Opiskellen nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi
Jo opiskeluaikana Jani sai innostavan soiton nuorisotalolta.
Kun Jani kymmenisen vuotta sitten pääsi peruskoulusta, hän lähti opiskelemaan muusikoksi.
”Olen soittanut rumpuja kolmevuotiaasta asti.”
Muusikoksi valmistumisen jälkeen Jani aloitti musiikkipedagogiikan opinnot ammattikorkeakoulussa, mutta se ei tuntunutkaan omalta jutulta. Vaikka Jani halusi edelleen keikkailla muusikkona, kasvatus- ja ohjausala alkoi vetää puoleensa.
”Ala oli kiinnostanut jo aiemmin, mutta pari vuotta sitten tein päätöksen, että haen oikeasti.”
Jani etsi netistä tietoa siitä, missä kouluissa Oulun suunnalla alaa voisi opiskella.
”Ja niin löysin Suomen Diakoniaopiston.”
Työvaltaisessa koulutuksessa opitaan käytännön kautta
Janin opinnot ovat nyt puolivälissä. Takana on jo useita jaksoja, joiden aikana Jani on ollut alan työpaikoilla oppimassa.
”Ensimmäinen jakso oli iltapäiväkerhossa. Se kesti kuusi viikkoa.”
Sen jälkeen Jani on opiskellut työvaltaisesti, eli hän on ollut vieläkin pidempiä jaksoja töissä. Toinen harjoittelupaikka oli nuorisotalo eli nuokkari.
”Eilen minulle soitettiin, että pääsenkö tähän samaan nuokkariin sijaiseksi. Sanoivat, että olin heidän ensimmäinen vaihtoehtonsa. Se kertoo, että olen jotain tehnyt oikein jo harjoittelussa.”
Työ on hänelle erityisen mieluisa. Jani toivoo, että saisi tulevaisuudessakin työskennellä nuorisotalolla.
Toisaalta myös jatko-opinnot kiinnostavat. Janille on kuitenkin tärkeää, että ennen sosionomiopintoihin hakemista hän saa nuoriso- ja yhteisöohjaajan ammattinimikkeen.
”Opintojen aikana olen saanut vahvistusta, että ala on minulle oikea ja siksi jatko-opintoihin kannattaa hakea. Se fiilis on vaan sellainen, että tietää olevansa oikealla suunnalla.”
Musahommat jatkuvat
Vaikka Jani haluaa työskennellä kasvatus- ja ohjausalalla, hän ei aio hylätä muusikonkaan työtä.
”Aion jatkaa keikkailua kesäisin ja viikonloppuisin.”
Musiikki on myös helppo yhdistää nuoriso- ja yhteisöohjaajan työhön.
”Etenkin lapset tykkäävät laulaa ja soittaa ja niinhän me tehdään!”
Silloin kun Jani on ollut harjoittelussa, nuokkarilla on voinut kuulla usein erilaisia lastenelokuvista tuttuja sävelmiä.
”Bruno-elokuvan biisejä lapset tykkää laulaa tosi paljon. Kestosuosikki on myös perinteisempi Lintu.”
Ennen valmistumista Janilla on noin vuoden verran opintoja jäljellä. Hän toivoo, että saa perehtyä vielä enemmän tukea tarvitsevien nuorten kasvatukseen ja ohjaukseen.
”Aiheena se kiinnostaa minua tosi paljon. Siksi olen ollut työssä oppimassa esimerkiksi TUVA-ryhmässä.”
Suomen Diakoniaopistossa hänet on yllättänyt se, miten opiskelijat on otettu vastaan.
”Koskaan ei jää yksin. Aina saa apua, jos sitä tarvitsee. Se on todella yllättänyt positiivisesti.”
Kasvatus- ja ohjausalan perustutkinto
- Kasvatus- ja ohjausalan perustutkinnosta voi valmistua joko nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi tai lastenohjaajaksi.
- Nuoriso- ja yhteisöohjaajat työskentelevät esimerkiksi kouluilla, nuorisotaloilla ja erilaisissa vapaa-ajan palveluissa.
- Lastenohjaajat työskentelevät yleensä varhaiskasvatuksessa.
- Perustutkinnon opiskelu kestää tavallisesti noin kaksi vuotta. Opiskeluaika voi olla pidempi tai lyhyempi riippuen siitä, onko opiskelijalla aiemmin hankittua osaamista.
- Suomen Diakoniaopistossa voit opiskella kasvatus- ja ohjausalaa Oulun, helsingin ja lahden kampuksilla.
Lisää opiskelijatarinoita
Lähihoitajaksi opiskeluun innosti halu palata lapsuuden kotikonnuille.
Mimmu opiskeli lastenohjaajaksi aikuisena.
