Opiskelijan tarina: Unkarista lastenohjaajaksi
Zirone, 47v, on valmistumisvaiheessa oleva lastenohjaajaopiskelija Oulun kampukselta. Zironen mieltä askarruttaa tällä hetkellä työllistyminen. ”Maahanmuuttajataustaisena työnhakijana toivon suomalaisille työnantajille riittävästi sellaista motivaatiota ja asennetta, jolla palkataan eri kulttuuritaustasta tuleva pätevä ja sopiva työntekijä.”
Annetaanpa hänen itsensä kertoa!
Aikoinani tein töitä autististen lasten parissa Unkarissa, katolisen kirkon luostarissa. Siellä ollessani silmiini sattui Raamatun lause: ”Ohjaa lapsi heti oikealle tielle, niin hän vanhanakaan ei siltä poikkea”. Ajatus jäi mieleeni kytemään, kunnes lopulta vuosien päästä se syttyi ideaksi lähteä opiskelemaan lastenohjaajaksi.
Helsingin kautta Ouluun
Ensin kuitenkin polkuni johti vuonna 2005 Helsinkiin. Siellä pyrin opiskelemaan Helsingin Diakoniaopistoon ja lopulta Diakonia-ammattikorkeakouluun Helsingin kampukselle, sillä halusin löytää arvomaailmaani edustavan oppilaitoksen ja koulutuksen. Valmistuin Diakista sosionomi-diakoniksi.
Muutama vuosi sitten muutin Ouluun perhesyistä. Tein erilaisia vapaaehtois-, kesä- ja keikkatöitä ja opiskelin. Vietin myös paljon aikaa omien lasteni kanssa sekä tutkistelin ja tulkitsin uudelleen elämääni ja itseäni.
Näiden pohdiskelujen ansiosta päätin pyrkiä opiskelemaan lastenohjaajaksi Suomen Diakoniaopistoon, Oulun kampukselle. Ajattelin, että tämän koulutukseni myötä minulla olisi paremmat mahdollisuudet toteuttaa itseäni sekä lasten että erilaisten ilmaisumuotojen parissa. Lisäksi minulla olisi paremmat mahdollisuudet työllistyä päivätyöhön, mikä kahden pienen lapsen vuoroviikkoisälle on tärkeä asia.
Vapaaehtoistöitä ja opiskelua
Orientoituakseni opiskeluun lähdin vapaaehtoiseksi sekä Pelastakaa Lapset ry:lle että kotiseurakuntani pyhäkouluohjaajaksi. Olen edelleen mukana kummassakin näissä tehtävissä, koska mielestäni vapaaehtoistyökin voi monella tavoin auttaa kehittymään ammattilaiseksi.
Opiskelu Suomen Diakoniaopistolla on sujunut hyvin. Olen kokenut opiskelun iloa ja motivaatiota on riittänyt. Olen oppinut todella paljon myös erilaisissa työssäoppimispaikoissa. Koen, että niiden kautta olen saanut hyviä valmiuksia tulevaa työelämää ajatellen. Oppimispäiväkirjojen ja portfolioiden tekeminen on ollut minulle myös näiden opintojen aikana tärkeä harrastus. Mielestäni ne ovat mainioita työkaluja opiskelussa ja ammatillisessa kehittymisessä. Toivon, että myös työhaastatteluissa voisin esitellä niiden avulla osaamistani.
Lisäopinnot mielessä
Näin valmistumisvaiheessa työllistyminen on ymmärrettävästi mielessä. Maahanmuuttajataustaisena työnhakijana toivon suomalaisille työnantajille riittävästi sellaista motivaatiota ja asennetta, jolla palkataan eri kulttuuritaustasta tuleva pätevä ja sopiva työntekijä.
Tällä hetkellä opiskelen Oulun avoimessa yliopistossa kasvatustieteiden perusopintoja. Ehkä jossakin vaiheessa polkuani valmistun vielä varhaiskasvatuksen opettajaksi tai taidepedagogiksi?
Viime syksynä olin kansainvälisessä vaihdossa Maltalla eräässä koulussa. Jaksoa pidän yhtenä lastenohjaajaopiskelujeni kohokohtana.
Lue lisää
Lisää opiskelijatarinoita
Lähihoitajaksi opiskeluun innosti halu palata lapsuuden kotikonnuille.
Mimmu opiskeli lastenohjaajaksi aikuisena.
Lähihoitajaksi opiskeleva voi päästä jo opintojen aikana keikkatyöhön.
TUVA auttaa, kun tulevaisuus on vähän epäselvänä.
