Lähihoitajasta lääkäriksi
OPISKELIJATARINA | ELLA SARANPÄÄ | 1/2022
Yliopistoon voi päästä myös ammatillisesta koulutuksesta.
Kun Noora 15 vuotta sitten pääsi ysiltä, hän ei haaveillut lääkärin työstä.
”Yläkoulussa mietittiin vain, mennäänkö lukioon, amikseen vai kumpaankin.”
Noora päätti valita molemmat. Hän aloitti kaksoistutkinnon eli opiskeli yhtä aikaa ammatillisessa koulutuksessa lähihoitajaksi ja lukiossa ylioppilaaksi.
Lähihoitajan opintojen aikana Noora pääsi tutustumaan lääkärin työhön.
”Tajusin, etteivät lääkärit ole sen kummempia ihmisiä kuin muutkaan. Aloin ajatella, että se voisi olla työtä, jota voisin itsekin tehdä.”
Sinnikkyys ja rento asenne avasivat ovet Helsingin lääkikseen
Lähihoitajaksi Noora valmistui vuonna 2010. Valmistumisen jälkeen hän aloitti työt sairaalassa, sisätautiosastolla. Työ oli Nooralle mielekästä, mutta samalla hän oli motivoitunut hakemaan lääkikseen.
”Minulla oli halu oppia, osata ja pystyä tekemään vielä enemmän.”
Vaikka Noora oli valmistunut myös lukiosta ylioppilaaksi, hän koki, ettei tutkinnosta ollut pääsykoehaussa juuri hyötyä. Ylioppilaskokeista hän ei ollut saanut huippuarvosanoja eikä käynyt lukiossa kovin montaa biologian, kemian tai fysiikan kurssia.
Siksi pääsykokeiden luku-urakka piti aloittaa lähes nollasta.
”Ostin pääsykoekirjat ja aloin lukea itsenäisesti.”
Mitään ennalta suunniteltua lukumetodia tai lukujärjestystä Nooralla ei ollut. Hän vain luki, opiskeli ja tutustui vanhoihin pääsykokeisiin.
Ensimmäisenä hakuvuonna lääkiksen ovet eivät auenneet.
Eivät myöskään toisena.
”Pääsykoeurakka oli raskas”, Noora kertoo. Siksi hän oli päättänyt, että hakisi vain kolme kertaa. Jos hän ei kolmannen kerran jälkeen pääsisi sisään, hän keskittyisi muihin asioihin.
Kahtena viimeisenä hakuvuotena Noora osallistui valmennuskurssille.
”Kurssi rytmitti lukemista ja sain testata omaa osaamista säännöllisesti, mikä oli ehkä sen suurin hyöty.”
Pääsykokeisiin lukemisen ohella Noora teki lähihoitajan töitä sairaalassa.
”Oli hyvä juttu, ettei ollut rajattomasti aikaa lukemiseen. Sen ansiosta ajankäyttö oli tehokkaampaa ja sain muuta ajateltavaa ja sisältöä elämään. Asenteeni oli myös rennompi, koska en ikinä ajatellut, että lääkikseen pääseminen olisi ainoa vaihtoehtoni. Olin aivan tyytyväinen myös hoitajan työhön.”
Kolmantena pääsykoekeväänä yliopistosta tuli kuitenkin ilmoitus.
Noora oli läpäissyt Helsingin yliopiston lääketieteellisen pääsykokeet.
”Opiskeluaika oli ihana”
Usein sanotaan, että vaikeinta on päästä yliopistoon sisään. Sen jälkeen opiskelu sujuu omalla painollaan. Noora myöntää, että näin se periaatteessa on. Pääsykokeissa satsaat yhteen päivään vuodessa, ja jos se menee pieleen, on taas vuosi edessä.
Mutta ei yliopistossa opiskelukaan aina helppoa ollut. Etenkin kaksi ensimmäistä, teoriapainotteista vuotta olivat Noorasta haasteelliset. Toisaalta lääkiksen koulumaisuus tekee kaikesta yksinkertaisempaa.
”Lääketieteellinen on aika erilainen opiskelupaikka kuin yliopisto yleensä. Siellä ei ole hirveästi valinnanvaraa vaan koulumaisesti annetaan lukujärjestys, jota noudatat. Se on putki, johon menet yhdestä päästä sisään ja toisesta tulet ulos.”
Kolmannesta vuodesta alkaen opinnot kuitenkin kevenivät ja Noora pääsi niin sanotusti oikeisiin hommiin.
