Tutoreilla on hauskempaa
Aurinkoisena perjantaina Anna, Farhia, Joanna ja Sanna ovat hyväntuulisia. Odotettu viikonloppu on alkamassa, mutta nuoret ovat silti saapuneet Suomen Diakoniaopiston Helsingin kampukselle. He aikovat nimittäin kertoa, miksi tutoreilla on, jos nyt ei aina niin ainakin usein, hauskempaa.
Vuonna 2013 Diakoniaopistolla kyti ajatus, että uusille nuorisopuolen opiskelijoille olisi hyödyllistä saada tukea vertaisohjaajilta. Sanoista ryhdyttiin tekoihin ja niin käynnistyi tutortoiminta useamman vuoden tauon jälkeen uudelleen. Tämän joukon nykyisiä tulenkantajia ovat 17- ja 18-vuotiaat Sanna, Joanna, Anna ja Farhia.
Kaikki nuoret opiskelevat lähihoitajaksi: Sanna perustutkintona ja Joanna, Anna ja Farhia kaksoistutkintona eli kaksarina. He siis käyvät ammattiopintojen rinnalla iltalukiota.
”Kaksoistutkintolaiset on suht erillään muista opiskelijoista, kun meillä on omat aikataulut. Ajattelin, että tutoroinnin kautta voisin tutustua muihin ihmisiin”, Farhia kertoo tutoriksi lähtemisen syitä.
”Lisäksi opiskelu oli aluksi aika sekavaa kaksoistutkinnon takia ja ajateltiin sit auttaa seuraavia”, Anna jatkaa.
Osaamispisteitä, kokemuksia ja uusia ystäviä
Perustutkinto-opiskelijat voivat saada tutoroinnista myös osaamispisteitä. Se ei Sannalle kuitenkaan ollut ensisijainen syy tutoriksi hakeutumisessa.
”Tutorina pääsee tekemään kaikkea kivaa muiden kanssa. Kyllä ihmisten kohtaaminen on parasta”, Sanna toteaa. Uusien kokemusten, ystävien ja osaamispisteiden lisäksi Joanna vinkkaa myös neljännestä bonuksesta:
”On tämä myös hyvä lisä ansioluetteloon!”
Tutorit pääsevät tekemään hauskoja asioita ja samalla kehittyvät esimerkiksi sosiaaliset ja järjestelytaidot.
”Ollaan ohjattu uusia opiskelijoita vuoden alussa. Lisäksi ollaan esitelty Helsinkiä vaihtareille, viety heidät työssäoppimispaikkaan ja vietetty vaan hauskaa aikaa heidän kanssaan. Välillä ollaan oltu myös järjestämässä avoimia ovia ja opiskelijakahvilaa. Kaikenlaista siis”, Anna, Joanna ja Farhia listaavat.
Kohtaamiset ovat poikineet kavereita eri puolilta maailmaa. Anna esimerkiksi ystävystyi vaihto-oppilaiden kanssa niin hyvin, että yhteydenpito on jatkunut kotiin paluusta huolimatta.
Tutor ei jää tyhjänpäälle
Aluksi nuoret saivat tutorhommiin koulutuksen, jossa käytiin läpi ryhmän toimintaa ja ryhmäytymisleikkejä. Kaikkien mielestä koulutuksesta oli iso hyöty.
Tutoroinnista vastaava Noora-ope pitää tutoreihin yhteyttä esimerkiksi WhatsAppissa ja kyselee mukaan tapahtumiin. Noora kuitenkin painottaa, että tutorointi joustaa aina koulunkäynnin mukaan. Mutta kenen kannattaisi ryhtyä tutoriksi?
”Etenkin tutorointi sopii ihmisille, jotka tykkäävät olla muiden kanssa ja haluavat tehdä koulunkäynnin ohella muutakin mukavaa”, Farhia sanoo.
Tärkeintä on kuitenkin se, että on kiinnostunut tutoroinnista.
”Mukaan kannattaa lähteä ilman muuta, jos vaan kiinnostaa!” Sanna kannustaa ja Joanna jatkaa nauraen: ”Kyllä sitä katuu, jos ei ryhdy.”
Haluatko SINÄ toimia lukuvuonna 2018-2019 opiskelijatutorina? Ilmoittaudu koulutukseen NYT! Lue ohjeet Wilmasta! Tutor-koulutus on tarkoitettu kaikille Alppikadun kampuksen ammatillisen perustutkinnon opiskelijoille.
Lisää opiskelijatarinoita
Suomeen kansainvälisen rekrytoinnin kautta muuttanut Patrick oppi reilussa vuodessa suomen kielen ja valmistui lähihoitajaksi.
Susanna Stark valmistui reilut kymmenen vuotta sitten lähihoitajaksi. Sen jälkeen hän on tehnyt töitä, opiskellut lisää ja edennyt uralla tilanteeseen, josta ei aiemmin uskaltanut edes haaveilla.
