Opiskelijan tarina: Yulinin opinnoissa korostui käytännönläheisyys
”Tekemällä oppii parhaiten.” Yulin, 23, opiskeli Suomen Diakoniaopistossa vuoden. Siinä ajassa hän sai tarjoilijan ammatin, lisää itseluottamusta sekä jatkuvasti laajenevan suomen sanavaraston.
Roihupellossa tuulee ja kovaa. Yulin sukii silmilleen lennähtäneet hiukset korvan taakse ja kävelee Motonetin ja toimistokiinteistöjen ohi kohti Pulttitietä.
Suurin osa rakennuksista vaikuttaa olevan jo tyhjillään. Ihmiset ovat lähteneet töistä kotiin, onhan kello yli neljän.
Yulin istahtaa värikkäälle tuolille ja viittaa kohti viereistä, kolmikerroksista taloa. Siellä hän kävi koulua vuoden – tosin vain perjantaisin.
”Muu aika kului työssäoppimisessa ravintoloissa tai kahviloissa”, hän kertoo, ”mun työ kun on sellaista, että sen oppii parhaiten tekemällä.”
Koulus lisää itseluottamusta
Yulin on suorittanut ravintola- ja catering -alan perustutkinnon. Koulutuksessa oli kaksi suuntautumisvaihtoehtoa: kokki tai tarjoilija.
Yulinista tuli tarjoilija. Tosin oppi hän myös ruoanlaittoa ja mikä parasta, pääsi kokemaan uusia ruokakulttuureja.
Hänen ryhmässään monet opiskelijat olivat muuttaneet Suomeen maailmalta, muun muassa Intiasta, Filippiineiltä, Thaimaasta ja Indonesiasta. Aina välillä he tekivät koulussa kotimaidensa herkkuja ja söivät niitä yhdessä.
Yulin itse on kotoisin Kiinasta ja muutti Suomeen viisi vuotta sitten.
”Ammattikoulussa opin tutkinnon lisäksi puhumaan suomea paremmin”, hän kertoo. Lisäksi kasvoi itseluottamus.
”Vaikka olen hieman ujo, olen saanut lisää rohkeutta. Tykkään olla asiakkaiden kanssa.”
Haaveissa vakituinen työ ja jatkokoulutus
Käytännönläheistä opetusta kuvaa hyvin se, että oppiminen tapahtuu monenlaisissa työympäristöissä kuten ravintoloissa, kahviloissa ja koulun ruokalassa.
Se on Yulinista hyödyllistä ja lisäksi usein hauskaa.
”Esimerkiksi viikonloppuisin ravintolassa opin, millaista on työskennellä kiireessä. Mukava kokemus olivat myös koulun juhlat, joihin osa opiskelijoista pääsi tekemään ruokaa ja tarjoilemaan.”
Tällä hetkellä Yulin tekee keikkaa tarjoilijana mutta tulevaisuuden haaveena on löytää vakipesti. Ehkä muutaman vuoden työputken jälkeen hän kouluttautuu vielä lisää – vaikkapa hovimestariksi.
Kiinnostuitko? Lue lisää tutkinnosta
Lisää opiskelijatarinoita
Lähihoitajaksi opiskeluun innosti halu palata lapsuuden kotikonnuille.
Mimmu opiskeli lastenohjaajaksi aikuisena.
Lähihoitajaksi opiskeleva voi päästä jo opintojen aikana keikkatyöhön.
TUVA auttaa, kun tulevaisuus on vähän epäselvänä.
Jo opiskeluaikana Jani sai innostavan soiton nuorisotalolta.
Lähihoitajaksi verkkokoulutuksessa
Tiinan opiskelu oli niin sujuvaa, että työpaikkakin löytyi kesken opintojen.
Lähihoitaja Kukka Sariola näkee tulevaisuudessa paljon toivoa.
Tuleva kodinhuoltaja Minna opiskelee puhtaus- ja kiinteistöalan perustutkintoa Suomen Diakoniaopistossa, Helsingissä.
