Opiskelijan tarina: Opiskelun avulla vakituiseen työhön kokkina
”Suomessa kannattaa opiskella!” Thaimaasta kotoisin oleva Supansa, 33, on asunut kuusi vuotta Suomessa. Saatuaan vain määräaikaisia töitä, hän kyllästyi ja päätti jatkaa opintojaan kokiksi. Se oli valinta, joka kannatti.
Vakituinen työ houkutteli opiskelemaan
Pari vuotta sitten Supansa etsi töitä. Niitä löytyi mutta useimmat olivat keikkahommia tai määräaikaisia pätkiä.
”Olin jo luovuttamassa ja ajattelin, että hyvä on, tehdään nyt sitten vain sitä, mitä on tarjolla”, Supansa kertoo.
Hän oli opiskellut aiemmin Suomen Diakoniaopiston Sovinnon kampuksella, ja tuttu opettaja ehdotti, että Supansa palaisi koulunpenkille, tekemään tutkinnon loppuun.
”Mietin, että kannattaisiko opiskella enemmän, jotta saisin vakityön.”
Hän päätti, että kannattaa.
Opettajien tuki on tärkeää
Vuosi sitten Supansa valmistui kokiksi, suoritettuaan ravintola- ja catering -alan perustutkinnon.
”Tykkään tosi paljon laittaa ruokaa. Se on ammatissani parasta”, hän toteaa.
Opiskelustakin hän piti. Erityisen tärkeänä hänestä koulussa oli opettajien tuki.
”Jos joku ei esimerkiksi saanut harjoittelupaikkaa, opettaja neuvoi ja suositteli, mihin kannattaisi hakea. Saimmekin tosi hyviä harkkapaikkoja ja siten kokemusta työstä.”
Eikä sitä vakituista työpaikkaakaan tarvinnut kauaa etsiä.
Viimeinen harjoittelupaikka oli onnenkantamoinen. Harjoittelun päätyttyä Supansa sai sieltä töitä.
”Aloitin heti, kun koulu loppui. Minusta tuntuu, että työpaikallakin luotetaan paremmin siihen, että osaan hommat, kun on tutkinto. Suomessa kannattaa ehdottomasti opiskella!”, hän summaa.
Mutta jäi opinnoista muutakin käteen kuin tutkinto ja työpaikka.
”Koulussa teimme retkiä, ja kävimme esimerkiksi kalastamassa Itä-Helsingissä. Saaliiksi tuli ahvenia, jotka grillasimme. Muistan edelleen, miten hauska päivä se oli – ja miten hyvää tuore kala oli!”
Niin, ne hyvät muistot. Ne lämmittävät koko elämän.
Kiinnostuitko? Lue lisää tutkinnosta
Lisää opiskelijatarinoita
Lähihoitajaksi opiskeluun innosti halu palata lapsuuden kotikonnuille.
Mimmu opiskeli lastenohjaajaksi aikuisena.
Lähihoitajaksi opiskeleva voi päästä jo opintojen aikana keikkatyöhön.
TUVA auttaa, kun tulevaisuus on vähän epäselvänä.
Jo opiskeluaikana Jani sai innostavan soiton nuorisotalolta.
Lähihoitajaksi verkkokoulutuksessa
Tiinan opiskelu oli niin sujuvaa, että työpaikkakin löytyi kesken opintojen.
Lähihoitaja Kukka Sariola näkee tulevaisuudessa paljon toivoa.
Tuleva kodinhuoltaja Minna opiskelee puhtaus- ja kiinteistöalan perustutkintoa Suomen Diakoniaopistossa, Helsingissä.
Kauneudenhoitoalalle lähteminen oli 16-vuotiaiden Elsan ja Adelen pitkäaikainen toive.
Toimitilahuoltajaksi opiskeleva Johanna jakaa siisteyden iloa
Kosmetologiksi opiskeleva Fotini haluaa tehdä asiakkaalle hyvän olon.
Minnakaisa Tuurala opiskelee lähihoitajaksi Suomen Diakoniaopistossa. Hän ylläpitää inspiroivaa instatiliä, jossa kertoo opiskeluarjesta.
Joni on taitava asiakkaiden ruoankuljetustehtävissä.
Yliopistoon voi mennä myös ammatillisesta koulutuksesta.
Lähihoitajana voi erikoistua vammaistyöhön.
Lähihoitajana voi hyödyntää omaa harrastuneisuuttaan.
Lähihoitajalla on monipuoliset työllistymismahdollisuudet.
Muotialalta merkityksellisempään työhön.
Perhe ja uusi ura – mahdoton yhtälö?
Työyhteisöt kaipaavat monimuotoisuutta.
”Siellä kerhojen lattioilla kasvaa tulevaisuus.”
Omasta monikulttuurisesta ryhmästä sai voimaa ja vertaistukea.
Unkarista lastenohjaajaksi
Lukio ja lähihoitajaopiskelu; Jenni on ajanhallinnan mestari
Kosmetologit haastavat toisensa Taitaja-kisoissa ”Oon yllättynyt siitä, miten kivaa opiskelu on ollut!”
”Tekemällä oppii parhaiten” – Yulinin opinnoissa korostui käytännönläheisyys.
Tutoreilla on hauskempaa – ja nyt he kertovat miksi!
Palkinnoista arvokkain tälle tulevalle kosmetologille on asiakkaan kasvoilta näkyvä ilo ja hyvä olo.
Tosi tarkoituksella kohti nuorisotyötä – Emma valmistui Suomen Diakoniaopistosta nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi.
Dembo jatkoi lähihoitajan tutkinnosta ammattikorkeakouluun
Nourdeen on Suomen Diakoniaopiston konkari, joka on valmistunut jo kolmista opinnoista. Syy koulussa viihtymiseen on hänestä selvä: hyvä ilmapiiri, opettajat sekä eri kulttuurien kunnioittaminen.
Asia Abdillahi, 27, on elänyt koko ikänsä kahden kulttuurin välissä. Suorasanainen nainen haluaa lisätä kulttuurien välistä dialogia ja käsitystä ruohonjuuritason tarpeista. ”Jos ongelmia ei tiedetä, ei niitä voida korjatakaan.”
Fei Fei valmistui lähihoitajaksi – ”Pitää olla valmis tekemään töitä unelmiensa eteen”
Moonika sai kesken jääneen peruskoulun päätökseen Diakoniaopistossa. Nyt hän opiskelee lähihoitajaksi ja toteuttaa haavettaan ammatinvaihdoksesta. ”Olen tosi onnellinen siitä, että saavutin tavoitteeni.”
Vaikka yhteistä äidinkieltä ei ole, yhteishenki koulussa on vahva.
Toni hakeutui naisvaltaiselle alalle murtamaan ennakkoluuloja – ”Halusin työn, jolla on merkitystä.”
Sisu, motivaatio ja halu auttaa. Niitä Annikan mielestä tarvitaan sosiaali- ja terveysalalla. Tehotyttö tekee lähihoitajan kaksoistutkintoa, keikkatöitä ja treenaa ammattitaidon SM-kisoihin. ”Paljon jaksaa, kun tekee sitä, mistä nauttii!”
”Aina voi muuttaa omia tapojaan paremmiksi: on itsestä kiinni, haetko kouluun vai et.” Lapsena Somaliasta Suomeen muuttanut Roble, 24, ehti peruskoulun jälkeen jo ikävöidä pulpettia, kun hän palasi ihan omanlaiselle opintopolulleen.
Hulda opiskeli oppisopimuksella lähihoitajaksi. >>