Lähihoitajaksi opiskeluun innosti halu palata lapsuuden kotikonnuille.
Mimmu opiskeli lastenohjaajaksi aikuisena.
Lähihoitajaksi opiskeleva voi päästä jo opintojen aikana keikkatyöhön.
TUVA auttaa, kun tulevaisuus on vähän epäselvänä.
Jo opiskeluaikana Jani sai innostavan soiton nuorisotalolta.
Lähihoitajaksi verkkokoulutuksessa
Tiinan opiskelu oli niin sujuvaa, että työpaikkakin löytyi kesken opintojen.
Lähihoitaja Kukka Sariola näkee tulevaisuudessa paljon toivoa.
Tuleva kodinhuoltaja Minna opiskelee puhtaus- ja kiinteistöalan perustutkintoa Suomen Diakoniaopistossa, Helsingissä.
Kauneudenhoitoalalle lähteminen oli 16-vuotiaiden Elsan ja Adelen pitkäaikainen toive.
Toimitilahuoltajaksi opiskeleva Johanna jakaa siisteyden iloa
Kosmetologiksi opiskeleva Fotini haluaa tehdä asiakkaalle hyvän olon.
Minnakaisa Tuurala opiskelee lähihoitajaksi Suomen Diakoniaopistossa. Hän ylläpitää inspiroivaa instatiliä, jossa kertoo opiskeluarjesta.
Joni on taitava asiakkaiden ruoankuljetustehtävissä.
Yliopistoon voi mennä myös ammatillisesta koulutuksesta.
Lähihoitajana voi erikoistua vammaistyöhön.
Lähihoitajana voi hyödyntää omaa harrastuneisuuttaan.
Lähihoitajalla on monipuoliset työllistymismahdollisuudet.
Muotialalta merkityksellisempään työhön.
Perhe ja uusi ura – mahdoton yhtälö?
Työyhteisöt kaipaavat monimuotoisuutta.
”Siellä kerhojen lattioilla kasvaa tulevaisuus.”
Omasta monikulttuurisesta ryhmästä sai voimaa ja vertaistukea.
Unkarista lastenohjaajaksi
Lukio ja lähihoitajaopiskelu; Jenni on ajanhallinnan mestari
Kosmetologit haastavat toisensa Taitaja-kisoissa ”Oon yllättynyt siitä, miten kivaa opiskelu on ollut!”
”Tekemällä oppii parhaiten” – Yulinin opinnoissa korostui käytännönläheisyys.
Saatuaan vain määräaikaisia töitä, Supansa kyllästyi ja päätti jatkaa opintojaan kokiksi.
Palkinnoista arvokkain tälle tulevalle kosmetologille on asiakkaan kasvoilta näkyvä ilo ja hyvä olo.
Tosi tarkoituksella kohti nuorisotyötä – Emma valmistui Suomen Diakoniaopistosta nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi.
Dembo jatkoi lähihoitajan tutkinnosta ammattikorkeakouluun
Nourdeen on Suomen Diakoniaopiston konkari, joka on valmistunut jo kolmista opinnoista. Syy koulussa viihtymiseen on hänestä selvä: hyvä ilmapiiri, opettajat sekä eri kulttuurien kunnioittaminen.
Asia Abdillahi, 27, on elänyt koko ikänsä kahden kulttuurin välissä. Suorasanainen nainen haluaa lisätä kulttuurien välistä dialogia ja käsitystä ruohonjuuritason tarpeista. ”Jos ongelmia ei tiedetä, ei niitä voida korjatakaan.”
Fei Fei valmistui lähihoitajaksi – ”Pitää olla valmis tekemään töitä unelmiensa eteen”
Moonika sai kesken jääneen peruskoulun päätökseen Diakoniaopistossa. Nyt hän opiskelee lähihoitajaksi ja toteuttaa haavettaan ammatinvaihdoksesta. ”Olen tosi onnellinen siitä, että saavutin tavoitteeni.”
Vaikka yhteistä äidinkieltä ei ole, yhteishenki koulussa on vahva.
Toni hakeutui naisvaltaiselle alalle murtamaan ennakkoluuloja – ”Halusin työn, jolla on merkitystä.”
Sisu, motivaatio ja halu auttaa. Niitä Annikan mielestä tarvitaan sosiaali- ja terveysalalla. Tehotyttö tekee lähihoitajan kaksoistutkintoa, keikkatöitä ja treenaa ammattitaidon SM-kisoihin. ”Paljon jaksaa, kun tekee sitä, mistä nauttii!”
”Aina voi muuttaa omia tapojaan paremmiksi: on itsestä kiinni, haetko kouluun vai et.” Lapsena Somaliasta Suomeen muuttanut Roble, 24, ehti peruskoulun jälkeen jo ikävöidä pulpettia, kun hän palasi ihan omanlaiselle opintopolulleen.
Hulda opiskeli oppisopimuksella lähihoitajaksi. >>
