Opiskelijan tarina: Tehotyttö Annika tekee kaksoistutkintoa: ”Haluan auttaa konkreettisesti!”
Sisu, motivaatio ja halu auttaa. Niitä Annikan mielestä tarvitaan sosiaali- ja terveysalalla. Tehotyttö tekee lähihoitajan kaksoistutkintoa, keikkatöitä ja treenaa ammattitaidon SM-kisoihin. ”Paljon jaksaa, kun tekee sitä, mistä nauttii!”
Kun Annika, 17, oli alakoulussa, hänen mummonsa sairastui vakavasti. Nuori tyttö vietti kesän mummonsa apuna ja päätti, mitä haluaa tehdä isona.
”Siitä saakka olen tiennyt, että haluan auttaa ja tehdä töitä ihmisten kanssa. Lähihoitajan opinnot olivat siten selkeä suunta.”
Opinto-ohjaajaltaan Annika kuuli Helsingin Diakoniaopistosta. Idyllinen, Alppilassa sijaitseva koulu vei mukanaan, vaikka äiti ehdotteli myös muita opinahjoja.
”Asun Vantaalla ja äiti koetti lahjoa mopoautolla, että menisin yhteen paikalliseen ammattikouluun. Mutta olin itsepäinen ja tulin tänne!”
Se kuulemma kannatti. Vaikka Annikalla ei ollut tuttuja uudessa koulussa, ystäviäkin löytyi heti.
”Tutustuin ekana päivänä kahteen tyttöön ja jo kolmantena päivänä meidän opettaja kysyi, että montako vuotta ollaan tunnettu. Tulin asenteella, että kyllä täältä ystäviä saa”, Annika kertoo.
Työssäoppimispaikka löytyi samasta pihapiiristä
Annikan mielestä opinnot ovat sujuneet hyvin, eikä lukion ja ammattiopintojen yhdistäminen ole käynyt liian raskaaksi. Diakoniaopiston opettajilta saa myös tarvittaessa tukea.
”Mun opettajat ovat ihan parhaita, omia persooniaan! Jos on jotakin kysyttävää tai tarvitsee apua, opettajille voi soittaa tai laittaa viestiä WhatsAppissa. Meininki on tosi aitoa”, Annika kuvailee.
Ahkera opiskelija ehtii koulun ohessa tehdä myös keikkatöitä.
”Soitin vuosi sitten kotini lähellä olevaan vanhainkotiin, että voinko tulla kesätöihin. Silloin johtaja pahoitteli, ettei voi ottaa minua, kun en ollut tehnyt vielä tarpeeksi opintoja. No, soitin tänä syksynä uudestaan, että nyt olisi tarpeeksi opintojakin kasassa!”
Myös opintoihin kuuluu useita työssäoppimisjaksoja, joista ensimmäisen Annika teki kalliolaisessa päiväkodissa. Toinen työssäoppimispaikka löytyi vielä lähempää: Diakoniaopiston kanssa samassa korttelissa sijaitsevasta Helsingin Diakonissalaitoksen Hoiva Oy:stä.
”Olin vapaaehtoistehtävissä Hoivan Leenankodissa leipomassa pullaa, kun esimies ehdotti työssäoppimista heillä. Muistisairautta sairastavien jaksottaishoitoon erikoistuneessa hoivakodissa työ oli haastavaa mutta tosi antoisaa. Sain työntekijöiltä hyvää palautetta aina osastokokouksissa ja jakso tuki myös Taitaja-kisaan valmistautumista”, Annika kertoo.
Urasuunnitelmia ja SM-kisoja
Annika valmistautuu parhaillaan ammattitaidon SM-kisoihin. Taitaja2017-tapahtumassa ammatillisen koulutuksen opiskelijat kisaavat alansa osaamisessa. Myös Annikan opinnot valmistuvat syksyllä 2017. Sen jälkeiset suunnitelmat ovat jo selvät.
”Aion hakea Diakonia-ammattikorkeakouluun opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Lähihoitajan opinnot antavat siihen hyvän pohjan. Helsingin Diakoniaopisto on ollut tosi ihmisläheinen koulu, täällä on hyvät opettajat, ihana kampus – ja hyvää ruokaa!” Annika nauraa.
Lisää opiskelijatarinoita
Suomeen kansainvälisen rekrytoinnin kautta muuttanut Patrick oppi reilussa vuodessa suomen kielen ja valmistui lähihoitajaksi.
Susanna Stark valmistui reilut kymmenen vuotta sitten lähihoitajaksi. Sen jälkeen hän on tehnyt töitä, opiskellut lisää ja edennyt uralla tilanteeseen, josta ei aiemmin uskaltanut edes haaveilla.
