Opiskelijan tarina: Monipuolinen työ kiinnosti tulevaa lastenohjaajaa
Riikka muistaa edesmenneen mumminsa viisauden: ”Siellä kerhojen lattioilla kasvaa tulevaisuus.”
Riikka hakeutui Suomen Diakoniaopistoon opiskelemaan vuonna 2013 kotiäitivuosien jälkeen. Aiemmin hän oli opiskellut lähihoitajalinjalla toisessa oppilaitoksessa, kuitenkaan valmistumatta. Suomen Diakoniaopiston lastenohjaajakoulutus tuntui heti omalta, ja niinpä Riikka valmistui joulukuussa 2015.
Ihmisläheisen alan valinta oli Riikalle aina selvää. Nimenomaan lastenohjaajan työssä kiinnosti sen monipuolisuus. Ala sopiikin avoimelle, sosiaaliselle ja ihmisläheiselle henkilölle. Lastenohjaajan täytyy ymmärtää ihmisten erilaisuutta sekä omata kutsumusta lasten ja perheiden tukemiseen ja kohtaamisen ihmisen arjessa. Kenttätyössä tarvitaan erilaisia ihmisiä, tärkeintä Riikan mielestä on aitous ja kyky kohdata arvostavasti toinen ihminen kaikkinensa.
Riikalle jäi Suomen Diakoniaopistosta lämpimiä muistoja. Tuntui hyvältä olla osana ryhmää ja jotakin uutta ja suurelta tuntuvaa. Hän kokeekin saaneensa hyvät eväät työelämää varten. Yhteistyö opettajien ja oppilaiden kesken oli helppoa, tunnelma välitön ja yhteisöllinen. Opintojen sisällä oli monenlaisia projekteja ja kursseja, jotka toivat opiskeluarkeen vaihtelevuutta ja pitivät mielenkiintoa yllä.
Joskus perhe-elämän ja opiskelijaelämän yhdistäminen koko päiväisenä opiskelijana oli hieman haastavaa, mutta siitäkin selvittiin.
Parasta opiskelussa oli Riikan mielestä päämäärään pyrkiminen ja siihen saatu kannustus, oppimisen ilo ja itsensä haastaminen sekä tietysti valmistumisen hetki.
Riikka on valmistumisestaan saakka työskennellyt lastenohjaajan työssä eri seurakunnilla. Tällä hetkellä hän tekee perhetyötä Salpausselän seurakunnalla.
Riikalla on haaveita lisäopiskeluista esimerkiksi diakoniapuolelta, mutta ne eivät ole ajankohtaisia. Tällä hetkellä hän on tyytyväinen työarkeen juuri näin!
Riikka valmistui lastenohjaajaksi Lahden kampukselta.
Kiinnostuitko?
Lue lisää Kasvatus- ja ohjausalan perustutkinnosta
Lisää opiskelijatarinoita
Lähihoitajaksi opiskeluun innosti halu palata lapsuuden kotikonnuille.
Mimmu opiskeli lastenohjaajaksi aikuisena.
Lähihoitajaksi opiskeleva voi päästä jo opintojen aikana keikkatyöhön.
TUVA auttaa, kun tulevaisuus on vähän epäselvänä.
Jo opiskeluaikana Jani sai innostavan soiton nuorisotalolta.
Lähihoitajaksi verkkokoulutuksessa
Tiinan opiskelu oli niin sujuvaa, että työpaikkakin löytyi kesken opintojen.
Lähihoitaja Kukka Sariola näkee tulevaisuudessa paljon toivoa.
Tuleva kodinhuoltaja Minna opiskelee puhtaus- ja kiinteistöalan perustutkintoa Suomen Diakoniaopistossa, Helsingissä.
Kauneudenhoitoalalle lähteminen oli 16-vuotiaiden Elsan ja Adelen pitkäaikainen toive.
