Lähihoitajaksi oppisopimuksella: Hulda löysi suunnan vammaistyöstä
Oppisopimuksella lähihoitajaksi opiskellut Hulda ajatteli erikoistuvansa lasten ja nuorten kanssa työskentelyyn. Rohkea nuori nainen muutti kuitenkin suunnitelmia ja valmistui haasteelliseen mutta palkitsevaan vammaistyöhön.
Kun 22-vuotias Hulda oli pieni, häneen haaveissaan siinsi kokin ura. Hulda ehtikin opiskella alaa hetken ennen kuin suunnitelmat muuttuivat.
”Koulussa sanottiin, että mun sosiaaliset taidot on hyvät ja teen hyvää ruokaa mutta tosi hitaasti. Ajattelin, että se ei ehkä ole kokille paras ominaisuus”, Hulda nauraa.
Hän jatkoi oman polkunsa etsimistä ja lähti au pairiksi Tanskaan. Käänteentekevä kokemus innoitti sosiaali- ja terveysalalle, ja palattuaan Suomeen Hulda haki Stadin aikuisopistoon opiskelemaan hoiva-avustajaksi.
Valmistuttuaan hän työskenteli vanhainkodissa mutta halusi jatkaa opintoja vielä pidemmälle.
”Hain lähihoitajaksi, ja sain valita kahdesta koulusta, kumpaan menen”, Hulda kertoo.
Hän päätyi Diakoniaopistoon.
”Olin kuullut koulusta niin paljon hyvää täällä opiskelleilta tutuilta. Valinta oli aika selvä.”
Joustavuutta oppisopimuksella
Alun perin Hulda aloitti opiskelut päivälinjalla, mutta aiemman tutkinnon jo tehneenä hän oli opinnoissa pidemmällä kuin muut.
”Mun olisi pitänyt heti keskeyttää opinnot ja jäädä odottelemaan. Ehdin jo murehtia opintojen venähtämistä.”
Huoli jäi onneksi lyhytaikaiseksi.
”Opojen ja opettajien kanssa luotiin mulle oma opintopolku ja vaihdoin päiväopiskelusta oppisopimukseen. On mahtavaa, miten joustavasti ja yksilöllisesti opintosuunnitelma voidaan rakentaa.”
Päiväopinnoista pois jääminen ei ole Huldaa harmittanut. Itsenäinen opiskelu sopii hänelle hyvin, ja samalla voi käydä töissä. Vaikka oppisopimuksella opiskelu on itsenäistä, saa tukea aina tarvittaessa.
”Opiskelu on ollut hauskaa ja vastuuta omasta etenemisestä saa ottaa itse. Diakoniaopistossa on kuitenkin myös tosi yhteisöllistä: kaikkien kanssa voi jutella, mikä on hirveen kivaa! Opettajat kyselee kuulumisia ja auttaa, kun tarvitsen neuvoja.”
”Lähihoitajan tutkinto antaa hyvät valmiudet jatko-opintoihin”
Valmistumisen jälkeen Hulda suunnittelee jatko-opintoihin hakemista.
”Sosiaaliala kiinnostaa mua tosi paljon, ja siksi aion hakea heti valmistuttua jatko-opintoihin sosionomiksi. Kouluihin on kova tunku, mutta lähihoitajaopinnot antavat hyvät valmiudet.”
Pahitteeksi ei myöskään ole, ettei sosiaali- ja terveysalalla ole töitä tarvinnut varsinaisesti etsiä.
”En ole käynyt yhdessäkään työhaastattelussa, sillä harjoittelujen kautta olen saanut heti keikkatöitä ja päässyt kesätöihin.”
Hulda erikoistuu lähihoitajana vammaistyöhön. Hänellä on selkeä näkemys siitä, kenelle haastava osaamisala sopii.
”Työskentelen syvästi kehitysvammaisten ihmisten kanssa, joista suurin osa ei esimerkiksi puhu. Työssä pitää olla tosi rohkea ja ennakkoluuloton. Ja hyvä huumorintaju on tärkeää: on osattava nauraa itselleen.”
Voimaa työssä ja opinnoissa antaa se, kun näkee oman tekemisen tuottavan tulosta.
”Vammaistyössä pitää laittaa itseänsä likoon mutta samalla oppii koko ajan uutta”, Hulda sanoo.
”On ihanaa, kun vähitellen luottamussuhde asiakkaan kanssa syntyy.”
Oppisopimuksella lähihoitajaksi
- Suomen Diakoniaopistossa voi opiskella lähihoitajaksi oppisopimuskoulutuksella.
- Oppisopimus tarkoittaa, että suurin osa osaamisesta hankitaan työpaikalla.
- Oppisopimuskoulutukseen on jatkuva haku. Löydät avoimet paikat valitsemalla opetusmuodoksi oppisopimuskoulutus.