Lähihoitajaksi opiskeluun innosti halu palata lapsuuden kotikonnuille.
Mimmu opiskeli lastenohjaajaksi aikuisena.
Lähihoitajaksi opiskeleva voi päästä jo opintojen aikana keikkatyöhön.
TUVA auttaa, kun tulevaisuus on vähän epäselvänä.
Jo opiskeluaikana Jani sai innostavan soiton nuorisotalolta.
Lähihoitajaksi verkkokoulutuksessa
Tiinan opiskelu oli niin sujuvaa, että työpaikkakin löytyi kesken opintojen.
Lähihoitaja Kukka Sariola näkee tulevaisuudessa paljon toivoa.
Tuleva kodinhuoltaja Minna opiskelee puhtaus- ja kiinteistöalan perustutkintoa Suomen Diakoniaopistossa, Helsingissä.
Kauneudenhoitoalalle lähteminen oli 16-vuotiaiden Elsan ja Adelen pitkäaikainen toive.
Toimitilahuoltajaksi opiskeleva Johanna jakaa siisteyden iloa
Kosmetologiksi opiskeleva Fotini haluaa tehdä asiakkaalle hyvän olon.
Minnakaisa Tuurala opiskelee lähihoitajaksi Suomen Diakoniaopistossa. Hän ylläpitää inspiroivaa instatiliä, jossa kertoo opiskeluarjesta.
Joni on taitava asiakkaiden ruoankuljetustehtävissä.
Yliopistoon voi mennä myös ammatillisesta koulutuksesta.
Lähihoitajana voi erikoistua vammaistyöhön.
Lähihoitajana voi hyödyntää omaa harrastuneisuuttaan.
Lähihoitajalla on monipuoliset työllistymismahdollisuudet.
Muotialalta merkityksellisempään työhön.
Perhe ja uusi ura – mahdoton yhtälö?
Työyhteisöt kaipaavat monimuotoisuutta.
”Siellä kerhojen lattioilla kasvaa tulevaisuus.”
Omasta monikulttuurisesta ryhmästä sai voimaa ja vertaistukea.
Unkarista lastenohjaajaksi
Lukio ja lähihoitajaopiskelu; Jenni on ajanhallinnan mestari
Kosmetologit haastavat toisensa Taitaja-kisoissa ”Oon yllättynyt siitä, miten kivaa opiskelu on ollut!”
”Tekemällä oppii parhaiten” – Yulinin opinnoissa korostui käytännönläheisyys.
Saatuaan vain määräaikaisia töitä, Supansa kyllästyi ja päätti jatkaa opintojaan kokiksi.
Tutoreilla on hauskempaa – ja nyt he kertovat miksi!
Palkinnoista arvokkain tälle tulevalle kosmetologille on asiakkaan kasvoilta näkyvä ilo ja hyvä olo.
Tosi tarkoituksella kohti nuorisotyötä – Emma valmistui Suomen Diakoniaopistosta nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi.
Dembo jatkoi lähihoitajan tutkinnosta ammattikorkeakouluun
Nourdeen on Suomen Diakoniaopiston konkari, joka on valmistunut jo kolmista opinnoista. Syy koulussa viihtymiseen on hänestä selvä: hyvä ilmapiiri, opettajat sekä eri kulttuurien kunnioittaminen.
Asia Abdillahi, 27, on elänyt koko ikänsä kahden kulttuurin välissä. Suorasanainen nainen haluaa lisätä kulttuurien välistä dialogia ja käsitystä ruohonjuuritason tarpeista. ”Jos ongelmia ei tiedetä, ei niitä voida korjatakaan.”
Fei Fei valmistui lähihoitajaksi – ”Pitää olla valmis tekemään töitä unelmiensa eteen”
Moonika sai kesken jääneen peruskoulun päätökseen Diakoniaopistossa. Nyt hän opiskelee lähihoitajaksi ja toteuttaa haavettaan ammatinvaihdoksesta. ”Olen tosi onnellinen siitä, että saavutin tavoitteeni.”
Vaikka yhteistä äidinkieltä ei ole, yhteishenki koulussa on vahva.
Toni hakeutui naisvaltaiselle alalle murtamaan ennakkoluuloja – ”Halusin työn, jolla on merkitystä.”
”Aina voi muuttaa omia tapojaan paremmiksi: on itsestä kiinni, haetko kouluun vai et.” Lapsena Somaliasta Suomeen muuttanut Roble, 24, ehti peruskoulun jälkeen jo ikävöidä pulpettia, kun hän palasi ihan omanlaiselle opintopolulleen.
Hulda opiskeli oppisopimuksella lähihoitajaksi. >>
