Opiskelijan tarina: Roble on matkalla kohti unelma-ammattiaan: ”Kukaan ei hae sun puolesta kouluun”
”Aina voi muuttaa omia tapojaan paremmiksi: on itsestä kiinni, haetko kouluun vai et.” Lapsena Somaliasta Suomeen muuttanut Roble, 24, ehti peruskoulun jälkeen jo ikävöidä pulpettia, kun hän palasi ihan omanlaiselle opintopolulleen.
Kun Roble oli lapsi, hänen silloisessa kotimaassaan Somaliassa käytiin sotaa. Äiti ja sisarukset olivat lähteneet pakoon jo aiemmin, ja Roble seurasi perhettä Suomeen yksin, vain kuuden vuoden ikäisenä.
Pieni poika oppi suomen kielen vuodessa niin hyvin, että peruskoulu ja ystävyys paikallisten lasten kanssa oli mahdollista. Yhdeksännen luokan jälkeen Roble teki töitä, kunnes tuli ikävä koulun penkille.
”Monen työvuoden jälkeen eteen olisi tullut välivuosi. En halunnut tuhlata aikaa, ja siksi hain heti kouluun, jossa entinen yläasteen maikkani oli töissä”, Roble kertoo.
Hän pääsi opiskelemaan kodinhuoltajaksi Helsingin Diakoniaopistoon, luokan ainoana poikana. Aluksi naisvaltainen opiskelupaikka ei tuntunut parhaalta valinnalta, mutta nopeasti ennakkoluulot karisivat.
”Ajattelin, että todistus on vain saatava. Ja sain myös paljon muuta: ystäviä, tyttöystävän ja valmistumisen jälkeen oppisopimuspaikan.”
Paluu entiseen opinahjoon
Roble valmistui Helsingin Diakoniaopistosta kahdessa vuodessa, vaikka opiskeluaika tavallisesti koulutusohjelmassa kestäisi kolme vuotta. Opinnot kuitenkin maittoivat niin hyvin, että fiksu ja reipas nuorimies palasi pian uudelleen opintojen pariin.
”Menin koputtelemaan Helsingin Diakoniaopiston rehtorin ovelle ja kerroin, että haluaisin tulevaisuudessa toimia nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajana. Hän lupasi tukea oppisopimuspaikan etsimisessä.”
Nykyään nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi opiskeleva Roble palasi entiseen kouluunsa Diakoniaopistoon mutta tällä kertaa oppisopimuskoulutettavaksi. Hän työskentelee viikonloppuisin vahtimestarina ja viikolla Karhusaaressa, Helsingin Diakonissalaitoksen ryhmäkodissa, jossa asuu yksin maahan tulleita alaikäisiä turvapaikanhakijoita.
”Autan läksyissä, oleilen lasten ja nuorten kanssa ja teen heidän kanssaan sellaisia juttuja, mitä he toivovat. Pari kertaa kuussa käyn koulussa luennoilla.”
Roble on matkalla kohti unelma-ammattiaan.
”Mun elämä on muuttunut tosi paljon sen jälkeen, kun tulin 2014 Helsingin Diakoniaopistoon opiskelemaan. Aina voi muuttaa omia tapojaan parempaan suuntaan: kukaan ei hae sun puolesta kouluun, vaan sun on itse haettava. Opiskelu on tosi tärkeää!”
”Nyt olen päässyt oikealle polulle: teen töitä ja opiskelen sitä, mistä olen aina unelmoinut!”
Lisää opiskelijatarinoita
Lähihoitajaksi opiskeluun innosti halu palata lapsuuden kotikonnuille.
Mimmu opiskeli lastenohjaajaksi aikuisena.
Lähihoitajaksi opiskeleva voi päästä jo opintojen aikana keikkatyöhön.
TUVA auttaa, kun tulevaisuus on vähän epäselvänä.
Jo opiskeluaikana Jani sai innostavan soiton nuorisotalolta.
Lähihoitajaksi verkkokoulutuksessa
Tiinan opiskelu oli niin sujuvaa, että työpaikkakin löytyi kesken opintojen.