Jo opiskeluaikana Jani sai innostavan soiton nuorisotalolta.
Lähihoitajaksi verkkokoulutuksessa
Tiinan opiskelu oli niin sujuvaa, että työpaikkakin löytyi kesken opintojen.
Lähihoitaja Kukka Sariola näkee tulevaisuudessa paljon toivoa.
Tuleva kodinhuoltaja Minna opiskelee puhtaus- ja kiinteistöalan perustutkintoa Suomen Diakoniaopistossa, Helsingissä.
Kauneudenhoitoalalle lähteminen oli 16-vuotiaiden Elsan ja Adelen pitkäaikainen toive.
Toimitilahuoltajaksi opiskeleva Johanna jakaa siisteyden iloa
Kosmetologiksi opiskeleva Fotini haluaa tehdä asiakkaalle hyvän olon.
Minnakaisa Tuurala opiskelee lähihoitajaksi Suomen Diakoniaopistossa. Hän ylläpitää inspiroivaa instatiliä, jossa kertoo opiskeluarjesta.
Joni on taitava asiakkaiden ruoankuljetustehtävissä.
Yliopistoon voi mennä myös ammatillisesta koulutuksesta.
Lähihoitajana voi erikoistua vammaistyöhön.
Lähihoitajana voi hyödyntää omaa harrastuneisuuttaan.
Lähihoitajalla on monipuoliset työllistymismahdollisuudet.
Muotialalta merkityksellisempään työhön.
Perhe ja uusi ura – mahdoton yhtälö?
Työyhteisöt kaipaavat monimuotoisuutta.
”Siellä kerhojen lattioilla kasvaa tulevaisuus.”
Omasta monikulttuurisesta ryhmästä sai voimaa ja vertaistukea.
Lukio ja lähihoitajaopiskelu; Jenni on ajanhallinnan mestari
Kosmetologit haastavat toisensa Taitaja-kisoissa ”Oon yllättynyt siitä, miten kivaa opiskelu on ollut!”
”Tekemällä oppii parhaiten” – Yulinin opinnoissa korostui käytännönläheisyys.
Saatuaan vain määräaikaisia töitä, Supansa kyllästyi ja päätti jatkaa opintojaan kokiksi.
Tutoreilla on hauskempaa – ja nyt he kertovat miksi!
Palkinnoista arvokkain tälle tulevalle kosmetologille on asiakkaan kasvoilta näkyvä ilo ja hyvä olo.
Tosi tarkoituksella kohti nuorisotyötä – Emma valmistui Suomen Diakoniaopistosta nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi.
Dembo jatkoi lähihoitajan tutkinnosta ammattikorkeakouluun
Nourdeen on Suomen Diakoniaopiston konkari, joka on valmistunut jo kolmista opinnoista. Syy koulussa viihtymiseen on hänestä selvä: hyvä ilmapiiri, opettajat sekä eri kulttuurien kunnioittaminen.
Asia Abdillahi, 27, on elänyt koko ikänsä kahden kulttuurin välissä. Suorasanainen nainen haluaa lisätä kulttuurien välistä dialogia ja käsitystä ruohonjuuritason tarpeista. ”Jos ongelmia ei tiedetä, ei niitä voida korjatakaan.”
Fei Fei valmistui lähihoitajaksi – ”Pitää olla valmis tekemään töitä unelmiensa eteen”
Moonika sai kesken jääneen peruskoulun päätökseen Diakoniaopistossa. Nyt hän opiskelee lähihoitajaksi ja toteuttaa haavettaan ammatinvaihdoksesta. ”Olen tosi onnellinen siitä, että saavutin tavoitteeni.”
Vaikka yhteistä äidinkieltä ei ole, yhteishenki koulussa on vahva.
Toni hakeutui naisvaltaiselle alalle murtamaan ennakkoluuloja – ”Halusin työn, jolla on merkitystä.”
Sisu, motivaatio ja halu auttaa. Niitä Annikan mielestä tarvitaan sosiaali- ja terveysalalla. Tehotyttö tekee lähihoitajan kaksoistutkintoa, keikkatöitä ja treenaa ammattitaidon SM-kisoihin. ”Paljon jaksaa, kun tekee sitä, mistä nauttii!”
”Aina voi muuttaa omia tapojaan paremmiksi: on itsestä kiinni, haetko kouluun vai et.” Lapsena Somaliasta Suomeen muuttanut Roble, 24, ehti peruskoulun jälkeen jo ikävöidä pulpettia, kun hän palasi ihan omanlaiselle opintopolulleen.
Hulda opiskeli oppisopimuksella lähihoitajaksi. >>
