Opiskelijan tarina: Vaihto muotialalta merkityksellisempään työhön
Muotialalla uraa tehnyt Tiina toivoi työltään lisää merkitystä. Siksi hän uskaltautui etsimään uutta suuntaa työhönsä Suomen Diakoniaopiston kautta.
On tiistai-ilta, kello seitsemän tienoilla. Tiina on hetki sitten palannut lenkiltä kotiin.
”Täällä on hirveä pakkanen ja se söi akun puhelimesta. Ehdin juuri ja juuri ladata haastattelua varten”, hän sanoo.
Nyt oululainen Tiina on kuitenkin sisällä lämpimässä ja valmiina kertomaan meille, kuinka hän, lähes viisikymppinen ihminen, rohkeni vielä pitkän työuran jälkeen ryhtyä vaihtamaan alaa – ja aloittaa koko homman koulun penkiltä.
Muotialalta lähihoitajaksi
Tiina ei ole koskaan ollut työtön. Viimeisen 25 vuoden aikana hänellä on ollut kolme työpaikkaa, joista jokaisessa hän on viihtynyt pitkään. Kaikki työt ovat olleet muotialalta, erilaisissa vaatetusliikkeissä.
Muoti alana on ollut Tiinalle mieleinen. Silti jokin aika sitten hänen mielessään alkoi viritä ajatus uudesta ammatista. Kun lapsetkin olivat jo lähteneet omiin seikkailuihinsa, aika tuntui oikealta.
”Vaikka olen muotialallakin saanut auttaa ja tehnyt yhteistyötä esimerkiksi näkövammaisten ja muistisairaiden ihmisten kanssa, haluaisin tehdä työtä, joka tuntuisi vielä merkityksellisemmältä. Se on kai tämä ikä, että semmoset asiat alkaa kiinnostaa.”
Ennen kouluun hakemista Tiinalla oli jo ajatus siitä, että lähihoitajan opinnot voisivat olla vastaus hänen toiveisiinsa. Tiina tiesi lähihoitajan työstä melko paljon etukäteen, sillä hänen äitinsä ja ystävänsä ovat lähihoitajia.
”Suomen Diakoniaopiston löysin sitten googlaamalla”, hän kertoo. ”Pääsin haastatteluun, jossa kysyttiin monta kertaa, että miksi haluan alalle. Vastasin, että haluan auttaa. Haluan ihmisläheistä työtä. Haluan olla ihminen ihmiselle.”
Niin motivoituneesta hakijasta tuli opiskelija.
Alku aina haastavaa
Kun Tiinan opinnot sitten elokuussa 2020 alkoivat, hän istui pulpetin penkille kynän ja vihon kanssa.
”Olin viimeksi opiskellut vuonna 2001 ja niistä ajoista opiskelu olikin muuttunut varsin paljon.”
Ensimmäisenä Tiinan piti ottaa haltuun joukko uusia opiskelumenetelmiä, tietokoneohjelmia ja sovelluksia. Se vei aikaa, vaikka hän tietokonetta olikin aiemmin käyttänyt.
Opettajalta ja etenkin koulukavereilta sai kuitenkin paljon apua, ja kun tammikuussa korona pakotti opiskelijat pääosin etäopintoihin, ne sujuivat hienosti.
”Vaikka onhan se vähän hassua katsoa tämän ikäisenä Wilmasta, että mitähän mulla ensi viikolla onkaan!” Tiina nauraa.
Tällä hetkellä Tiina opiskelee ikääntyvien hoitoa ja kuntoutusta. Tulevaisuudessa työpaikka voi löytyä esimerkiksi hoivakodista, kotihoidosta, seniorikeskuksesta tai vaikkapa mummoparkista. Vaihtoehtoja on paljon mutta onneksi opintojen aikana pääsee kokeilemaan aitoa työelämää ja saa siten tuntumaa erilaisista tehtävistä.
