Siirry sisältöön

Opiskelijan tarina: Roble on matkalla kohti unelma-ammattiaan: ”Kukaan ei hae sun puolesta kouluun”

Roble on matkalla kohti unelma-ammattiaan: kodinhuoltaja.

”Aina voi muuttaa omia tapojaan paremmiksi: on itsestä kiinni, haetko kouluun vai et.” Lapsena Somaliasta Suomeen muuttanut Roble, 24, ehti peruskoulun jälkeen jo ikävöidä pulpettia, kun hän palasi ihan omanlaiselle opintopolulleen.

Kun Roble oli lapsi, hänen silloisessa kotimaassaan Somaliassa käytiin sotaa. Äiti ja sisarukset olivat lähteneet pakoon jo aiemmin, ja Roble seurasi perhettä Suomeen yksin, vain kuuden vuoden ikäisenä.

Pieni poika oppi suomen kielen vuodessa niin hyvin, että peruskoulu ja ystävyys paikallisten lasten kanssa oli mahdollista. Yhdeksännen luokan jälkeen Roble teki töitä, kunnes tuli ikävä koulun penkille.

”Monen työvuoden jälkeen eteen olisi tullut välivuosi. En halunnut tuhlata aikaa, ja siksi hain heti kouluun, jossa entinen yläasteen maikkani oli töissä”, Roble kertoo.

Hän pääsi opiskelemaan kodinhuoltajaksi Helsingin Diakoniaopistoon, luokan ainoana poikana. Aluksi naisvaltainen opiskelupaikka ei tuntunut parhaalta valinnalta, mutta nopeasti ennakkoluulot karisivat.

”Ajattelin, että todistus on vain saatava. Ja sain myös paljon muuta: ystäviä, tyttöystävän ja valmistumisen jälkeen oppisopimuspaikan.”

Paluu entiseen opinahjoon

Roble valmistui Helsingin Diakoniaopistosta kahdessa vuodessa, vaikka opiskeluaika tavallisesti koulutusohjelmassa kestäisi kolme vuotta. Opinnot kuitenkin maittoivat niin hyvin, että fiksu ja reipas nuorimies palasi pian uudelleen opintojen pariin.

”Menin koputtelemaan Helsingin Diakoniaopiston rehtorin ovelle ja kerroin, että haluaisin tulevaisuudessa toimia nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajana. Hän lupasi tukea oppisopimuspaikan etsimisessä.”

Nykyään nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi opiskeleva Roble palasi entiseen kouluunsa Diakoniaopistoon mutta tällä kertaa oppisopimuskoulutettavaksi. Hän työskentelee viikonloppuisin vahtimestarina ja viikolla Karhusaaressa, Helsingin Diakonissalaitoksen ryhmäkodissa, jossa asuu yksin maahan tulleita alaikäisiä turvapaikanhakijoita.

”Autan läksyissä, oleilen lasten ja nuorten kanssa ja teen heidän kanssaan sellaisia juttuja, mitä he toivovat. Pari kertaa kuussa käyn koulussa luennoilla.”

Roble on matkalla kohti unelma-ammattiaan.

”Mun elämä on muuttunut tosi paljon sen jälkeen, kun tulin 2014 Helsingin Diakoniaopistoon opiskelemaan. Aina voi muuttaa omia tapojaan parempaan suuntaan: kukaan ei hae sun puolesta kouluun, vaan sun on itse haettava. Opiskelu on tosi tärkeää!”

”Nyt olen päässyt oikealle polulle: teen töitä ja opiskelen sitä, mistä olen aina unelmoinut!”