Opiskelijan tarina: Toni hakeutui naisvaltaiselle alalle murtamaan ennakkoluuloja – ”Halusin työn, jolla on merkitystä.”
Vaikka hoitotyöhön hakeutuu yhä enemmän naisia kuin miehiä, myös rohkeita ennakkoluulojen murtajia löytyy. Yksi heistä on 35-vuotias Toni, joka opiskelee lähihoitajaksi Helsingin Diakoniaopistossa. Fyysinen hoiva-ala sopii hänestä erinomaisesti myös miehille.
Kun 35-vuotias Toni alkoi miettiä, mitä haluaa tehdä tulevaisuudessa, vaakakupissa painoivat kolme asiaa. Toni halusi paitsi työllistyä, myös tehdä työtä, jolla on merkitys. Fyysiseen työhön tottunutta Tonia eivät myöskään toimistohommat kiinnostaneet.
”Mä mietin, millainen työ mulle sopisi. En halunnut toimistoon vaan tehdä fyysistä työtä. Samalla halusin, että työllä olisi merkitystä – ja lähihoitajan hommissa sitä on”, Toni kuvailee.
Toni oli tehnyt aiemman työuransa ravintola-alalla, kun vuonna 2015 hän päätti hakea uudestaan kouluun.
”Lähihoitajan tehtävät olivat tuttuja pääosin mediasta mutta muuten ei hirveästi ollut kosketuspintaa.”
Lähihoitajan ammatti on edelleen hyvin naisvaltainen. Se mietitytti Tonia.
”Mietin ennen kuin tulin opiskelemaan, että onkohan täällä yhtään muuta miestä. Mutta itse asiassa meidän ryhmässä oli kolme mun lisäksi, se oli positiivinen yllätys. Harjoittelupaikoissa sen on kuitenkin huomannut, että aika yksinhän mä oon, ainakin hoivapuolella”, Toni sanoo.
Työ kuitenkin sopii Tonista hyvin miehille.
”Esimerkiksi vanhustenhoito on aika fyysistä, joten sillä puolella olisi hyvä olla enemmän miehiä. Se antaisi monipuolisuutta ja tasapainoa alalle – ja muokkaisi kuvaa siitä, ettei ole miesten ja naisten ammatteja. Sukupuolesta huolimatta voi sopia alalle, eikä ammatit ole niin mustavalkoisia.”
Nuorisokoulutuksessa itsenäisiä opintoja
Toni haki ensin aikuiskoulutukseen mutta pääsikin Helsingin Diakoniaopistoon lähihoitajan nuorisotutkintopuolelle.
”Helsingin Diakoniaopistossa on laadukasta opetusta ja tosi hyvät tukiverkostot. Jos meinaat liukastua, täällä sut autetaan ylös eikä jätetä makaamaan.”
Toni aloitti ensin tavallisessa nuorten opintoryhmässä mutta vaihtoi pian opettajansa ehdotuksesta niin kutsuttuun vaihtisryhmään. Siinä opiskelijalle tehdään oma, yksilöllinen opintopolku.
”Opettajani Tarja tönäs mut aika nopeasti oikeaan suuntaan, sillä en olisi itse tällaista mahdollisuutta löytänyt. Nuorten puolellakin voi tehdä hyvin itsenäisesti opintoja. Pystyin esimerkiksi tekemään opintoja kesäamiksessa, löysin työssäoppimispaikan ja sain aloitettua harjoittelun tavallista nopeammin. Opettajilta saa kuitenkin tukea aina, kun tarvitsee. Heidän kanssaan myös käydään säännöllisesti läpi opintojen etenemistä ja suorittamista”, Toni kuvaa vaihtisryhmän mahdollisuuksia.
”Missään vaiheessa ei ole tuntunut, että jäisi yksin.”
Töitä riittää
Nopea tahti tarkoittaa, että Toni voi valmistua jopa 1,5 vuodessa. Siis puolitoista vuotta tyypillistä aikaisemmin. Valmistumisen jälkeen Toni haluaisi työskennellä kehitysvammaisten kanssa. Toisaalta nykyinen keikkatyökin maistuu. Vaihtisryhmän ansiosta Toni on voinut tehdä töitä opintojen ohessa.
”Teen kotona tehtäviä esimerkiksi aamupäivät ja töitä iltavuorossa – tai toisinpäin. Tämä sopii hyvin elämäntilanteeseeni.”
Oman alan töitäkin löytyi nopeammin kuin Toni olisi uskonut.
”Heti ensimmäisen työssäoppimisen päätyttyä samasta paikasta kysyttiin, haluanko jäädä keikkahommiin. Se kyllä yllätti, että niin nopeasti sain töitä! ”
Uusien opintojen aloittaminen on hyppy vieraille vesille. Tonin mielestä liikaa ei kuitenkaan kannata jahkailla.
”Jos lähihoitajaksi haluaa, kannattaa rohkeasti hakea. Saa merkityksellisen ammatin ja töitä riittää! En usko, että tulen tätä katumaan.”
Lisää opiskelijatarinoita
Suomeen kansainvälisen rekrytoinnin kautta muuttanut Patrick oppi reilussa vuodessa suomen kielen ja valmistui lähihoitajaksi.