Kouluviikko koostuu kolmesta osasta. Maanantaisin Tiina opiskelee oman tiiminsä eli pienryhmän kanssa.
”Voimme tehdä esimerkiksi esitelmän jostain annetusta aiheesta, vaikkapa diabeteksesta, mikä sitten esitellään koko luokalle.”
Tiistaisin on simulaatiopäivä, eli koulussa harjoitellaan hoidollisia tehtäviä. Sellaisia ovat esimerkiksi verenpaineen mittaus, vuoteenpetaus ja potilaan pesu.
Keskiviikosta perjantaihin Tiina on työssäoppimispaikallaan.
”Siellä teorian pääsee siirtämään heti käytäntöön.”
Opinnot etenevät tiiviisti ja Tiinan mukaan paljon vastuuta on opiskelijalla itsellään. Tukea saa kuitenkin aina, kun tarvitsee. Välillä silti harmittaa, että aika ei vain kaikkeen riitä.
”Ei vaikka olen tosi kiinnostunut ja haluaisi oppia vielä enemmän kuin mitä ehtii. Tämän ikäisenä sitä imee tietoa itseensä ihan eri tavalla kuin nuorempana; tuntuu mukavalta olla niin innostunut!”
Vielä joskus jatko-opintoihin?
Aika näyttää, minne lähihoitajaopinnot Tiinan vievät. Sen hän ainakin tietää, että haluaa tehdä arvokasta ja tärkeää työtä. Olla vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa.
Joskus tulevaisuudessa saattaa olla aika myös jatko-opinnoille.
”Jos joskus haluan sairaanhoitajaksi tai täydentää osaamistani vaikkapa lähihoitajan vammaispuolen opinnoilla, niin minulla on hyvä pohja.”
Tiinan mielestä hoiva-ala sopii monenlaisille ihmisille. Motivoitunut pitää toki olla, ja empaattinen ja suvaitsevainen. Lisäksi pitää olla paineensietokykyä ja hyvä fyysinen kunto on Tiinan mielestä tärkeää. Hän muistuttaa, että etenkin iän karttuessa omasta työvireestä on hyvä pitää huolta liikkumalla.
Millaista liikuntaa Tiina itse sitten harrastaa?
”No minä juoksen puolimaratoneja – viisi on mennyt viimeisen kolmen vuoden sisällä. Ja haaveilen jo seuraavasta!” Tiina hymyilee.
Lisää opiskelijatarinoita
Suomeen kansainvälisen rekrytoinnin kautta muuttanut Patrick oppi reilussa vuodessa suomen kielen ja valmistui lähihoitajaksi.
Susanna Stark valmistui reilut kymmenen vuotta sitten lähihoitajaksi. Sen jälkeen hän on tehnyt töitä, opiskellut lisää ja edennyt uralla tilanteeseen, josta ei aiemmin uskaltanut edes haaveilla.
Lähihoitajaksi opiskeluun innosti halu palata lapsuuden kotikonnuille.
Mimmu opiskeli lastenohjaajaksi aikuisena.
Lähihoitajaksi opiskeleva voi päästä jo opintojen aikana keikkatyöhön.
TUVA auttaa, kun tulevaisuus on vähän epäselvänä.
Jo opiskeluaikana Jani sai innostavan soiton nuorisotalolta.
Lähihoitajaksi verkkokoulutuksessa
Tiinan opiskelu oli niin sujuvaa, että työpaikkakin löytyi kesken opintojen.
Lähihoitaja Kukka Sariola näkee tulevaisuudessa paljon toivoa.
Tuleva kodinhuoltaja Minna opiskelee puhtaus- ja kiinteistöalan perustutkintoa Suomen Diakoniaopistossa, Helsingissä.
Kauneudenhoitoalalle lähteminen oli 16-vuotiaiden Elsan ja Adelen pitkäaikainen toive.
