Sujuvasti lähihoitajaksi: Tiina hyötyi aiemmasta osaamisesta ja valmistui etuajassa
OPISKELIJATARINA | TIINA HOTTI | 6/2022
Tiinan opiskelu lähihoitajaksi oli niin sujuvaa, että työpaikkakin löytyi kesken opintojen.
Tiina kertoo omasta opiskelustaan näin:
”Joustaminen ja sujuvuus ovat sanoja, jotka kuvaavat paljolti Suomen Diakoniaopiston ja minun välistä suhdetta. Alkuhaastattelun jälkeen sain nopeasti tietää, että pääsisin opiskelemaan lähihoitajaksi Suomen Diakoniaopistoon.
Aiemmista tutkinnoistani ja muista taidoistani tuli joustavasti osaamisen tunnustamisia. Se helpotti kokonaisuutta.
Halusin loput yhteiset opintokokonaisuudet mahdollisimman nopeasti pois. Koin, että toisena lukukautena on parempi keskittää voimat osaamisalaopintoihin. Yhteisten opintojen verkko-opinnot antoivat paljon pelivaraa muokata aikataulut itselle sopivammiksi. Lääkehoidon verkkokoulutukset tein myös ajoissa, jotta eivät olisi stressaamassa loppusuoralla.
Aikomukseni oli valmistua toukokuussa. Mutta kohtalo puuttui peliin ja valmistuinkin etuajassa maaliskuussa. Joustamisen ansiosta se oli mahdollista.
Työpaikka jo opintojen aikana
Olin ensimmäisessä mielenterveys- ja päihdetyön osaamisalaharjoittelussa Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymän yksikössä, Puntarin asumispalveluissa. Tykästyin kovasti paikkaan ja toimenkuvaan.
Ajattelin harjoittelun aikana ja sen jälkeen, Puntarin asumispalvelut on paikka, jonne ei voi päästä töihin. Ohjaajani oli paikan ainoa lähihoitaja ja hän oli tukevasti vakipaikassaan.
Kun osaamisalaopettajani kanssa pähkäilimme toista harjoittelupaikkaa, päädyimme kysymään samaa paikkaa kuin ensimmäisellä jaksolla. Olin aikeissa soittaa ohjaajalleni, mutta hän soittikin minulle. Tosin eri syystä kuin luulin.
Ei sopiakseen harjoitteluun tulosta, vaan tarjotakseen työpaikkaansa minulle, koska itse oli lähdössä toisaalle töihin.
Puhelu tuli koulupäivän aikana ja puoli pyörryksissä sanoin opettajalle, että nyt et muuten arvaa mitä puhelu koski.
Minulla oli siinä pieni mutta. Opintoni olivat kesken, toinen osaamisalaharkka vasta kohta alkamassa. Mutta opettajat ja koulu joustivat – toki itseltänikin tarvittiin joustavaa asennetta.
Ohjaajani oli kanssani pari viikkoa perehdyttämässä minua seuraajakseen. Samalla tein näytön sekä illat puuskutin muun muassa mielenterveys- ja päihdetyöhön liittyvää englantia ja muuta teoriaa.
Osaamisalaopettajani hoputti kollegoitaan, venyi mielettömästi omissa aikatauluissaan ja niin vain sain teoriat tehtyä ja valmistuin koulusta ollessani jo työpaikassa. Työllistymiseni on osoitus, että aina ei tarvita pitkää kokemusta alalta. Työpaikat arvostavat muutakin soveltumista. Silti sote-alalla tarvitaan virallinen pätevyys.
Innostunut sote-osaaaja
Tekemisiäni leimaa innostuminen. Innostun ja kiinnostun niin monesta. Sillä tavoin saa kokemusreppuunsa erilaista osaamista. Poimin kokemuksia ja haluan oppia uutta, jo siksikin, että koskaan ei tiedä, mihin näitä tietoja voi tarvita.
Koen, että ensimmäisen vuoden opiskeluharjoittelut päiväkodissa ja muistisairaiden ikäihmisten palvelutalossa näyttivät elämää molemmista päistä ja opettivat paljon ihmisestä. Molemmissa paikoissa olin opintojen lomilla töissäkin.
Jotain suunnittelin ja ennakoin, mutta oli tuuriakin ja suunnittelematonta tapahtui paljon. Ja oli sitä joustamista ja sujumista.
Jos Suomen Diakoniaopistossa ei olisi voinut valita osaamisalaksi mielenterveys- ja päihdetyötä, en olisi lähtenyt opiskelemaan. Mielenterveys- ja päihdetyö sekä ihminen ovat aiheina kiinnostaneet minua “aina” ja olen itse opiskellut niitä ahmimalla tietoa eri tavoin.
Taustatieto edesauttoi opinnoissa ja valmistumisessa. Luulen, että myös työllistymisessä.
Valmistuin Suomen Diakoniaopistosta mielenterveys- ja päihdetyön lähihoitajaksi, mutta edelleen joka päivä työssäni opiskelen ja opin uutta alasta.”
Kirjoitti: Tiina Hotti
Kuvat: Velma Sohlman
Lisää opiskelijatarinoita
Suomeen kansainvälisen rekrytoinnin kautta muuttanut Patrick oppi reilussa vuodessa suomen kielen ja valmistui lähihoitajaksi.