Lähihoitaja Kukka Sariola näkee tulevaisuudessa paljon toivoa.
Tuleva kodinhuoltaja Minna opiskelee puhtaus- ja kiinteistöalan perustutkintoa Suomen Diakoniaopistossa, Helsingissä.
Kauneudenhoitoalalle lähteminen oli 16-vuotiaiden Elsan ja Adelen pitkäaikainen toive.
Toimitilahuoltajaksi opiskeleva Johanna jakaa siisteyden iloa
Kosmetologiksi opiskeleva Fotini haluaa tehdä asiakkaalle hyvän olon.
Minnakaisa Tuurala opiskelee lähihoitajaksi Suomen Diakoniaopistossa. Hän ylläpitää inspiroivaa instatiliä, jossa kertoo opiskeluarjesta.
Joni on taitava asiakkaiden ruoankuljetustehtävissä.
Yliopistoon voi mennä myös ammatillisesta koulutuksesta.
Lähihoitajana voi erikoistua vammaistyöhön.
Lähihoitajana voi hyödyntää omaa harrastuneisuuttaan.
Lähihoitajalla on monipuoliset työllistymismahdollisuudet.
Muotialalta merkityksellisempään työhön.
Perhe ja uusi ura – mahdoton yhtälö?
Työyhteisöt kaipaavat monimuotoisuutta.
”Siellä kerhojen lattioilla kasvaa tulevaisuus.”
Omasta monikulttuurisesta ryhmästä sai voimaa ja vertaistukea.
Unkarista lastenohjaajaksi
Lukio ja lähihoitajaopiskelu; Jenni on ajanhallinnan mestari
Kosmetologit haastavat toisensa Taitaja-kisoissa ”Oon yllättynyt siitä, miten kivaa opiskelu on ollut!”
”Tekemällä oppii parhaiten” – Yulinin opinnoissa korostui käytännönläheisyys.
Saatuaan vain määräaikaisia töitä, Supansa kyllästyi ja päätti jatkaa opintojaan kokiksi.
Tutoreilla on hauskempaa – ja nyt he kertovat miksi!
Palkinnoista arvokkain tälle tulevalle kosmetologille on asiakkaan kasvoilta näkyvä ilo ja hyvä olo.
Tosi tarkoituksella kohti nuorisotyötä – Emma valmistui Suomen Diakoniaopistosta nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi.
Dembo jatkoi lähihoitajan tutkinnosta ammattikorkeakouluun
Nourdeen on Suomen Diakoniaopiston konkari, joka on valmistunut jo kolmista opinnoista. Syy koulussa viihtymiseen on hänestä selvä: hyvä ilmapiiri, opettajat sekä eri kulttuurien kunnioittaminen.
Asia Abdillahi, 27, on elänyt koko ikänsä kahden kulttuurin välissä. Suorasanainen nainen haluaa lisätä kulttuurien välistä dialogia ja käsitystä ruohonjuuritason tarpeista. ”Jos ongelmia ei tiedetä, ei niitä voida korjatakaan.”
Fei Fei valmistui lähihoitajaksi – ”Pitää olla valmis tekemään töitä unelmiensa eteen”
Moonika sai kesken jääneen peruskoulun päätökseen Diakoniaopistossa. Nyt hän opiskelee lähihoitajaksi ja toteuttaa haavettaan ammatinvaihdoksesta. ”Olen tosi onnellinen siitä, että saavutin tavoitteeni.”
Vaikka yhteistä äidinkieltä ei ole, yhteishenki koulussa on vahva.
Toni hakeutui naisvaltaiselle alalle murtamaan ennakkoluuloja – ”Halusin työn, jolla on merkitystä.”
Sisu, motivaatio ja halu auttaa. Niitä Annikan mielestä tarvitaan sosiaali- ja terveysalalla. Tehotyttö tekee lähihoitajan kaksoistutkintoa, keikkatöitä ja treenaa ammattitaidon SM-kisoihin. ”Paljon jaksaa, kun tekee sitä, mistä nauttii!”
Hulda opiskeli oppisopimuksella lähihoitajaksi. >>
