Uralla eteenpäin lastensuojelutyössä
Susanna Stark valmistui reilut kymmenen vuotta sitten lähihoitajaksi. Sen jälkeen hän on tehnyt töitä, opiskellut lisää ja edennyt uralla tilanteeseen, josta ei aiemmin uskaltanut edes haaveilla.
Kun Susanna 16-vuotiaana alkoi opiskella lähihoitajaksi, hän halusi töihin varhaiskasvatukseen.
”Silloin en ajatellut, että lasten kanssa työskentely voisi olla muutakin.”
Ymmärrys työkentän monista mahdollisuuksista kasvoi opiskeluaikana. Lähihoitajan koulutukseen kuuluu useita työssäoppimisen jaksoja, joista yhden Susanna teki lasten ja nuorten psykiatrisella osastolla.
”Jakso oli merkittävä, sillä se muutti opintojeni suuntaa. Valitsin osaamisalaksi mielenterveys- ja päihdetyön mutta painottaen yhä lasten ja nuorten kanssa työskentelyä.”
Susanna jäi keikkalaiseksi psykiatriselle osastolle jo ennen valmistumistaan ja kerrytti kokemusta vaativien asiakasryhmien kanssa työskentelystä.
Lähihoitajaksi valmistumisen aikoihin Susanna sai esikoislapsensa. Vanhempainvapaalla hänellä oli aikaa miettiä, mitä isona haluaisi tehdä. Vähitellen Susannalla vahvistui ajatus siitä, että lastensuojelussa työskentely olisi koettava.
”Niinpä laitoin hakemuksen lastensuojeluyksikköön ja hyppäsin kohti tuntematonta.”
Lisää osaamista erikoisammattitutkinnosta
Nykyään lastensuojelu ei ole Susannalle hyppy tuntemattomaan vaan vanha tuttu, jonka kanssa riittää koko ajan uutta koettavaa. Työstä lastensuojelussa on Susannan sanojen mukaan tullut hänelle intohimo:
”Tykkään työstäni äärettömän paljon.”
Toisaalta työ on vaativaa ja vaatii myös jatkuvaa kehittymistä ammattilaisena. Työn lisäksi Susanna on ollut ahkera opiskelija. Hän on hankkinut muun muassa sosionomin pätevyyden Lapin ammattikorkeakoulusta, josta valmistui vuonna 2021.
”Sosionomin opinnot tuntuivat kuitenkin pintaraapaisulta ja kaipasin vielä syvempää paneutumista asioihin, joita kohtaan työssä.”
Siksi Susanna tutki erilaisia mahdollisuuksia ja löysi mielenterveys- ja päihdetyön erikoisammattitutkinnon Suomen Diakoniaopistosta. Koulutusta järjestetään erilaisilla painotuksilla, ja vuosi sitten Susanna haki neuropsykiatrisella painotuksella järjestettävään koulutukseen. Sillä kertaa hän ei tullut valituksi.
Lannistumatta Susanna jatkoi tulevien koulutusten seuraamista, ja pian vastaan tulikin sama tutkinto mutta tällä kertaa traumapainotuksella.
”Olin että ei vitsi, tää on mun juttu!” Susanna nauraa.
Työssään lastensuojelussa Susanna on kohdannut paljon erilaisista traumaoireista kärsiviä nuoria.
”Trauma on niin valtavan laaja-alainen asia ja oireilee monella tavalla. Lastensuojelussa monilla nuorilla on esimerkiksi taustalla väkivaltakokemuksia ja trauma oireilee itsetuhoisuutena. Haluan pystyä parhaalla mahdollisella tavalla kulkemaan nuoren rinnalla ja tukea siinä, että nuoresta kasvaisi mahdollisimman tasapainoinen ja elämässä kiinni oleva aikuinen.”
Opinnot erikoisammattitutkinnossa ovat vielä melko alussa, mutta ne ovat onnistuneet herättämään Susannassa jo valtavan tiedonjanon.
”Olemme saaneet paljon ennakkomateriaalia: videoita ja kirjasuosituksia. Olen alkanut kahlaaman äänikirjoja ja innostus on vaan kasvanut. Opintokokonaisuudessa on edessä äärimmäisen mielenkiintoisia asioita. Erityisesti odotan kokemusasiantuntijoiden tulevan kertomaan omin sanoin traumasta.”
