Opiskelijan tarina: Omat unelmat kannattaa toteuttaa – Fei Fei valmistui lähihoitajaksi
Fei Fei Chen tuli Suomeen Kiinasta noin yhdeksän vuotta sitten äskettäin peruskoulusta päässeenä, oli talvi ja suomalaiset tuntuivat yhtä kylmiltä
Kun Fei Fei yritti tervehtiä, ihmiset eivät hymyilleet tai tervehtineet takaisin. Suomen kielen opiskelu piti aloittaa ihan alusta, eikä englantikaan ollut hallussa. Kulttuurierot hämmensivät.
”No ihan alussa se tuntu, että kaikki on niin ihanaa.. Että voi syyä haarukalla ja vesi tulee ihan hanasta…. Sen jälkeen.. noin kuukauden päästä, alko tuntua aivan järkyttävältä. Salaattikin ei oo kypsytetty, maito tekee mahan kipiä, ei ymmärrä mitä toinen puhua… Miksi ei voi syödä sormella? Sekin on helepompi (kuin haarukan käyttö)!”
Kun ketään sukulaista ei ollut lähellä, Fei Feistä tuntui kuin hän olisi ollut yksin kaukana avaruudessa, varsinkin kun Oulussa ei ollut silloin vielä läheskään niin paljon maahanmuuttajia kuin nykyään. Nyt jälkeenpäin Fei Fei nauraa kokemuksilleen, kun yksi pikku tyttökin sanoi: ”Äiti kato tuota eskimoa!”
Fei Fei aloitti opiskelun melkein heti tulonsa jälkeen Oulun Diakoniaopistossa (1.1.2017 Suomen Diakoniaopisto) maahanmuuttajille tarkoitetussa valmentavassa koulutuksessa. Suomessa opiskelu tuntui ihanan rennolta verrattuna koulunkäyntiin Kiinassa. Suomessa kouluun menoa ei tarvinnut pelätä rangaistuksien pelossa vaan täällä opettaja tuntui Fei Feistä äidiltä ja koulu kodilta.
Valmentavan koulutuksen jälkeen Fei Fei aloitti lähihoitajaopinnot
Vähitellen hän sai myös ystäviä suomalaisista. Opiskelu koulussa oli antoisaa, kun häntä kohdeltiin samanveroisena muiden opiskelijoiden kanssa. Työssäoppimispaikoissa vain joskus harmitti, kun hänet laitettiin tekemään liian yksinkertaisia tehtäviä, esimerkiksi siivoamaan, vaikka olisi pitänyt saada harjoitella hoitotyötä. Parasta oli, kun työpaikkaohjaaja suhtautui kuin omaan tyttäreensä ja oli kiinnostunut itsekin oppimaan uutta.
Fei Fei näkee myös tärkeänä, että maahanmuuttaja otetaan mukaan keskusteluihin eikä jätetä yksin. Valitettavasti näin ei aina ole.
”Maahanmuuttajat kaipaa enemmän neuvoja… Ei kaikki osaa hyvin suomea. Joskus ei.. välttämättä ymmärrä, mitä ohjaaja sannoo … Pitää olla kärsivällisyyttä ja pitää kannustaa…rohkeasti kysymään. Puhu heille… samanlailla kuin suomalaisia. Ei…en tiedä, osaako se suomea, että en minä jaksa puhua sen kanssa.”
Fei Fein valmistumisesta lähihoitajaksi on nyt neljä vuotta
Nykyään hänellä on perhe suomalaisen miehen kanssa ja heillä on kohta 3-vuotias Eemeli-poika. Lisäksi hän omistaa miehensä kanssa ravintolan ja tekee ohjaajan työtä alaikäisille maahanmuuttajille tarkoitetussa ryhmäkodissa. Lähihoitajana hän on ehtinyt työskennellä myös kotihoidossa, sisätautiosastolla ja Veljeskodissa. Haaveena on opiskella vielä joskus terveydenhoitajaksi ja mahdollisesti jopa lääkäriksi.
Lisää opiskelijatarinoita
Suomeen kansainvälisen rekrytoinnin kautta muuttanut Patrick oppi reilussa vuodessa suomen kielen ja valmistui lähihoitajaksi.
Susanna Stark valmistui reilut kymmenen vuotta sitten lähihoitajaksi. Sen jälkeen hän on tehnyt töitä, opiskellut lisää ja edennyt uralla tilanteeseen, josta ei aiemmin uskaltanut edes haaveilla.
Lähihoitajaksi opiskeluun innosti halu palata lapsuuden kotikonnuille.
Mimmu opiskeli lastenohjaajaksi aikuisena.