”Tapaamaan asiakkaita ja miettimään diagnostiikkaa.”
Yleisesti ottaen Nooralla on hyvin lämpimät muistot opiskeluajasta.
”Se aika ja opiskeluyhteisö oli ihana. Sain ystäviä ja löysin puolisonkin”, hän naurahtaa.
Lääkiksen ensimmäisinä vuosina Noora jatkoi lähihoitajan työtä. Etenkin alkuaikoina lääkärinä oli hyötyä siitä, että Nooralla oli jo pitkä kokemus potilaiden kohtaamisesta. Myös valmistuneena lääkärinä taustasta on ollut etua.
”Työtä sairaalassa tehdään moniammatillisesti. On hyödyllistä ymmärtää, mitä muiden työnkuvaan kuuluu. Arvostan jokaista ammattilaista tehtävästä riippumatta.”
Ammatillisesta koulutuksesta voi päästä yliopistoon ja ammattikorkeakouluun
Noora kannustaa ammatillisessa koulutuksessa olevia pohtimaan avoimesti omaa tulevaisuuttaan ja jatko-opiskelun mahdollisuutta.
Amistausta on yliopistossa harvinaisempi kuin lukiotausta. Osin kyse on ehkä siitä, ettei ammatillisesta koulutuksesta uskalleta hakea jatko-opintoihin ja siksi esimerkkejä sisään päässeistä on vähän. Kaikki eivät edes tiedä, että ammatillisesta koulutuksesta voi hakea yliopistoon.
Ammattikorkeakouluun haetaan amiksesta yliopistoa useammin. Lähihoitajaksi valmistuneet jatkavat opiskelua esimerkiksi sairaanhoitajiksi tai sosionomeiksi. Mutta kuten Noora osoittaa, muutkin vaihtoehdot ovat mahdollisia.
”Olen ollut tosi tyytyväinen siihen, että opiskelin lääkäriksi. Mielestäni on myös hyvä, että minulla oli vähän erilainen polku yliopistoon. Siitäkin on etua, etten mennyt lääkikseen suoraan amiksesta tai lukiosta vaan ehdin nähdä välissä vähän muutakin. Katson eri tavalla työtä, kun on elämänkokemusta välissä.”
Lähihoitajan koulutukseen on jatkuva haku. Katso avoimet paikat >>
Nooran vinkit korkeakoulutuksesta haaveilevalle
1. Pyri kohti kiinnostustasi.
Kannattaa rohkeasti miettiä erilaisia alavaihtoehtoja ja sitä, mikä sinua kiinnostaa. Ammatillisesta koulutuksesta voi hyvin jatkaa korkeakoulutukseen, esimerkiksi hyödyntämällä Väyläopintoja. Myös itsenäinen opiskelu voi riittää. Sinulla on paljon vaihtoehtoja!
2. Varaa tarpeeksi aikaa pääsykoeharjoitteluun.
Nykyään esimerkiksi lääkiksen pääsykokeet pohjaavat lukion kursseihin. Lukiosta tulevien reittiä on helpotettu myös niin, että entistä isompi osa jatkokoulutettavista valitaan todistusvalinnan kautta. Siksi ammatillisesta koulutuksesta hakevan pitää satsata pääsykokeisiin. Valmistautumiseen kannattaa varata runsaasti aikaa, jopa vuosia. Opiskele rauhallisesti mutta määrätietoisesti kohti pääsykokeita.
3. Muista, että sinulla on jo hieno ammatti.
Toisin kuin lukiosta valmistuvilla, ammatillisesta koulutuksesta jatko-opintoihin suuntaavilla on jo hieno ammatti. Pääsykokeisiin opiskelu voi olla rankkaa, joten itseään kannattaa muistuttaa siitä, ettei jatko-opiskelu ole ainoa vaihtoehto. Tämä voi auttaa pitämään yllä rennompaa asennetta ja vähentämään stressiä. Tee luku-urakan ohella myös muuta: käy esimerkiksi töissä ja pidä vapaata. Omasta jaksamisesta pitää huolehtia.
Lisää opiskelijatarinoita
Lähihoitajaksi opiskeluun innosti halu palata lapsuuden kotikonnuille.
Mimmu opiskeli lastenohjaajaksi aikuisena.
Lähihoitajaksi opiskeleva voi päästä jo opintojen aikana keikkatyöhön.
TUVA auttaa, kun tulevaisuus on vähän epäselvänä.
Jo opiskeluaikana Jani sai innostavan soiton nuorisotalolta.
