Opiskelijan tarina: Milla opiskeli ammatin, jossa riittää töitä
Kun Milla pähkäili uudelleen koulunpenkille lähtemistä, oli hänelle tärkeää, että uusi ammatti toisi varmasti töitä. ”En halunnut jäädä kotiin istumaan ja miettimään, että mitähän nytte.” Nyt hän on ikääntyvien hoitoon erikoistunut lähihoitaja.
Suomessa on annettu pakkasvaroitus. On kylmää. Lunta on tullut reippaasti, ainakin Oulussa, missä 27-vuotias Milla asuu.
”Viime aikoina töissä on puhuttu paljon säästä. Olemme muistelleet, kuinka kovia pakkasia oli ennen ja oliko silloin vieläkin enemmän lunta”, hän kertoo.
Muisteltavaa olisi paljon mutta eivät kaikki muista. Milla työskentelee hoivakodissa, jossa asuu myös muistisairautta sairastavia ikäihmisiä.
”Vaikka joku ei muistaisi mennyttä elämää, on jokaisella kuitenkin se oma tarinansa.”
Millalla on montakin. Yksi niistä liittyy hänen opintoihinsa.
”Kun tietää työaikansa, voi suunnitella elämää”
Milla on vastikään valmistunut lähihoitajaksi Suomen Diakoniaopistosta. Hän sai vakituisen työpaikan heti, mikä nykypäivänä ei kaikissa ammateissa ole ihan tavallista.
Millan alalla se kuitenkin on.
Kun Milla suunnitteli uutta urapolkua itselleen, yksi tärkeimmistä kriteereistä olikin se, että alalta löytyisi varmasti töitä.
”Se, että tietää työaikansa, -paikkansa ja palkkansa, on elämän suunnittelun kannalta tosi olennaista.”
Siksi jo ennen kouluun pyrkimistä hän päätti, että erikoistuisi – eli valitsisi osaamisalakseen – ikääntyneiden hoidon ja kuntoutuksen. Alalla on runsaasti erilaisia työmahdollisuuksia: esimerkiksi vanhusten asumispalveluyksiköissä tai kotipalveluissa, päivätoimintakeskuksissa tai viriketoiminnassa.
Se antaa valinnanvaraa.
Mainettaan parempi
Ikääntyvien hoivakodit ja vanhustyö ovat usein uutisissa mutta harvemmin positiivisessa valossa. Oikeastaan alan maine on varsin negatiivinen.
Millan mielestä käsitys on useimmiten vääristynyt. Hän tiesi jo ennen opintoihin hakeutumista iäkkäämpien kanssa työskentelystä melko paljon, sillä hänen äitinsä työskentelee samalla alalla.
”Mutta paljon on tietämättömyyttä, että millasta se työ oikeasti on. Esimerkiksi uutisista tulee synkät mielikuvat hoitolaitoksista, jolloin joku saattaa ajatella, että kaikkialla on sellaista. Mutta ei kaikkialla ole.”
Hänen nykyinen työpaikkansa – se sama, jossa hän teki jo opintojen aikana kaksi pitkää harjoittelua – on ollut erittäin mieleinen. Ammattiopintojen ehdoton valttikortti onkin se, että niissä pääsee oikeasti kokeilemaan työelämää käytännössä ja tutustumaan erilaisiin työnantajiin. Jonnekin saattaa sitten jopa jäädä pysyvämmin, niin kuin Milla.
”Tietenkin minullakin on välillä kiireisiä päiviä mutta niinhän lähes kaikissa töissä.”
Hän on silti sitä mieltä, että ihan kaikki eivät alalle sovi – kuten ei muillekaan aloille.
”Jos ei ole kiinnostusta tai rohkeutta työskennellä iäkkäämpien kanssa, ei kannata hakeutua opintoihin.”
Millaiselle tyypille ala sitten sopii? Ainakin tarvitaan aitoa halua kohdata ikäihmisiä. Heittäytymiskykyä. Pitää olla empaattinen eikä huumorintajusta ole haittaa, Milla listaa.
Lisäksi on osattava asettua esimerkiksi muistisairaan kenkiin. Pyrittävä ymmärtämään tämän maailmaa, mikä vaatii mielikuvitusta.
Millalta löytyy näitä ja hän puolestaan on löytänyt merkitykselliseltä, vaihtelevalta ja toisaalta säännölliseltä tuntuvan työn. Lisäksi työssä on myös yksi erityinen etu:
Ihmiset.
”Nautin ihmisten kohtaamisesta. Ei se riitä, että saa palkan ja on töitä – työn pitää olla myös sellaista, että siitä tykkää ja nauttii. Tämä on minulle sitä.”
Lisää opiskelijatarinoita
Lähihoitajaksi opiskeluun innosti halu palata lapsuuden kotikonnuille.
