Opiskelijan tarina: Unkarista lastenohjaajaksi

Zirone, 47v, on valmistumisvaiheessa oleva lastenohjaajaopiskelija Oulun kampukselta. Zironen mieltä askarruttaa tällä hetkellä työllistyminen.  ”Maahanmuuttajataustaisena työnhakijana toivon suomalaisille työnantajille riittävästi sellaista motivaatiota ja asennetta, jolla palkataan eri kulttuuritaustasta tuleva pätevä ja sopiva työntekijä.”

 

 

Annetaanpa hänen itsensä kertoa!

Aikoinani tein töitä autististen lasten parissa Unkarissa, katolisen kirkon luostarissa. Siellä ollessani silmiini sattui Raamatun lause: ”Ohjaa lapsi heti oikealle tielle, niin hän vanhanakaan ei siltä poikkea”. Ajatus jäi mieleeni kytemään, kunnes lopulta vuosien päästä se syttyi ideaksi lähteä opiskelemaan lastenohjaajaksi.

Helsingin kautta Ouluun

Ensin kuitenkin polkuni johti vuonna 2005 Helsinkiin. Siellä pyrin opiskelemaan Helsingin Diakoniaopistoon ja lopulta Diakonia-ammattikorkeakouluun Helsingin kampukselle, sillä halusin löytää arvomaailmaani edustavan oppilaitoksen ja koulutuksen. Valmistuin Diakista sosionomi-diakoniksi.

Muutama vuosi sitten muutin Ouluun perhesyistä. Tein erilaisia vapaaehtois-, kesä- ja keikkatöitä ja opiskelin. Vietin myös paljon aikaa omien lasteni kanssa sekä tutkistelin ja tulkitsin uudelleen elämääni ja itseäni.

Näiden pohdiskelujen ansiosta päätin pyrkiä opiskelemaan lastenohjaajaksi Suomen Diakoniaopistoon, Oulun kampukselle. Ajattelin, että tämän koulutukseni myötä minulla olisi paremmat mahdollisuudet toteuttaa itseäni sekä lasten että erilaisten ilmaisumuotojen parissa. Lisäksi minulla olisi paremmat mahdollisuudet työllistyä päivätyöhön, mikä kahden pienen lapsen vuoroviikkoisälle on tärkeä asia.

Vapaaehtoistöitä ja opiskelua

Orientoituakseni opiskeluun lähdin vapaaehtoiseksi sekä Pelastakaa Lapset ry:lle että kotiseurakuntani pyhäkouluohjaajaksi. Olen edelleen mukana kummassakin näissä tehtävissä, koska mielestäni vapaaehtoistyökin voi monella tavoin auttaa kehittymään ammattilaiseksi.

Opiskelu Suomen Diakoniaopistolla on sujunut hyvin. Olen kokenut opiskelun iloa ja motivaatiota on riittänyt. Olen oppinut todella paljon myös erilaisissa työssäoppimispaikoissa. Koen, että niiden kautta olen saanut hyviä valmiuksia tulevaa työelämää ajatellen. Oppimispäiväkirjojen ja portfolioiden tekeminen on ollut minulle myös näiden opintojen aikana tärkeä harrastus. Mielestäni ne ovat mainioita työkaluja opiskelussa ja ammatillisessa kehittymisessä. Toivon, että myös työhaastatteluissa voisin esitellä niiden avulla osaamistani.

Lisäopinnot mielessä

Näin valmistumisvaiheessa työllistyminen on ymmärrettävästi mielessä. Maahanmuuttajataustaisena työnhakijana toivon suomalaisille työnantajille riittävästi sellaista motivaatiota ja asennetta, jolla palkataan eri kulttuuritaustasta tuleva pätevä ja sopiva työntekijä.

Tällä hetkellä opiskelen Oulun avoimessa yliopistossa kasvatustieteiden perusopintoja. Ehkä jossakin vaiheessa polkuani valmistun vielä varhaiskasvatuksen opettajaksi tai taidepedagogiksi?

Viime syksynä olin kansainvälisessä vaihdossa Maltalla eräässä koulussa. Jaksoa pidän yhtenä lastenohjaajaopiskelujeni kohokohtana.

Lue lisää

Kasvatus- ja ohjausalan perustutkinnosta