Lähihoitajaksi verkkokoulutuksessa
Tiinan opiskelu oli niin sujuvaa, että työpaikkakin löytyi kesken opintojen.
Lähihoitaja Kukka Sariola näkee tulevaisuudessa paljon toivoa.
Tuleva kodinhuoltaja Minna opiskelee puhtaus- ja kiinteistöalan perustutkintoa Suomen Diakoniaopistossa, Helsingissä.
Kauneudenhoitoalalle lähteminen oli 16-vuotiaiden Elsan ja Adelen pitkäaikainen toive.
Toimitilahuoltajaksi opiskeleva Johanna jakaa siisteyden iloa
Kosmetologiksi opiskeleva Fotini haluaa tehdä asiakkaalle hyvän olon.
Minnakaisa Tuurala opiskelee lähihoitajaksi Suomen Diakoniaopistossa. Hän ylläpitää inspiroivaa instatiliä, jossa kertoo opiskeluarjesta.
Joni on taitava asiakkaiden ruoankuljetustehtävissä.
Lähihoitajana voi erikoistua vammaistyöhön.
Lähihoitajana voi hyödyntää omaa harrastuneisuuttaan.
Lähihoitajalla on monipuoliset työllistymismahdollisuudet.
Muotialalta merkityksellisempään työhön.
Perhe ja uusi ura – mahdoton yhtälö?
Työyhteisöt kaipaavat monimuotoisuutta.
”Siellä kerhojen lattioilla kasvaa tulevaisuus.”
Omasta monikulttuurisesta ryhmästä sai voimaa ja vertaistukea.
Unkarista lastenohjaajaksi
Lukio ja lähihoitajaopiskelu; Jenni on ajanhallinnan mestari
Kosmetologit haastavat toisensa Taitaja-kisoissa ”Oon yllättynyt siitä, miten kivaa opiskelu on ollut!”
”Tekemällä oppii parhaiten” – Yulinin opinnoissa korostui käytännönläheisyys.
Saatuaan vain määräaikaisia töitä, Supansa kyllästyi ja päätti jatkaa opintojaan kokiksi.
Tutoreilla on hauskempaa – ja nyt he kertovat miksi!
Palkinnoista arvokkain tälle tulevalle kosmetologille on asiakkaan kasvoilta näkyvä ilo ja hyvä olo.
Tosi tarkoituksella kohti nuorisotyötä – Emma valmistui Suomen Diakoniaopistosta nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi.
Dembo jatkoi lähihoitajan tutkinnosta ammattikorkeakouluun
Nourdeen on Suomen Diakoniaopiston konkari, joka on valmistunut jo kolmista opinnoista. Syy koulussa viihtymiseen on hänestä selvä: hyvä ilmapiiri, opettajat sekä eri kulttuurien kunnioittaminen.
Asia Abdillahi, 27, on elänyt koko ikänsä kahden kulttuurin välissä. Suorasanainen nainen haluaa lisätä kulttuurien välistä dialogia ja käsitystä ruohonjuuritason tarpeista. ”Jos ongelmia ei tiedetä, ei niitä voida korjatakaan.”
Fei Fei valmistui lähihoitajaksi – ”Pitää olla valmis tekemään töitä unelmiensa eteen”
Moonika sai kesken jääneen peruskoulun päätökseen Diakoniaopistossa. Nyt hän opiskelee lähihoitajaksi ja toteuttaa haavettaan ammatinvaihdoksesta. ”Olen tosi onnellinen siitä, että saavutin tavoitteeni.”
Vaikka yhteistä äidinkieltä ei ole, yhteishenki koulussa on vahva.
Toni hakeutui naisvaltaiselle alalle murtamaan ennakkoluuloja – ”Halusin työn, jolla on merkitystä.”
Sisu, motivaatio ja halu auttaa. Niitä Annikan mielestä tarvitaan sosiaali- ja terveysalalla. Tehotyttö tekee lähihoitajan kaksoistutkintoa, keikkatöitä ja treenaa ammattitaidon SM-kisoihin. ”Paljon jaksaa, kun tekee sitä, mistä nauttii!”
”Aina voi muuttaa omia tapojaan paremmiksi: on itsestä kiinni, haetko kouluun vai et.” Lapsena Somaliasta Suomeen muuttanut Roble, 24, ehti peruskoulun jälkeen jo ikävöidä pulpettia, kun hän palasi ihan omanlaiselle opintopolulleen.
Hulda opiskeli oppisopimuksella lähihoitajaksi. >>