Opiskelumotivaatiota tukee se, että Susannan ryhmässä on kaksi muutakin opiskelijaa hänen työpaikaltaan.
”Saamme tehdä yhdessä pari laajempaa tehtävää. Uskon, että se antaa meille kaikille paljon, kun tutut ihmiset tekevät yhdessä ja pääsemme keskustelemaan asioista oman työn näkökulmasta.”
Sote-alalla voi edetä uralla monia polkuja
Sosiaali- ja terveysalan parhaita puolia on, että työssä oppii jatkuvasti uutta. Se tekee työstä kiinnostavaa ja haastavaa. Uusiin paikkoihin voi hakeutua myös itse, kuten Susanna on tehnyt.
Hänen seuraava suuri oppimispaikkansa on uusi askel uralla: Susanna on hetki sitten valittu palvelupäälliköksi Neljälle asteelle, jonka palveluksessa hän on aiemmin työskennellyt perhetyöntekijänä.
”Esihenkilötyö on ollut sellainen piilossa ollut haave, joka vasta parin viime vuoden aikana on vahvistunut: että tämä on suunta ja polku, jota haluan lähteä tavoittelemaan. Aiemmin en olisi uskaltanut edes haaveilla tästä.”
Susannalla on monia ominaisuuksia, jotka tukevat häntä varmasti esihenkilötehtävässä. Yksi niistä on kiinnostus ihmisiä ja heidän kokemuksiaan kohtaan. Toinen on tiimihenki.
Työkavereiden merkitys on Susannalle tärkeä myös siinä, että hän on lähtenyt opiskelemaan lisää.
”Yhdessä haettiin ja tultiin kouluun”, hän summaa.
Erikoisammattitutkinto on suhteellisen lyhyt koulutus ja sopii siksi hyvin työn kanssa yhteen. Kun vuoden päästä valmistuminen koittaa, on myös työpaikalla kakkukahvien paikka.
Onhan työpaikalle saatu Susannan ja kollegoiden koulutuksen kautta lisää arvokkainta pääomaa: osaamista.
Mielenterveys- ja päihdetyön erikoisammattitutkinto
- Mielenterveys- ja päihdetyön erikoisammattitutkinto on tarkoitettu henkilöille, joilla on jo vähintään sosiaali- ja terveysalan ammatillisen perustutkinnon tasoiset tiedot ja taidot sekä täydentäviä ja syventäviä opintoja ja alan työkokemusta mielenterveys- ja päihdetyöstä.
- Suomen Diakoniaopisto toteuttaa erikoisammattitutkintoa erilaisilla painotuksilla. Voit lukea painotuksista lisää ja seurata avoimia koulutushakuja täältä.
- Koulutuksia järjestetään lähimonimuoto-opiskeluna Helsingissä, Lahdessa ja Oulussa sekä etäopetuksena, johon voi osallistua mistä päin Suomea tahansa.
Lisää opiskelijatarinoita
Suomeen kansainvälisen rekrytoinnin kautta muuttanut Patrick oppi reilussa vuodessa suomen kielen ja valmistui lähihoitajaksi.
Lähihoitajaksi opiskeluun innosti halu palata lapsuuden kotikonnuille.
Mimmu opiskeli lastenohjaajaksi aikuisena.
Lähihoitajaksi opiskeleva voi päästä jo opintojen aikana keikkatyöhön.
TUVA auttaa, kun tulevaisuus on vähän epäselvänä.
Jo opiskeluaikana Jani sai innostavan soiton nuorisotalolta.
Lähihoitajaksi verkkokoulutuksessa
Tiinan opiskelu oli niin sujuvaa, että työpaikkakin löytyi kesken opintojen.
Lähihoitaja Kukka Sariola näkee tulevaisuudessa paljon toivoa.
Tuleva kodinhuoltaja Minna opiskelee puhtaus- ja kiinteistöalan perustutkintoa Suomen Diakoniaopistossa, Helsingissä.