Lisää opiskelijatarinoita
Lähihoitajaksi opiskeluun innosti halu palata lapsuuden kotikonnuille.
Mimmu opiskeli lastenohjaajaksi aikuisena.
Lähihoitajaksi opiskeleva voi päästä jo opintojen aikana keikkatyöhön.
TUVA auttaa, kun tulevaisuus on vähän epäselvänä.
Jo opiskeluaikana Jani sai innostavan soiton nuorisotalolta.
Lähihoitajaksi verkkokoulutuksessa
Tiinan opiskelu oli niin sujuvaa, että työpaikkakin löytyi kesken opintojen.
Lähihoitaja Kukka Sariola näkee tulevaisuudessa paljon toivoa.
Tuleva kodinhuoltaja Minna opiskelee puhtaus- ja kiinteistöalan perustutkintoa Suomen Diakoniaopistossa, Helsingissä.
Kauneudenhoitoalalle lähteminen oli 16-vuotiaiden Elsan ja Adelen pitkäaikainen toive.
Toimitilahuoltajaksi opiskeleva Johanna jakaa siisteyden iloa
Kosmetologiksi opiskeleva Fotini haluaa tehdä asiakkaalle hyvän olon.
Minnakaisa Tuurala opiskelee lähihoitajaksi Suomen Diakoniaopistossa. Hän ylläpitää inspiroivaa instatiliä, jossa kertoo opiskeluarjesta.
Joni on taitava asiakkaiden ruoankuljetustehtävissä.
Yliopistoon voi mennä myös ammatillisesta koulutuksesta.
Lähihoitajana voi erikoistua vammaistyöhön.
Lähihoitajana voi hyödyntää omaa harrastuneisuuttaan.
Lähihoitajalla on monipuoliset työllistymismahdollisuudet.
Muotialalta merkityksellisempään työhön.
Perhe ja uusi ura – mahdoton yhtälö?
Työyhteisöt kaipaavat monimuotoisuutta.
”Siellä kerhojen lattioilla kasvaa tulevaisuus.”
Omasta monikulttuurisesta ryhmästä sai voimaa ja vertaistukea.
Unkarista lastenohjaajaksi
Lukio ja lähihoitajaopiskelu; Jenni on ajanhallinnan mestari
Kosmetologit haastavat toisensa Taitaja-kisoissa ”Oon yllättynyt siitä, miten kivaa opiskelu on ollut!”
”Tekemällä oppii parhaiten” – Yulinin opinnoissa korostui käytännönläheisyys.
Saatuaan vain määräaikaisia töitä, Supansa kyllästyi ja päätti jatkaa opintojaan kokiksi.
Tutoreilla on hauskempaa – ja nyt he kertovat miksi!
Palkinnoista arvokkain tälle tulevalle kosmetologille on asiakkaan kasvoilta näkyvä ilo ja hyvä olo.
Tosi tarkoituksella kohti nuorisotyötä – Emma valmistui Suomen Diakoniaopistosta nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi.
Dembo jatkoi lähihoitajan tutkinnosta ammattikorkeakouluun
Nourdeen on Suomen Diakoniaopiston konkari, joka on valmistunut jo kolmista opinnoista. Syy koulussa viihtymiseen on hänestä selvä: hyvä ilmapiiri, opettajat sekä eri kulttuurien kunnioittaminen.
Asia Abdillahi, 27, on elänyt koko ikänsä kahden kulttuurin välissä. Suorasanainen nainen haluaa lisätä kulttuurien välistä dialogia ja käsitystä ruohonjuuritason tarpeista. ”Jos ongelmia ei tiedetä, ei niitä voida korjatakaan.”
Fei Fei valmistui lähihoitajaksi – ”Pitää olla valmis tekemään töitä unelmiensa eteen”
Moonika sai kesken jääneen peruskoulun päätökseen Diakoniaopistossa. Nyt hän opiskelee lähihoitajaksi ja toteuttaa haavettaan ammatinvaihdoksesta. ”Olen tosi onnellinen siitä, että saavutin tavoitteeni.”
Vaikka yhteistä äidinkieltä ei ole, yhteishenki koulussa on vahva.
Toni hakeutui naisvaltaiselle alalle murtamaan ennakkoluuloja – ”Halusin työn, jolla on merkitystä.”
Sisu, motivaatio ja halu auttaa. Niitä Annikan mielestä tarvitaan sosiaali- ja terveysalalla. Tehotyttö tekee lähihoitajan kaksoistutkintoa, keikkatöitä ja treenaa ammattitaidon SM-kisoihin. ”Paljon jaksaa, kun tekee sitä, mistä nauttii!”
”Aina voi muuttaa omia tapojaan paremmiksi: on itsestä kiinni, haetko kouluun vai et.” Lapsena Somaliasta Suomeen muuttanut Roble, 24, ehti peruskoulun jälkeen jo ikävöidä pulpettia, kun hän palasi ihan omanlaiselle opintopolulleen.