Mimmu opiskeli lastenohjaajaksi aikuisena.
Lähihoitajaksi opiskeleva voi päästä jo opintojen aikana keikkatyöhön.
TUVA auttaa, kun tulevaisuus on vähän epäselvänä.
Jo opiskeluaikana Jani sai innostavan soiton nuorisotalolta.
Lähihoitajaksi verkkokoulutuksessa
Tiinan opiskelu oli niin sujuvaa, että työpaikkakin löytyi kesken opintojen.
Lähihoitaja Kukka Sariola näkee tulevaisuudessa paljon toivoa.
Tuleva kodinhuoltaja Minna opiskelee puhtaus- ja kiinteistöalan perustutkintoa Suomen Diakoniaopistossa, Helsingissä.
Kauneudenhoitoalalle lähteminen oli 16-vuotiaiden Elsan ja Adelen pitkäaikainen toive.
Toimitilahuoltajaksi opiskeleva Johanna jakaa siisteyden iloa
Kosmetologiksi opiskeleva Fotini haluaa tehdä asiakkaalle hyvän olon.
Minnakaisa Tuurala opiskelee lähihoitajaksi Suomen Diakoniaopistossa. Hän ylläpitää inspiroivaa instatiliä, jossa kertoo opiskeluarjesta.
Joni on taitava asiakkaiden ruoankuljetustehtävissä.
Yliopistoon voi mennä myös ammatillisesta koulutuksesta.
Lähihoitajana voi erikoistua vammaistyöhön.
Lähihoitajana voi hyödyntää omaa harrastuneisuuttaan.
Muotialalta merkityksellisempään työhön.
Perhe ja uusi ura – mahdoton yhtälö?
Työyhteisöt kaipaavat monimuotoisuutta.
”Siellä kerhojen lattioilla kasvaa tulevaisuus.”
Omasta monikulttuurisesta ryhmästä sai voimaa ja vertaistukea.
Unkarista lastenohjaajaksi
Lukio ja lähihoitajaopiskelu; Jenni on ajanhallinnan mestari
Kosmetologit haastavat toisensa Taitaja-kisoissa ”Oon yllättynyt siitä, miten kivaa opiskelu on ollut!”
”Tekemällä oppii parhaiten” – Yulinin opinnoissa korostui käytännönläheisyys.
Saatuaan vain määräaikaisia töitä, Supansa kyllästyi ja päätti jatkaa opintojaan kokiksi.
Tutoreilla on hauskempaa – ja nyt he kertovat miksi!
Palkinnoista arvokkain tälle tulevalle kosmetologille on asiakkaan kasvoilta näkyvä ilo ja hyvä olo.
Tosi tarkoituksella kohti nuorisotyötä – Emma valmistui Suomen Diakoniaopistosta nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi.
Dembo jatkoi lähihoitajan tutkinnosta ammattikorkeakouluun
Nourdeen on Suomen Diakoniaopiston konkari, joka on valmistunut jo kolmista opinnoista. Syy koulussa viihtymiseen on hänestä selvä: hyvä ilmapiiri, opettajat sekä eri kulttuurien kunnioittaminen.
Asia Abdillahi, 27, on elänyt koko ikänsä kahden kulttuurin välissä. Suorasanainen nainen haluaa lisätä kulttuurien välistä dialogia ja käsitystä ruohonjuuritason tarpeista. ”Jos ongelmia ei tiedetä, ei niitä voida korjatakaan.”
Fei Fei valmistui lähihoitajaksi – ”Pitää olla valmis tekemään töitä unelmiensa eteen”
Moonika sai kesken jääneen peruskoulun päätökseen Diakoniaopistossa. Nyt hän opiskelee lähihoitajaksi ja toteuttaa haavettaan ammatinvaihdoksesta. ”Olen tosi onnellinen siitä, että saavutin tavoitteeni.”
Vaikka yhteistä äidinkieltä ei ole, yhteishenki koulussa on vahva.
Toni hakeutui naisvaltaiselle alalle murtamaan ennakkoluuloja – ”Halusin työn, jolla on merkitystä.”
Sisu, motivaatio ja halu auttaa. Niitä Annikan mielestä tarvitaan sosiaali- ja terveysalalla. Tehotyttö tekee lähihoitajan kaksoistutkintoa, keikkatöitä ja treenaa ammattitaidon SM-kisoihin. ”Paljon jaksaa, kun tekee sitä, mistä nauttii!”
”Aina voi muuttaa omia tapojaan paremmiksi: on itsestä kiinni, haetko kouluun vai et.” Lapsena Somaliasta Suomeen muuttanut Roble, 24, ehti peruskoulun jälkeen jo ikävöidä pulpettia, kun hän palasi ihan omanlaiselle opintopolulleen.
Hulda opiskeli oppisopimuksella lähihoitajaksi. >>