Susanna Stark valmistui reilut kymmenen vuotta sitten lähihoitajaksi. Sen jälkeen hän on tehnyt töitä, opiskellut lisää ja edennyt uralla tilanteeseen, josta ei aiemmin uskaltanut edes haaveilla.
Lähihoitajaksi opiskeluun innosti halu palata lapsuuden kotikonnuille.
Mimmu opiskeli lastenohjaajaksi aikuisena.
Lähihoitajaksi opiskeleva voi päästä jo opintojen aikana keikkatyöhön.
TUVA auttaa, kun tulevaisuus on vähän epäselvänä.
Jo opiskeluaikana Jani sai innostavan soiton nuorisotalolta.
Lähihoitajaksi verkkokoulutuksessa
Lähihoitaja Kukka Sariola näkee tulevaisuudessa paljon toivoa.
Tuleva kodinhuoltaja Minna opiskelee puhtaus- ja kiinteistöalan perustutkintoa Suomen Diakoniaopistossa, Helsingissä.
Kauneudenhoitoalalle lähteminen oli 16-vuotiaiden Elsan ja Adelen pitkäaikainen toive.
Toimitilahuoltajaksi opiskeleva Johanna jakaa siisteyden iloa
Kosmetologiksi opiskeleva Fotini haluaa tehdä asiakkaalle hyvän olon.
Minnakaisa Tuurala opiskelee lähihoitajaksi Suomen Diakoniaopistossa. Hän ylläpitää inspiroivaa instatiliä, jossa kertoo opiskeluarjesta.
Joni on taitava asiakkaiden ruoankuljetustehtävissä.
Yliopistoon voi mennä myös ammatillisesta koulutuksesta.
Lähihoitajana voi erikoistua vammaistyöhön.
Lähihoitajana voi hyödyntää omaa harrastuneisuuttaan.
Lähihoitajalla on monipuoliset työllistymismahdollisuudet.
Muotialalta merkityksellisempään työhön.
Perhe ja uusi ura – mahdoton yhtälö?
Työyhteisöt kaipaavat monimuotoisuutta.
”Siellä kerhojen lattioilla kasvaa tulevaisuus.”
Omasta monikulttuurisesta ryhmästä sai voimaa ja vertaistukea.
Unkarista lastenohjaajaksi
Lukio ja lähihoitajaopiskelu; Jenni on ajanhallinnan mestari
Kosmetologit haastavat toisensa Taitaja-kisoissa ”Oon yllättynyt siitä, miten kivaa opiskelu on ollut!”
”Tekemällä oppii parhaiten” – Yulinin opinnoissa korostui käytännönläheisyys.
Saatuaan vain määräaikaisia töitä, Supansa kyllästyi ja päätti jatkaa opintojaan kokiksi.
Tutoreilla on hauskempaa – ja nyt he kertovat miksi!
Palkinnoista arvokkain tälle tulevalle kosmetologille on asiakkaan kasvoilta näkyvä ilo ja hyvä olo.
Tosi tarkoituksella kohti nuorisotyötä – Emma valmistui Suomen Diakoniaopistosta nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi.
Dembo jatkoi lähihoitajan tutkinnosta ammattikorkeakouluun
Nourdeen on Suomen Diakoniaopiston konkari, joka on valmistunut jo kolmista opinnoista. Syy koulussa viihtymiseen on hänestä selvä: hyvä ilmapiiri, opettajat sekä eri kulttuurien kunnioittaminen.
Asia Abdillahi, 27, on elänyt koko ikänsä kahden kulttuurin välissä. Suorasanainen nainen haluaa lisätä kulttuurien välistä dialogia ja käsitystä ruohonjuuritason tarpeista. ”Jos ongelmia ei tiedetä, ei niitä voida korjatakaan.”
Fei Fei valmistui lähihoitajaksi – ”Pitää olla valmis tekemään töitä unelmiensa eteen”
Moonika sai kesken jääneen peruskoulun päätökseen Diakoniaopistossa. Nyt hän opiskelee lähihoitajaksi ja toteuttaa haavettaan ammatinvaihdoksesta. ”Olen tosi onnellinen siitä, että saavutin tavoitteeni.”
Vaikka yhteistä äidinkieltä ei ole, yhteishenki koulussa on vahva.
Toni hakeutui naisvaltaiselle alalle murtamaan ennakkoluuloja – ”Halusin työn, jolla on merkitystä.”
Sisu, motivaatio ja halu auttaa. Niitä Annikan mielestä tarvitaan sosiaali- ja terveysalalla. Tehotyttö tekee lähihoitajan kaksoistutkintoa, keikkatöitä ja treenaa ammattitaidon SM-kisoihin. ”Paljon jaksaa, kun tekee sitä, mistä nauttii!”
”Aina voi muuttaa omia tapojaan paremmiksi: on itsestä kiinni, haetko kouluun vai et.” Lapsena Somaliasta Suomeen muuttanut Roble, 24, ehti peruskoulun jälkeen jo ikävöidä pulpettia, kun hän palasi ihan omanlaiselle opintopolulleen.
Hulda opiskeli oppisopimuksella lähihoitajaksi. >>
