Minnakaisa Tuurala opiskelee lähihoitajaksi Suomen Diakoniaopistossa. Hän ylläpitää Instagramissa inspiroivaa Lähihoitajaksi-tiliä, jossa kertoo arjestaan, opiskelusta ja sosiaali- ja terveysalasta.
Hei Minnakaisa! Opiskelet Suomen Diakoniaopistossa lähihoitajaksi. Mikä sai sinut hakemaan meille?
”2014 minut irtisanottiin yhteistoimintaneuvotteluiden seurauksena. Sen jälkeen olen ollut pätkätöissä ja -työtön. Sote-alalla töitä on varmasti ja lisäksi pääsen auttamaan muita. Liike-elämä vaihtui siis sote-alaan eli merkitykselliseen työhön. En enää juurikaan haaveile liike-elämään palaamisesta.
Toinen syy oli oma sairastuminen. Sairastuin jouluna 2019 ja jouduin sairaalaan useammaksi vuorokaudeksi. Sain hyvää hoitoa ja palvelua ja pohdin, olisiko minusta hoitamaan muita.
Olen pyrkinyt Suomen Diakoniaopistoon aiemminkin, mutta olin nuori ja kysymykseni haastattelussa taisi evätä pääsyn. Kysyin opinto-ohjaajalta silloin ”Pitääkö täällä pistää piikillä?”. Tarvitsin siis lisää elämänkokemusta ja vuosia, että piikillä pitäminen ei ollut enää kynnyskysymys.”
Mikä on ollut tähän asti opinnoissasi kiinnostavinta?
”Käytännön harjoitteet sairaanhoidossa, eli juuri esimerkiksi se piikillä pistäminen, verenpaineen ja sokeriarvojen mittaus. Ihmiskehon toiminnot, lääkkeet ja lääkehoito sekä kansansairaudet ovat saaneet lukemaan vain enemmän aiheesta.
Jännitin ensimmäistä tenttiä aivan hirveästi. Edellisestä kynällä ja paperilla tehdystä tentistä on kuitenkin lähes 20 vuotta.”
Lähihoitajana voi erikoistua esimerkiksi vammaistyöhön, ikääntyvien hoitoon ja kuntoutukseen tai lapsiin ja nuoriin. Joko olet päässyt valitsemaan itsellesi osaamisalan?
”Alusta lähtien olen opinnoissani halunnut mennä ns. syvään päähän eli siksi valitsen osaamisalakseni sairaanhoidon ja huolenpidon.
Tutustuin ensimmäisessä harjoittelussa iltapäiväkerhon toimintaan, joka vahvisti ajatusta siitä, että haluan tehdä jotain konkreettisempaa eli kuntouttaa, hoitaa ja lääkitä. Olen kuitenkin opintojen ohella jatkanut keikkailua iltapäiväkerhossa ja saanut sieltä muista ohjaajista ystäviä.”
Ylläpidät Instagramissa inspiroivaa lähihoitajaksi-tiliä. Mistä idea tiliin syntyi?
”Saadessani tietää pääseväni opiskelemaan, hain sosiaalisesta mediasta muiden alan opiskelijoiden kokemuksia. Yllätyin, ettei sellaista löytynyt. Sairaanhoitajaopiskelijoiden tilejä löytyi vaikka millä mitalla. Minulla on pitkä kokemus markkinoinnista ja etenkin digimarkkinoinnista. Niinpä alan ihmisenä päätin perustaa tilin, joka on puhtaasti opintojani koskeva.
Lähihoitajaksi-tilin lisäksi minulla on myös matkailuun liittyvä Instagram-tili, jossa olen yhdessä puolisoni kanssa kertonut intohimostani matkustaa ja vinkkejä vierailemistamme kohteista.”
Olet Lähihoitajaksi-instatilillä antanut vinkkejä kesätyönhakuun ja siihen, miten lähihoitajaopiskelija voi hyödyntää digikanavia työnhaussa. Jakaisitko mainiot vinkit meillekin?
”Kaiken A ja O on se, että ottaa ajan työnhakuun. Kannattaa viilata ansioluettelo hyvin ja kiinnittää huomiota oikeinkirjoitukseen. Kun ansioluettelo on kunnossa, kannattaa sen tiedot viedä LinkedIn-alustalle, jossa se on nähtävissä mahdollisille työnantajille. LinkedIn on verkkoyhteisöpalvelu ja verkostoitumisväline. Käyttäjät voivat ladata palveluun ansioluettelonsa, harrastuksensa ja kiinnostuksen kohteensa sekä saada suosituksia entisiltä esimiehiltä ja työkavereilta sekä suositella muita. Liike-elämässä voisi sanoa karusti, että mikäli et ole Linkkarissa, sinä et ole työmarkkinoilla tai olemassa ollenkaan.
Sosiaalisen median työnhaun voi ulottaa pidemmällekin. Itselläni on myös Instagramin puolella työnhakuun keskittyvä profiili. Siellä olen esitellyt tarkemmin missä olen työskennellyt ja mitä tehnyt. Nähtävissä on myöskin työnäytteitäni. Tein työttömyysaikana jonkin verran töitä kevytyrittäjänä ja tuolla tilillä löytyy tietoa myös siitä. En sulje pois sitä, ettenkö voisi lähihoitajan työn ohella tehdä kevytyrittäjänä markkinoinnin tehtäviä.
Olisi kiva saada meistä sote-alan ihmisistä verkostoa LinkedIniin. Mikäli haluat verkostoitua kanssani, laita pyyntöä.”
Opiskelu voi joskus tuntua rankalta, kun tehtävää on paljon ja aikaa rajallisesti. Kuinka sinä pidät huolta palautumisesta ja hyvinvoinnista?
”Hamstrasin tämän syksyn aikana suurimman osan yleisistä opinnoista verkkokursseina. Ajoittain huomasin väsyväni ja silloin siirsin koneella istumisen mielekkäämpään tekemiseen. Luen paljon kirjoja, 200-300 kirjaa vuodessa. Lisäksi ulkoilen koirani kanssa ja tykkään valokuvata. Koronan takia rakkain harrastukseni, ulkomaan matkailu, on ollut nyt pari vuotta jäähyllä.
Olen hyödyntänyt verkkokursseja suorittaessani ajatusta liike-elämästä, eli suhtautunut niihin projekteina tai työtehtävinä, jotka on vain suoritettava. Koen, että yleiset opinnot ovat olleet aika helppoja minulle, koska olen ollut niin pitkään työelämässä.”
Puhutaan vähän tulevaisuudesta. Valmistut jo vuoden päästä. Millaisessa työssä näet itsesi valmistumisen jälkeen?
”Arvioitu valmistumiseni on keväällä 2023. Ajatuksissa on työskennellä sairaanhoidon parissa, kaiken ikäisten asiakkaiden kanssa. Kesäksi olen hakenut töihin ikäihmisten asumisyksikköön ja se varmasti antaa osviittaa mihin suuntaudun töihin valmistuttuani. Lisäksi yhdistäisin mielelläni aiemman työkokemukseni sosiaalisen median sisällöntuottajana ja ylläpitäjänä uuteen työhöni.
Mietin tällä hetkellä myös jatko-opintoja ammattikorkeakoulussa sairaanhoitajana – työn ohella. Tämä ajatus heräsi opiskellessamme sairauksia ja niiden hoitoa ja lääkitystä. Ne ovat aina kiehtoneet minua.”
Kiitos Minnakaisa, että jaoit opiskelijatarinasi kanssamme! Minnakaisan lähihoitajaksi-tiliä voit seurata Instagramissa.