Opiskelijan tarina: Rakennusmiehestä kuoriutui lastenohjaaja
Ilmoille kajahtaa vetreä Oulun murre, kun Juuso, 29, vastaa puhelimeen. Hän kertoo, kuinka päätyi opiskelemaan lastenohjaajaksi Suomen Diakoniaopistoon ja miksi alalla kaivataan kipeästi miehiä.
Se, että Juuso lähti opiskelemaan lastenohjaajaksi, oli ja ei ollut sattumaa.
Kun peruskoulu aikanaan päättyi, elämälle piti valita suunta. Juuso oli kiertänyt kirvesmiehenä työskentelevän isänsä kanssa työmaita nuoresta pitäen, ja tämän esimerkin johdattamana hän päätti pyrkiä rakennusalalle. Se tuntui silloin oikealta ja helpolta ratkaisulta.
Valmistuttuaan Juuso ryhtyikin paiskimaan alan töitä ja ura olisi voinut olla siinä, ellei selkä olisi ollut toista mieltä.
”Rakennusalan työt päättyivät pakon edessä selkäongelmiin, eikä ollut muuta vaihtoehtoa kuin miettiä, mitä muuta sitä voisi työkseen tehdä”, Juuso kertoo.
Uuden alan löytäminen oli kuitenkin yllättävän helppoa. Oikeastaan se oli elänyt Juuson haaveissa jo pikkupojasta lähtien: tulevaisuudessa hän haluaisi työskennellä lasten kanssa.
Lastenohjaajaksi Suomen Diakoniaopistosta
Selkäongelmien seurauksena Juuson uudelleenkoulutuksessa oli mukana työeläkeyhtiö, jonka kanssa sovittiin, että ennen opiskelupaikan hankkimista Juuso vielä testaisi, olisiko lastenhoitoala varmasti mieluinen ja sopiva myös selälle.
Niinpä eräänä aamuna Juuso aloitti työkokeilun päivähoidossa. Vuoden päivät vahvistivat sen, että hän oli oikealla tiellä.
Työkokeilun aikana Juuso haki ammattikorkeakouluun sosionomiopintoihin, mutta ensi yrittämällä ovi ei auennut. Hän ryhtyi selvittämään vaihtoehtoja ammattioppilaitosten puolelta.
”Tutkin netissä Oulun seudulla koulutusta tarjoavia tahoja ja löysin Suomen Diakoniaopiston.”
Juuso haki kasvatus- ja ohjausalan perustutkinto-opintoihin, joiden kautta voisi valmistua lastenohjaajaksi ja pääsi sisään. Kun alun perin oppisopimuksena toteutettavan tutkinnon suorittaminen kävi työn ja perheen ohella liian haastavaksi, hän päätti siirtyä täyspäiväiseksi opiskelijaksi.
”En ole sitä katunut. Meillä on hyvä luokka ja mukavat opettajat, jotka on tavoitettavissa ja auttavat, jos tulee ongelmia vastaan”, Juuso kertoo.
Miksi miehet eivät hakeudu alalle?
Juuson luokalla on lähes kolmekymmentä opiskelijaa mutta hän on ainoa mies. Muutenkaan miehiä ei kovin paljon lastenhoitoalalla näy.
”Ehkä se on egokysymys. Kun lastenhoito on ristitty naisten alaksi, on leimasta vaikea päästä irti. Ja sitten, kun on kasvettu ja totuttu tiettyihin ajattelumalleihin, eivät kaikki miehet ehkä edes anna mahdollisuutta ajatukselle, että voisivat sopia työskentelemään lasten kanssa”, Juuso pohtii.
Hänen mielestään monimuotoisuus olisi kuitenkin erittäin tervetullutta alalle.
”Harjoitteluissa olen huomannut, että paitsi lapset, myös työyhteisöt kaipaavat miehiä.”
Yksi vaatimus on ehdoton kaikille.
”On selvää, että jos ei tykkää olla lasten kanssa, ei sovi alalle. Se on ehdoton vaatimus.”
Tulevaisuudessa töitä riittää
Juuso on saanut kosketuksen työelämään työkokeilunsa lisäksi myös opintojen kautta, sillä ammattiopinnoissa harjoitteluja on runsaasti. Myös opettajat tuntevat alan käytännön kysymykset.
”Olemme yhdessä pohtineet esimerkiksi sitä, kuinka päivähoidon arkeen saa yhdistettyä suunnittelutyöt, joille ei meinaa useinkaan jäädä muulta tekemiseltä aikaa. Se on vähän paradoksaalista, sillä kun lapsia on paljon, on tärkeää, että toiminta on hyvin suunniteltua.”
Ammattiin valmistuminen häämöttää vuoden päässä, siitäkin huolimatta, että koronakevät on tuonut oman mausteensa opintoihin. Viruksen takia Juuso joutui keskeyttämään työharjoittelunsa ja on tehnyt kevään ajan etäopintoja.
Valmistumisen jälkeen Juuso aikoo mennä hetkeksi töihin, mutta sen lisäksi hänellä on jo takataskussa uusia, isompia suunnitelmia.
”Haluaisin ryhtyä yrittäjäksi ja perustaa oman päiväkodin”, hän kertoo.
Päivähoitopaikan työnimeä hän ei kuitenkaan halua paljastaa.
”Se on olemassa mutta vielä salaisuus.”
Ennen yrittäjäksi ryhtymistä Juuson on kuitenkin tehtävä vielä opintoja, töitä ja pidettävä kesälomaa. Lisäksi tiedossa on iloinen perhetapahtuma, jonka ansiosta Juuso saa nauttia lasten kanssa olemisesta sekä kotona että töissä.
