Opiskelijan tarina: Toni hakeutui naisvaltaiselle alalle murtamaan ennakkoluuloja – ”Halusin työn, jolla on merkitystä.”

Vaikka hoitotyöhön hakeutuu yhä enemmän naisia kuin miehiä, myös rohkeita ennakkoluulojen murtajia löytyy. Yksi heistä on 35-vuotias Toni, joka opiskelee lähihoitajaksi Helsingin Diakoniaopistossa. Fyysinen hoiva-ala sopii hänestä erinomaisesti myös miehille.

Kun 35-vuotias Toni alkoi miettiä, mitä haluaa tehdä tulevaisuudessa, vaakakupissa painoivat kolme asiaa. Toni halusi paitsi työllistyä, myös tehdä työtä, jolla on merkitys. Fyysiseen työhön tottunutta Tonia eivät myöskään toimistohommat kiinnostaneet.

”Mä mietin, millainen työ mulle sopisi. En halunnut toimistoon vaan tehdä fyysistä työtä. Samalla halusin, että työllä olisi merkitystä – ja lähihoitajan hommissa sitä on”, Toni kuvailee.

Toni oli tehnyt aiemman työuransa ravintola-alalla, kun vuonna 2015 hän päätti hakea uudestaan kouluun.

”Lähihoitajan tehtävät olivat tuttuja pääosin mediasta mutta muuten ei hirveästi ollut kosketuspintaa.”

Lähihoitajan ammatti on edelleen hyvin naisvaltainen. Se mietitytti Tonia.

”Mietin ennen kuin tulin opiskelemaan, että onkohan täällä yhtään muuta miestä. Mutta itse asiassa meidän ryhmässä oli kolme mun lisäksi, se oli positiivinen yllätys. Harjoittelupaikoissa sen on kuitenkin huomannut, että aika yksinhän mä oon, ainakin hoivapuolella”, Toni sanoo.

Työ kuitenkin sopii Tonista hyvin miehille.

”Esimerkiksi vanhustenhoito on aika fyysistä, joten sillä puolella olisi hyvä olla enemmän miehiä. Se antaisi monipuolisuutta ja tasapainoa alalle – ja muokkaisi kuvaa siitä, ettei ole miesten ja naisten ammatteja. Sukupuolesta huolimatta voi sopia alalle, eikä ammatit ole niin mustavalkoisia.”

Nuorisokoulutuksessa itsenäisiä opintoja

Toni haki ensin aikuiskoulutukseen mutta pääsikin Helsingin Diakoniaopistoon lähihoitajan nuorisotutkintopuolelle.

”Helsingin Diakoniaopistossa on laadukasta opetusta ja tosi hyvät tukiverkostot. Jos meinaat liukastua, täällä sut autetaan ylös eikä jätetä makaamaan.”

Toni aloitti ensin tavallisessa nuorten opintoryhmässä mutta vaihtoi pian opettajansa ehdotuksesta niin kutsuttuun vaihtisryhmään. Siinä opiskelijalle tehdään oma, yksilöllinen opintopolku.

”Opettajani Tarja tönäs mut aika nopeasti oikeaan suuntaan, sillä en olisi itse tällaista mahdollisuutta löytänyt. Nuorten puolellakin voi tehdä hyvin itsenäisesti opintoja. Pystyin esimerkiksi tekemään opintoja kesäamiksessa, löysin työssäoppimispaikan ja sain aloitettua harjoittelun tavallista nopeammin. Opettajilta saa kuitenkin tukea aina, kun tarvitsee. Heidän kanssaan myös käydään säännöllisesti läpi opintojen etenemistä ja suorittamista”, Toni kuvaa vaihtisryhmän mahdollisuuksia.

”Missään vaiheessa ei ole tuntunut, että jäisi yksin.”

Töitä riittää

Nopea tahti tarkoittaa, että Toni voi valmistua jopa 1,5 vuodessa. Siis puolitoista vuotta tyypillistä aikaisemmin. Valmistumisen jälkeen Toni haluaisi työskennellä kehitysvammaisten kanssa. Toisaalta nykyinen keikkatyökin maistuu. Vaihtisryhmän ansiosta Toni on voinut tehdä töitä opintojen ohessa.

”Teen kotona tehtäviä esimerkiksi aamupäivät ja töitä iltavuorossa – tai toisinpäin. Tämä sopii hyvin elämäntilanteeseeni.”

Oman alan töitäkin löytyi nopeammin kuin Toni olisi uskonut.

”Heti ensimmäisen työssäoppimisen päätyttyä samasta paikasta kysyttiin, haluanko jäädä keikkahommiin. Se kyllä yllätti, että niin nopeasti sain töitä! ”

Uusien opintojen aloittaminen on hyppy vieraille vesille. Tonin mielestä liikaa ei kuitenkaan kannata jahkailla.

”Jos lähihoitajaksi haluaa, kannattaa rohkeasti hakea. Saa merkityksellisen ammatin ja töitä riittää! En usko, että tulen tätä katumaan.”