Susanna Stark valmistui reilut kymmenen vuotta sitten lähihoitajaksi. Sen jälkeen hän on tehnyt töitä, opiskellut lisää ja edennyt uralla tilanteeseen, josta ei aiemmin uskaltanut edes haaveilla.
Lähihoitajaksi opiskeluun innosti halu palata lapsuuden kotikonnuille.
Mimmu opiskeli lastenohjaajaksi aikuisena.
Lähihoitajaksi opiskeleva voi päästä jo opintojen aikana keikkatyöhön.
TUVA auttaa, kun tulevaisuus on vähän epäselvänä.
Jo opiskeluaikana Jani sai innostavan soiton nuorisotalolta.
Lähihoitajaksi verkkokoulutuksessa
Tiinan opiskelu oli niin sujuvaa, että työpaikkakin löytyi kesken opintojen.
Lähihoitaja Kukka Sariola näkee tulevaisuudessa paljon toivoa.
Tuleva kodinhuoltaja Minna opiskelee puhtaus- ja kiinteistöalan perustutkintoa Suomen Diakoniaopistossa, Helsingissä.
Kauneudenhoitoalalle lähteminen oli 16-vuotiaiden Elsan ja Adelen pitkäaikainen toive.
Toimitilahuoltajaksi opiskeleva Johanna jakaa siisteyden iloa
Kosmetologiksi opiskeleva Fotini haluaa tehdä asiakkaalle hyvän olon.
Minnakaisa Tuurala opiskelee lähihoitajaksi Suomen Diakoniaopistossa. Hän ylläpitää inspiroivaa instatiliä, jossa kertoo opiskeluarjesta.
Joni on taitava asiakkaiden ruoankuljetustehtävissä.
Yliopistoon voi mennä myös ammatillisesta koulutuksesta.
Lähihoitajana voi erikoistua vammaistyöhön.
Lähihoitajana voi hyödyntää omaa harrastuneisuuttaan.
Lähihoitajalla on monipuoliset työllistymismahdollisuudet.
Muotialalta merkityksellisempään työhön.
Perhe ja uusi ura – mahdoton yhtälö?
Työyhteisöt kaipaavat monimuotoisuutta.
”Siellä kerhojen lattioilla kasvaa tulevaisuus.”
Omasta monikulttuurisesta ryhmästä sai voimaa ja vertaistukea.
Unkarista lastenohjaajaksi
Lukio ja lähihoitajaopiskelu; Jenni on ajanhallinnan mestari
Kosmetologit haastavat toisensa Taitaja-kisoissa ”Oon yllättynyt siitä, miten kivaa opiskelu on ollut!”
”Tekemällä oppii parhaiten” – Yulinin opinnoissa korostui käytännönläheisyys.
Saatuaan vain määräaikaisia töitä, Supansa kyllästyi ja päätti jatkaa opintojaan kokiksi.
Tutoreilla on hauskempaa – ja nyt he kertovat miksi!
Palkinnoista arvokkain tälle tulevalle kosmetologille on asiakkaan kasvoilta näkyvä ilo ja hyvä olo.
Tosi tarkoituksella kohti nuorisotyötä – Emma valmistui Suomen Diakoniaopistosta nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi.
Dembo jatkoi lähihoitajan tutkinnosta ammattikorkeakouluun
Nourdeen on Suomen Diakoniaopiston konkari, joka on valmistunut jo kolmista opinnoista. Syy koulussa viihtymiseen on hänestä selvä: hyvä ilmapiiri, opettajat sekä eri kulttuurien kunnioittaminen.
Asia Abdillahi, 27, on elänyt koko ikänsä kahden kulttuurin välissä. Suorasanainen nainen haluaa lisätä kulttuurien välistä dialogia ja käsitystä ruohonjuuritason tarpeista. ”Jos ongelmia ei tiedetä, ei niitä voida korjatakaan.”
Fei Fei valmistui lähihoitajaksi – ”Pitää olla valmis tekemään töitä unelmiensa eteen”
Moonika sai kesken jääneen peruskoulun päätökseen Diakoniaopistossa. Nyt hän opiskelee lähihoitajaksi ja toteuttaa haavettaan ammatinvaihdoksesta. ”Olen tosi onnellinen siitä, että saavutin tavoitteeni.”
Vaikka yhteistä äidinkieltä ei ole, yhteishenki koulussa on vahva.
Sisu, motivaatio ja halu auttaa. Niitä Annikan mielestä tarvitaan sosiaali- ja terveysalalla. Tehotyttö tekee lähihoitajan kaksoistutkintoa, keikkatöitä ja treenaa ammattitaidon SM-kisoihin. ”Paljon jaksaa, kun tekee sitä, mistä nauttii!”
”Aina voi muuttaa omia tapojaan paremmiksi: on itsestä kiinni, haetko kouluun vai et.” Lapsena Somaliasta Suomeen muuttanut Roble, 24, ehti peruskoulun jälkeen jo ikävöidä pulpettia, kun hän palasi ihan omanlaiselle opintopolulleen.
Hulda opiskeli oppisopimuksella lähihoitajaksi. >>