Lähihoitajaksi opiskeleva voi päästä jo opintojen aikana keikkatyöhön.
TUVA auttaa, kun tulevaisuus on vähän epäselvänä.
Lähihoitajaksi verkkokoulutuksessa
Tiinan opiskelu oli niin sujuvaa, että työpaikkakin löytyi kesken opintojen.
Lähihoitaja Kukka Sariola näkee tulevaisuudessa paljon toivoa.
Tuleva kodinhuoltaja Minna opiskelee puhtaus- ja kiinteistöalan perustutkintoa Suomen Diakoniaopistossa, Helsingissä.
Kauneudenhoitoalalle lähteminen oli 16-vuotiaiden Elsan ja Adelen pitkäaikainen toive.
Toimitilahuoltajaksi opiskeleva Johanna jakaa siisteyden iloa
Kosmetologiksi opiskeleva Fotini haluaa tehdä asiakkaalle hyvän olon.
Minnakaisa Tuurala opiskelee lähihoitajaksi Suomen Diakoniaopistossa. Hän ylläpitää inspiroivaa instatiliä, jossa kertoo opiskeluarjesta.
Joni on taitava asiakkaiden ruoankuljetustehtävissä.
Yliopistoon voi mennä myös ammatillisesta koulutuksesta.
Lähihoitajana voi erikoistua vammaistyöhön.
Lähihoitajana voi hyödyntää omaa harrastuneisuuttaan.
Lähihoitajalla on monipuoliset työllistymismahdollisuudet.
Muotialalta merkityksellisempään työhön.
Perhe ja uusi ura – mahdoton yhtälö?
Työyhteisöt kaipaavat monimuotoisuutta.
”Siellä kerhojen lattioilla kasvaa tulevaisuus.”
Omasta monikulttuurisesta ryhmästä sai voimaa ja vertaistukea.
Unkarista lastenohjaajaksi
Lukio ja lähihoitajaopiskelu; Jenni on ajanhallinnan mestari
Kosmetologit haastavat toisensa Taitaja-kisoissa ”Oon yllättynyt siitä, miten kivaa opiskelu on ollut!”
”Tekemällä oppii parhaiten” – Yulinin opinnoissa korostui käytännönläheisyys.
Saatuaan vain määräaikaisia töitä, Supansa kyllästyi ja päätti jatkaa opintojaan kokiksi.
Tutoreilla on hauskempaa – ja nyt he kertovat miksi!
Palkinnoista arvokkain tälle tulevalle kosmetologille on asiakkaan kasvoilta näkyvä ilo ja hyvä olo.
Tosi tarkoituksella kohti nuorisotyötä – Emma valmistui Suomen Diakoniaopistosta nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi.
Dembo jatkoi lähihoitajan tutkinnosta ammattikorkeakouluun
Nourdeen on Suomen Diakoniaopiston konkari, joka on valmistunut jo kolmista opinnoista. Syy koulussa viihtymiseen on hänestä selvä: hyvä ilmapiiri, opettajat sekä eri kulttuurien kunnioittaminen.
Asia Abdillahi, 27, on elänyt koko ikänsä kahden kulttuurin välissä. Suorasanainen nainen haluaa lisätä kulttuurien välistä dialogia ja käsitystä ruohonjuuritason tarpeista. ”Jos ongelmia ei tiedetä, ei niitä voida korjatakaan.”
Fei Fei valmistui lähihoitajaksi – ”Pitää olla valmis tekemään töitä unelmiensa eteen”
Moonika sai kesken jääneen peruskoulun päätökseen Diakoniaopistossa. Nyt hän opiskelee lähihoitajaksi ja toteuttaa haavettaan ammatinvaihdoksesta. ”Olen tosi onnellinen siitä, että saavutin tavoitteeni.”
Vaikka yhteistä äidinkieltä ei ole, yhteishenki koulussa on vahva.
Toni hakeutui naisvaltaiselle alalle murtamaan ennakkoluuloja – ”Halusin työn, jolla on merkitystä.”
Sisu, motivaatio ja halu auttaa. Niitä Annikan mielestä tarvitaan sosiaali- ja terveysalalla. Tehotyttö tekee lähihoitajan kaksoistutkintoa, keikkatöitä ja treenaa ammattitaidon SM-kisoihin. ”Paljon jaksaa, kun tekee sitä, mistä nauttii!”
”Aina voi muuttaa omia tapojaan paremmiksi: on itsestä kiinni, haetko kouluun vai et.” Lapsena Somaliasta Suomeen muuttanut Roble, 24, ehti peruskoulun jälkeen jo ikävöidä pulpettia, kun hän palasi ihan omanlaiselle opintopolulleen.
Hulda opiskeli oppisopimuksella lähihoitajaksi. >>