Kauneudenhoitoalalle lähteminen oli 16-vuotiaiden Elsan ja Adelen pitkäaikainen toive.
Toimitilahuoltajaksi opiskeleva Johanna jakaa siisteyden iloa
Kosmetologiksi opiskeleva Fotini haluaa tehdä asiakkaalle hyvän olon.
Minnakaisa Tuurala opiskelee lähihoitajaksi Suomen Diakoniaopistossa. Hän ylläpitää inspiroivaa instatiliä, jossa kertoo opiskeluarjesta.
Joni on taitava asiakkaiden ruoankuljetustehtävissä.
Yliopistoon voi mennä myös ammatillisesta koulutuksesta.
Lähihoitajana voi erikoistua vammaistyöhön.
Lähihoitajana voi hyödyntää omaa harrastuneisuuttaan.
Lähihoitajalla on monipuoliset työllistymismahdollisuudet.
Muotialalta merkityksellisempään työhön.
Perhe ja uusi ura – mahdoton yhtälö?
Työyhteisöt kaipaavat monimuotoisuutta.
”Siellä kerhojen lattioilla kasvaa tulevaisuus.”
Omasta monikulttuurisesta ryhmästä sai voimaa ja vertaistukea.
Unkarista lastenohjaajaksi
Lukio ja lähihoitajaopiskelu; Jenni on ajanhallinnan mestari
Kosmetologit haastavat toisensa Taitaja-kisoissa ”Oon yllättynyt siitä, miten kivaa opiskelu on ollut!”
”Tekemällä oppii parhaiten” – Yulinin opinnoissa korostui käytännönläheisyys.
Saatuaan vain määräaikaisia töitä, Supansa kyllästyi ja päätti jatkaa opintojaan kokiksi.
Tutoreilla on hauskempaa – ja nyt he kertovat miksi!
Palkinnoista arvokkain tälle tulevalle kosmetologille on asiakkaan kasvoilta näkyvä ilo ja hyvä olo.
Tosi tarkoituksella kohti nuorisotyötä – Emma valmistui Suomen Diakoniaopistosta nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi.
Dembo jatkoi lähihoitajan tutkinnosta ammattikorkeakouluun
Nourdeen on Suomen Diakoniaopiston konkari, joka on valmistunut jo kolmista opinnoista. Syy koulussa viihtymiseen on hänestä selvä: hyvä ilmapiiri, opettajat sekä eri kulttuurien kunnioittaminen.
Asia Abdillahi, 27, on elänyt koko ikänsä kahden kulttuurin välissä. Suorasanainen nainen haluaa lisätä kulttuurien välistä dialogia ja käsitystä ruohonjuuritason tarpeista. ”Jos ongelmia ei tiedetä, ei niitä voida korjatakaan.”
Fei Fei valmistui lähihoitajaksi – ”Pitää olla valmis tekemään töitä unelmiensa eteen”
Moonika sai kesken jääneen peruskoulun päätökseen Diakoniaopistossa. Nyt hän opiskelee lähihoitajaksi ja toteuttaa haavettaan ammatinvaihdoksesta. ”Olen tosi onnellinen siitä, että saavutin tavoitteeni.”
Vaikka yhteistä äidinkieltä ei ole, yhteishenki koulussa on vahva.
Toni hakeutui naisvaltaiselle alalle murtamaan ennakkoluuloja – ”Halusin työn, jolla on merkitystä.”
Sisu, motivaatio ja halu auttaa. Niitä Annikan mielestä tarvitaan sosiaali- ja terveysalalla. Tehotyttö tekee lähihoitajan kaksoistutkintoa, keikkatöitä ja treenaa ammattitaidon SM-kisoihin. ”Paljon jaksaa, kun tekee sitä, mistä nauttii!”
”Aina voi muuttaa omia tapojaan paremmiksi: on itsestä kiinni, haetko kouluun vai et.” Lapsena Somaliasta Suomeen muuttanut Roble, 24, ehti peruskoulun jälkeen jo ikävöidä pulpettia, kun hän palasi ihan omanlaiselle opintopolulleen.
Hulda opiskeli oppisopimuksella lähihoitajaksi. >>