”Meidän perheeseen kuuluu jo valmiiksi 2,5-vuotias tyttö ja nyt kesällä syntyy vielä vauva”, Juuso myhäilee.
Haluatko opiskella lastenohjaajaksi?
- Lastenohjaajaksi voi opiskella kasvatus- ja ohjausalan koulutuksessa.
- Koulutuksessa erikoistut joko lastenohjaajaksi tai tai nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi.
- Suomen Diakoniaopisto kouluttaa kasvatus- ja ohjausalaa Helsingissä, Lahdessa ja Oulussa.
Lisää opiskelijatarinoita
Lähihoitajaksi opiskeluun innosti halu palata lapsuuden kotikonnuille.
Mimmu opiskeli lastenohjaajaksi aikuisena.
Lähihoitajaksi opiskeleva voi päästä jo opintojen aikana keikkatyöhön.
TUVA auttaa, kun tulevaisuus on vähän epäselvänä.
Jo opiskeluaikana Jani sai innostavan soiton nuorisotalolta.
Lähihoitajaksi verkkokoulutuksessa
Tiinan opiskelu oli niin sujuvaa, että työpaikkakin löytyi kesken opintojen.
Lähihoitaja Kukka Sariola näkee tulevaisuudessa paljon toivoa.
Tuleva kodinhuoltaja Minna opiskelee puhtaus- ja kiinteistöalan perustutkintoa Suomen Diakoniaopistossa, Helsingissä.
Kauneudenhoitoalalle lähteminen oli 16-vuotiaiden Elsan ja Adelen pitkäaikainen toive.
Toimitilahuoltajaksi opiskeleva Johanna jakaa siisteyden iloa
Kosmetologiksi opiskeleva Fotini haluaa tehdä asiakkaalle hyvän olon.
Minnakaisa Tuurala opiskelee lähihoitajaksi Suomen Diakoniaopistossa. Hän ylläpitää inspiroivaa instatiliä, jossa kertoo opiskeluarjesta.
Joni on taitava asiakkaiden ruoankuljetustehtävissä.
Yliopistoon voi mennä myös ammatillisesta koulutuksesta.
Lähihoitajana voi erikoistua vammaistyöhön.
Lähihoitajana voi hyödyntää omaa harrastuneisuuttaan.
Lähihoitajalla on monipuoliset työllistymismahdollisuudet.
Muotialalta merkityksellisempään työhön.
Perhe ja uusi ura – mahdoton yhtälö?
”Siellä kerhojen lattioilla kasvaa tulevaisuus.”
Omasta monikulttuurisesta ryhmästä sai voimaa ja vertaistukea.
Unkarista lastenohjaajaksi
Lukio ja lähihoitajaopiskelu; Jenni on ajanhallinnan mestari
Kosmetologit haastavat toisensa Taitaja-kisoissa ”Oon yllättynyt siitä, miten kivaa opiskelu on ollut!”
”Tekemällä oppii parhaiten” – Yulinin opinnoissa korostui käytännönläheisyys.
Saatuaan vain määräaikaisia töitä, Supansa kyllästyi ja päätti jatkaa opintojaan kokiksi.
Tutoreilla on hauskempaa – ja nyt he kertovat miksi!
Palkinnoista arvokkain tälle tulevalle kosmetologille on asiakkaan kasvoilta näkyvä ilo ja hyvä olo.
Tosi tarkoituksella kohti nuorisotyötä – Emma valmistui Suomen Diakoniaopistosta nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi.
Dembo jatkoi lähihoitajan tutkinnosta ammattikorkeakouluun
Nourdeen on Suomen Diakoniaopiston konkari, joka on valmistunut jo kolmista opinnoista. Syy koulussa viihtymiseen on hänestä selvä: hyvä ilmapiiri, opettajat sekä eri kulttuurien kunnioittaminen.
Asia Abdillahi, 27, on elänyt koko ikänsä kahden kulttuurin välissä. Suorasanainen nainen haluaa lisätä kulttuurien välistä dialogia ja käsitystä ruohonjuuritason tarpeista. ”Jos ongelmia ei tiedetä, ei niitä voida korjatakaan.”
Fei Fei valmistui lähihoitajaksi – ”Pitää olla valmis tekemään töitä unelmiensa eteen”
Moonika sai kesken jääneen peruskoulun päätökseen Diakoniaopistossa. Nyt hän opiskelee lähihoitajaksi ja toteuttaa haavettaan ammatinvaihdoksesta. ”Olen tosi onnellinen siitä, että saavutin tavoitteeni.”
Vaikka yhteistä äidinkieltä ei ole, yhteishenki koulussa on vahva.
Toni hakeutui naisvaltaiselle alalle murtamaan ennakkoluuloja – ”Halusin työn, jolla on merkitystä.”
Sisu, motivaatio ja halu auttaa. Niitä Annikan mielestä tarvitaan sosiaali- ja terveysalalla. Tehotyttö tekee lähihoitajan kaksoistutkintoa, keikkatöitä ja treenaa ammattitaidon SM-kisoihin. ”Paljon jaksaa, kun tekee sitä, mistä nauttii!”
”Aina voi muuttaa omia tapojaan paremmiksi: on itsestä kiinni, haetko kouluun vai et.” Lapsena Somaliasta Suomeen muuttanut Roble, 24, ehti peruskoulun jälkeen jo ikävöidä pulpettia, kun hän palasi ihan omanlaiselle opintopolulleen.
Hulda opiskeli oppisopimuksella lähihoitajaksi. >>