Lähihoitajaksi opiskeleva voi päästä jo opintojen aikana keikkatyöhön.
TUVA auttaa, kun tulevaisuus on vähän epäselvänä.
Jo opiskeluaikana Jani sai innostavan soiton nuorisotalolta.
Lähihoitajaksi verkkokoulutuksessa
Tiinan opiskelu oli niin sujuvaa, että työpaikkakin löytyi kesken opintojen.
Lähihoitaja Kukka Sariola näkee tulevaisuudessa paljon toivoa.
Tuleva kodinhuoltaja Minna opiskelee puhtaus- ja kiinteistöalan perustutkintoa Suomen Diakoniaopistossa, Helsingissä.
Kauneudenhoitoalalle lähteminen oli 16-vuotiaiden Elsan ja Adelen pitkäaikainen toive.
Toimitilahuoltajaksi opiskeleva Johanna jakaa siisteyden iloa
Kosmetologiksi opiskeleva Fotini haluaa tehdä asiakkaalle hyvän olon.
Minnakaisa Tuurala opiskelee lähihoitajaksi Suomen Diakoniaopistossa. Hän ylläpitää inspiroivaa instatiliä, jossa kertoo opiskeluarjesta.
Joni on taitava asiakkaiden ruoankuljetustehtävissä.
Yliopistoon voi mennä myös ammatillisesta koulutuksesta.
Lähihoitajana voi erikoistua vammaistyöhön.
Lähihoitajana voi hyödyntää omaa harrastuneisuuttaan.
Lähihoitajalla on monipuoliset työllistymismahdollisuudet.
Muotialalta merkityksellisempään työhön.
Perhe ja uusi ura – mahdoton yhtälö?
Työyhteisöt kaipaavat monimuotoisuutta.
”Siellä kerhojen lattioilla kasvaa tulevaisuus.”
Omasta monikulttuurisesta ryhmästä sai voimaa ja vertaistukea.
Unkarista lastenohjaajaksi
Lukio ja lähihoitajaopiskelu; Jenni on ajanhallinnan mestari
Kosmetologit haastavat toisensa Taitaja-kisoissa ”Oon yllättynyt siitä, miten kivaa opiskelu on ollut!”
”Tekemällä oppii parhaiten” – Yulinin opinnoissa korostui käytännönläheisyys.
Saatuaan vain määräaikaisia töitä, Supansa kyllästyi ja päätti jatkaa opintojaan kokiksi.
Tutoreilla on hauskempaa – ja nyt he kertovat miksi!
Palkinnoista arvokkain tälle tulevalle kosmetologille on asiakkaan kasvoilta näkyvä ilo ja hyvä olo.
Tosi tarkoituksella kohti nuorisotyötä – Emma valmistui Suomen Diakoniaopistosta nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi.
Dembo jatkoi lähihoitajan tutkinnosta ammattikorkeakouluun
Nourdeen on Suomen Diakoniaopiston konkari, joka on valmistunut jo kolmista opinnoista. Syy koulussa viihtymiseen on hänestä selvä: hyvä ilmapiiri, opettajat sekä eri kulttuurien kunnioittaminen.
Asia Abdillahi, 27, on elänyt koko ikänsä kahden kulttuurin välissä. Suorasanainen nainen haluaa lisätä kulttuurien välistä dialogia ja käsitystä ruohonjuuritason tarpeista. ”Jos ongelmia ei tiedetä, ei niitä voida korjatakaan.”
Moonika sai kesken jääneen peruskoulun päätökseen Diakoniaopistossa. Nyt hän opiskelee lähihoitajaksi ja toteuttaa haavettaan ammatinvaihdoksesta. ”Olen tosi onnellinen siitä, että saavutin tavoitteeni.”
Vaikka yhteistä äidinkieltä ei ole, yhteishenki koulussa on vahva.
Toni hakeutui naisvaltaiselle alalle murtamaan ennakkoluuloja – ”Halusin työn, jolla on merkitystä.”
Sisu, motivaatio ja halu auttaa. Niitä Annikan mielestä tarvitaan sosiaali- ja terveysalalla. Tehotyttö tekee lähihoitajan kaksoistutkintoa, keikkatöitä ja treenaa ammattitaidon SM-kisoihin. ”Paljon jaksaa, kun tekee sitä, mistä nauttii!”
”Aina voi muuttaa omia tapojaan paremmiksi: on itsestä kiinni, haetko kouluun vai et.” Lapsena Somaliasta Suomeen muuttanut Roble, 24, ehti peruskoulun jälkeen jo ikävöidä pulpettia, kun hän palasi ihan omanlaiselle opintopolulleen.
Hulda opiskeli oppisopimuksella lähihoitajaksi. >>