Toimitilahuoltajaksi opiskeleva Johanna jakaa siisteyden iloa
Kosmetologiksi opiskeleva Fotini haluaa tehdä asiakkaalle hyvän olon.
Minnakaisa Tuurala opiskelee lähihoitajaksi Suomen Diakoniaopistossa. Hän ylläpitää inspiroivaa instatiliä, jossa kertoo opiskeluarjesta.
Joni on taitava asiakkaiden ruoankuljetustehtävissä.
Yliopistoon voi mennä myös ammatillisesta koulutuksesta.
Lähihoitajana voi erikoistua vammaistyöhön.
Lähihoitajana voi hyödyntää omaa harrastuneisuuttaan.
Lähihoitajalla on monipuoliset työllistymismahdollisuudet.
Muotialalta merkityksellisempään työhön.
Perhe ja uusi ura – mahdoton yhtälö?
Työyhteisöt kaipaavat monimuotoisuutta.
Omasta monikulttuurisesta ryhmästä sai voimaa ja vertaistukea.
Unkarista lastenohjaajaksi
Lukio ja lähihoitajaopiskelu; Jenni on ajanhallinnan mestari
Kosmetologit haastavat toisensa Taitaja-kisoissa ”Oon yllättynyt siitä, miten kivaa opiskelu on ollut!”
”Tekemällä oppii parhaiten” – Yulinin opinnoissa korostui käytännönläheisyys.
Saatuaan vain määräaikaisia töitä, Supansa kyllästyi ja päätti jatkaa opintojaan kokiksi.
Tutoreilla on hauskempaa – ja nyt he kertovat miksi!
Palkinnoista arvokkain tälle tulevalle kosmetologille on asiakkaan kasvoilta näkyvä ilo ja hyvä olo.
Tosi tarkoituksella kohti nuorisotyötä – Emma valmistui Suomen Diakoniaopistosta nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi.
Dembo jatkoi lähihoitajan tutkinnosta ammattikorkeakouluun
Nourdeen on Suomen Diakoniaopiston konkari, joka on valmistunut jo kolmista opinnoista. Syy koulussa viihtymiseen on hänestä selvä: hyvä ilmapiiri, opettajat sekä eri kulttuurien kunnioittaminen.
Asia Abdillahi, 27, on elänyt koko ikänsä kahden kulttuurin välissä. Suorasanainen nainen haluaa lisätä kulttuurien välistä dialogia ja käsitystä ruohonjuuritason tarpeista. ”Jos ongelmia ei tiedetä, ei niitä voida korjatakaan.”
Fei Fei valmistui lähihoitajaksi – ”Pitää olla valmis tekemään töitä unelmiensa eteen”
Moonika sai kesken jääneen peruskoulun päätökseen Diakoniaopistossa. Nyt hän opiskelee lähihoitajaksi ja toteuttaa haavettaan ammatinvaihdoksesta. ”Olen tosi onnellinen siitä, että saavutin tavoitteeni.”
Vaikka yhteistä äidinkieltä ei ole, yhteishenki koulussa on vahva.
Toni hakeutui naisvaltaiselle alalle murtamaan ennakkoluuloja – ”Halusin työn, jolla on merkitystä.”
Sisu, motivaatio ja halu auttaa. Niitä Annikan mielestä tarvitaan sosiaali- ja terveysalalla. Tehotyttö tekee lähihoitajan kaksoistutkintoa, keikkatöitä ja treenaa ammattitaidon SM-kisoihin. ”Paljon jaksaa, kun tekee sitä, mistä nauttii!”
”Aina voi muuttaa omia tapojaan paremmiksi: on itsestä kiinni, haetko kouluun vai et.” Lapsena Somaliasta Suomeen muuttanut Roble, 24, ehti peruskoulun jälkeen jo ikävöidä pulpettia, kun hän palasi ihan omanlaiselle opintopolulleen.
Hulda opiskeli oppisopimuksella lähihoitajaksi. >>
