuksia. Nämä sopimukset voivat liittyä suomalaiseen työlainsäädäntöön tai ne voivat olla vain kyseisen työpaikan kulttuuriin omaksuttuja toimintoja, jotka perustuvat historiaan tai voimakastahtoiseen esimieheen, joka ei ole työskennellyt organisaatiossa enää vuosiin. Uuden työntekijän on mahdotonta tietää näistä joskus hyvin tärkeinä pidetyistä säännöistä, joita ei voi mistään lukea. Ohjaajana tehtäväsi on kertoa opiskelijalle työpaikan sopimuksista ja erityisesti näistä hiljalleen muotoutuneista tavoista. Joskus niiden hahmottaminen voi vaatia ohjaajaltakin pysähtymistä ja prosessien tarkastelua.

Digitaalisuus ja älylaitteet ovat alalla kuin alalla entistä näkyvämpi osa työn tekemistä ja työhön perehdytystä. Digitaalisten laitteiden avulla myös opiskelijan ohjaamista voidaan monipuolistaa ja nopeuttaa. Ne mahdollistavat ajasta ja paikasta riippumattoman ohjaamisen sekä työntekijöiden vertaisoppimisen. Älylaitteet ovat toki myös haaste – asiakaspalvelija, joka plärää kassan takana puhelintaan tai viestin kirjoittamisen jälkeen siirtyy käsittelemään elintarvikkeita on paitsi yrityskuvan myös hygienian kannalta riski. Siksi puhelimen käytöstä kannattaa sopia työssäoppijan kanssa etukäteen ja osoittaa ne työtehtävät ja hetket, joissa digitaaliseen maailmaan uppoutuminen on sopivaa.

Ohjauksen näkökulmasta digilaitteiden hyödyntämisessä kannattaa ottaa huomioon ainakin seuraavat näkökulmat:

  • Miten tärkeää digilaitteiden käyttötaito on työpaikalla? Jos päivittäisiin työtehtäviin kuuluu se, että vaikkapa ravintolan tilaukset kirjataan tabletille tai vanhuksen elintoimintoja seurataan sähköisesti, on perusteltua vahvistaa opiskelijan digiosaamista. Harvalla alalla voidaan väittää, etteikö digitaalisuus olisi merkittävin tulevaisuudessa työn tekemistä määrittävä ilmiö, joten systemaattinen perehdyttäminen työyhteisön sähköisten järjestelmien ja laitteiden käyttöön on paitsi järkevää myös tärkeä tulevaisuuden oppimaan oppimisen taito.
  • Miten sosiaalista mediaa käytetään työyhteisössä? Valtaosalla yrityksistä on Facebook-, Twitter-, Pinterest- tai Instagram-tili. Usein työntekijöitä kehotetaan päivittämään työpaikan some-sivustoa esimerkiksi ajankohtaisista tapahtumista. Työssäoppijat voivat olla sosiaalisen median käyttötaidoiltaan hyvinkin pitkällä ja heiltä voi saada raikkaita ideoita ja tietoa uusista kanavista. Some-etiketistä kannattaa keskustella etukäteen ja käydä läpi sosiaalisen median käytön hyvät tavat työpäivän aikana.
  • Miten älypuhelinta voisi hyödyntää ohjauksessa ja työtehtäviin perehdyttämisessä? Kannattaa ohjaajana pohtia, minkälaisia mahdollisuuksia älypuhelimen käytöllä voisi olla uusiin tehtäviin ja työyhteisöön tutustumisessa ja perehtymisessä. Jos se on mahdollista, voi puhelimeen kuvata työohjeita tai työtehtävän vaiheita. Ilmaisten videopuheluiden avulla voi ohjaavaan opettajaan tai työpaikkaohjaajaan saada yhteyden kaukanakin sijaitsevasta työpisteestä. Videopuhelun vahvuutena on mahdollisuus näyttää vaikkapa laitetta, jonka toiminnot on unohtanut, jolloin etäällä fyysisesti oleva tuki tulee ainakin näennäisesti lähemmäs. Työpaikalla kuvaamisesta on hyvä keskustella tieto- ja yksityisyydensuojan vuoksi. Vinkkejä kuvaamiseen ja kuvausetiikan huomioimiseen saat esimerkiksi Digiamis-hankkeen blogista.
  • Miten viestiryhmien avulla voi tukea ryhmäytymistä ja vertaisoppimista? Keskustelut sosiaalisessa mediassa voivat auttaa opiskelijaryhmän tai perehtyjäjoukon oppimista, kun joku muukin kuin opettaja tai ohjaaja voi vastata mieltä askarruttavaan kysymykseen. Työyhteisöön tutustumista ja sitoutumista voi tukea kutsumalla uudet työkaverit yhteiseen whatssapp-ryhmään keskustelemaan ja kuulemaan työpäivän jälkeisestä toiminnasta. Viestiryhmiin on myös nopea lähettää muistutuksia, kuvia tai ohjeita vaikkapa kesken työpäivän.
    Nykypäivänä oppimispäiväkirjat ovat siirtyneet sosiaalisen median maailmaan. Blogeja ja vlogeja hyödynnetään paljon reflektoinnissa ja oman oppimisen hahmottamisessa. Kuten yllä kuvaamisesta, myös kirjallisen tekstin tuottamisesta on tärkeää keskustella opiskelijan kanssa. Yrityskuva tai työkaverin tai asiakkaan yksityisyyden suoja ei saa kärsiä oppimisen kustannuksella.
  • Mikä on hyvä digityökalu? Digitaalinen maailma muuttuu niin nopeasti, että toisinaan tuntuu että juuri kun jonkin sovelluksen on viimein saanut itselleen asennettua, sen käyttö onkin jo historiaa. Onneksi helppokäyttöisyys on yhteistä suosituille sovelluksille, joten uudenkin sovelluksen käytön oppii nopeasti. Jotta ohjaus aidosti siirtyisi opiskelijan saataville, on järkevää kysyä, mitä sovellusta, työkalua ja tapaa hän toivoisi ohjauksessa käytettävän. Jotta yhteydenpito ei kariudu heikkoon rahatilanteeseen, kannattaa valita ilmaisia sovelluksia. Kun opiskelija on saanut vaikuttaa siihen, miten ja missä työpaikalla tapahtuvaa oppimista ohjataan, hänet voi myös velvoittaa seuraamaan sitä ja reagoimaan ohjaajan viesteihin samoin kuin perinteisemmillä viestinnän välineillä.

Intoa ja uteliaisuutta uusien digityökalujen käyttöönottoon ja uskallusta avoimuuteen erilaisten sovellusten käytössä myös työpaikalla!