Kauneudenhoitoalalle lähteminen oli 16-vuotiaiden Elsan ja Adelen pitkäaikainen toive.
Toimitilahuoltajaksi opiskeleva Johanna jakaa siisteyden iloa
Kosmetologiksi opiskeleva Fotini haluaa tehdä asiakkaalle hyvän olon.
Minnakaisa Tuurala opiskelee lähihoitajaksi Suomen Diakoniaopistossa. Hän ylläpitää inspiroivaa instatiliä, jossa kertoo opiskeluarjesta.
Joni on taitava asiakkaiden ruoankuljetustehtävissä.
Yliopistoon voi mennä myös ammatillisesta koulutuksesta.
Lähihoitajana voi erikoistua vammaistyöhön.
Lähihoitajana voi hyödyntää omaa harrastuneisuuttaan.
Lähihoitajalla on monipuoliset työllistymismahdollisuudet.
Muotialalta merkityksellisempään työhön.
Perhe ja uusi ura – mahdoton yhtälö?
Työyhteisöt kaipaavat monimuotoisuutta.
”Siellä kerhojen lattioilla kasvaa tulevaisuus.”
Omasta monikulttuurisesta ryhmästä sai voimaa ja vertaistukea.
Unkarista lastenohjaajaksi
Lukio ja lähihoitajaopiskelu; Jenni on ajanhallinnan mestari
Kosmetologit haastavat toisensa Taitaja-kisoissa ”Oon yllättynyt siitä, miten kivaa opiskelu on ollut!”
Saatuaan vain määräaikaisia töitä, Supansa kyllästyi ja päätti jatkaa opintojaan kokiksi.
Tutoreilla on hauskempaa – ja nyt he kertovat miksi!
Palkinnoista arvokkain tälle tulevalle kosmetologille on asiakkaan kasvoilta näkyvä ilo ja hyvä olo.
Tosi tarkoituksella kohti nuorisotyötä – Emma valmistui Suomen Diakoniaopistosta nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi.
Dembo jatkoi lähihoitajan tutkinnosta ammattikorkeakouluun
Nourdeen on Suomen Diakoniaopiston konkari, joka on valmistunut jo kolmista opinnoista. Syy koulussa viihtymiseen on hänestä selvä: hyvä ilmapiiri, opettajat sekä eri kulttuurien kunnioittaminen.
Asia Abdillahi, 27, on elänyt koko ikänsä kahden kulttuurin välissä. Suorasanainen nainen haluaa lisätä kulttuurien välistä dialogia ja käsitystä ruohonjuuritason tarpeista. ”Jos ongelmia ei tiedetä, ei niitä voida korjatakaan.”
Fei Fei valmistui lähihoitajaksi – ”Pitää olla valmis tekemään töitä unelmiensa eteen”
Moonika sai kesken jääneen peruskoulun päätökseen Diakoniaopistossa. Nyt hän opiskelee lähihoitajaksi ja toteuttaa haavettaan ammatinvaihdoksesta. ”Olen tosi onnellinen siitä, että saavutin tavoitteeni.”
Vaikka yhteistä äidinkieltä ei ole, yhteishenki koulussa on vahva.
Toni hakeutui naisvaltaiselle alalle murtamaan ennakkoluuloja – ”Halusin työn, jolla on merkitystä.”
Sisu, motivaatio ja halu auttaa. Niitä Annikan mielestä tarvitaan sosiaali- ja terveysalalla. Tehotyttö tekee lähihoitajan kaksoistutkintoa, keikkatöitä ja treenaa ammattitaidon SM-kisoihin. ”Paljon jaksaa, kun tekee sitä, mistä nauttii!”
”Aina voi muuttaa omia tapojaan paremmiksi: on itsestä kiinni, haetko kouluun vai et.” Lapsena Somaliasta Suomeen muuttanut Roble, 24, ehti peruskoulun jälkeen jo ikävöidä pulpettia, kun hän palasi ihan omanlaiselle opintopolulleen.
Hulda opiskeli oppisopimuksella lähihoitajaksi. >>