Toimitilahuoltajaksi opiskeleva Johanna jakaa siisteyden iloa
Kosmetologiksi opiskeleva Fotini haluaa tehdä asiakkaalle hyvän olon.
Minnakaisa Tuurala opiskelee lähihoitajaksi Suomen Diakoniaopistossa. Hän ylläpitää inspiroivaa instatiliä, jossa kertoo opiskeluarjesta.
Joni on taitava asiakkaiden ruoankuljetustehtävissä.
Yliopistoon voi mennä myös ammatillisesta koulutuksesta.
Lähihoitajana voi erikoistua vammaistyöhön.
Lähihoitajana voi hyödyntää omaa harrastuneisuuttaan.
Lähihoitajalla on monipuoliset työllistymismahdollisuudet.
Perhe ja uusi ura – mahdoton yhtälö?
Työyhteisöt kaipaavat monimuotoisuutta.
”Siellä kerhojen lattioilla kasvaa tulevaisuus.”
Omasta monikulttuurisesta ryhmästä sai voimaa ja vertaistukea.
Unkarista lastenohjaajaksi
Lukio ja lähihoitajaopiskelu; Jenni on ajanhallinnan mestari
Kosmetologit haastavat toisensa Taitaja-kisoissa ”Oon yllättynyt siitä, miten kivaa opiskelu on ollut!”
”Tekemällä oppii parhaiten” – Yulinin opinnoissa korostui käytännönläheisyys.
Saatuaan vain määräaikaisia töitä, Supansa kyllästyi ja päätti jatkaa opintojaan kokiksi.
Tutoreilla on hauskempaa – ja nyt he kertovat miksi!
Palkinnoista arvokkain tälle tulevalle kosmetologille on asiakkaan kasvoilta näkyvä ilo ja hyvä olo.
Tosi tarkoituksella kohti nuorisotyötä – Emma valmistui Suomen Diakoniaopistosta nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi.
Dembo jatkoi lähihoitajan tutkinnosta ammattikorkeakouluun
Nourdeen on Suomen Diakoniaopiston konkari, joka on valmistunut jo kolmista opinnoista. Syy koulussa viihtymiseen on hänestä selvä: hyvä ilmapiiri, opettajat sekä eri kulttuurien kunnioittaminen.
Asia Abdillahi, 27, on elänyt koko ikänsä kahden kulttuurin välissä. Suorasanainen nainen haluaa lisätä kulttuurien välistä dialogia ja käsitystä ruohonjuuritason tarpeista. ”Jos ongelmia ei tiedetä, ei niitä voida korjatakaan.”
Fei Fei valmistui lähihoitajaksi – ”Pitää olla valmis tekemään töitä unelmiensa eteen”
Moonika sai kesken jääneen peruskoulun päätökseen Diakoniaopistossa. Nyt hän opiskelee lähihoitajaksi ja toteuttaa haavettaan ammatinvaihdoksesta. ”Olen tosi onnellinen siitä, että saavutin tavoitteeni.”
Vaikka yhteistä äidinkieltä ei ole, yhteishenki koulussa on vahva.
Toni hakeutui naisvaltaiselle alalle murtamaan ennakkoluuloja – ”Halusin työn, jolla on merkitystä.”
Sisu, motivaatio ja halu auttaa. Niitä Annikan mielestä tarvitaan sosiaali- ja terveysalalla. Tehotyttö tekee lähihoitajan kaksoistutkintoa, keikkatöitä ja treenaa ammattitaidon SM-kisoihin. ”Paljon jaksaa, kun tekee sitä, mistä nauttii!”
”Aina voi muuttaa omia tapojaan paremmiksi: on itsestä kiinni, haetko kouluun vai et.” Lapsena Somaliasta Suomeen muuttanut Roble, 24, ehti peruskoulun jälkeen jo ikävöidä pulpettia, kun hän palasi ihan omanlaiselle opintopolulleen.
Hulda opiskeli oppisopimuksella lähihoitajaksi. >>
