Nuorena lähihoitajaksi – Vertin ja Rikun kokemukset
Riku, 17, ja Vertti, 18, opiskelevat Suomen Diakoniaopistossa, Oulun kampuksella. Kumpikin tuli opiskelijaksi suoraan peruskoulusta – Vertti tosin pienen mutkan kautta.
”Hain kyllä heti Suomen Diakoniaopiston lähihoitajakoulutukseen, mutta jäin varasijalle.”
Siksi hän aloitti sosiaali- ja terveysalan opinnot toisessa oppilaitoksessa. Varsin pian eteen tuli mahdollisuus vaihtaa opiskelupaikkaa kesken lukukauden.
Kumpikin nuori on ollut tyytyväinen sekä Suomen Diakoniaopistoon että opiskelemaansa alaan.
”Täällä on tiimihenkeä”, Vertti kuvaa opiskelupaikkaansa.
Lähihoitajan opintoihin Vertin houkutteli ihmisläheisyys:
”Tykkään olla vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa.”
Riku puolestaan ajatteli, että sosiaali- ja terveysalan perustutkinto olisi hyvä välietappi. Hän on haaveillut pienestä pitäen poliisin tai ensihoitajan työstä.
”Isä vinkkasi opiskelemaan lähihoitajaksi, koska minulla pitää olla toisen asteen tutkinto ennen jatko-opintoja. Se oli hyvä idea.”
Keikkatyötä ikääntyneiden yksikössä
Opintojen aikana opiskelijat pääsevät erikoistumaan itseään kiinnostavalle osaamisalalle. Valittavana on esimerkiksi sairaanhoidon, vammaistyö, mielenterveys- ja päihdetyön sekä lasten hoidon suuntaukset.
Sekä Riku että Vertti ovat suunnitelleet erikoistuvansa Ikääntyvien hoidon ja kuntoutuksen osaamisalaan.
Ajatusta on vahvistanut se, että he tekevät opiskelun ohessa keikkatyötä ikääntyneiden yksikössä Attendolla.
Molemmat yllättyivät, miten nopeasti kutsu keikkalaiseksi tuli.
”Olin ollut kesätyösetelillä Attendossa, ja heti soitettiin perään, että tulenko keikalle”, Vertti kertoo.
Heidän on mahdollista tehdä keikkatyötä vain viikonloppuisin, koska pääosa viikosta kuluu lähi- tai etäopetuksessa. Se on hyvin ymmärretty työpaikalla.
”Johtaja on samaa mieltä, että opinnot tulevat ensin.”
Keikkailusta nuoret saavat silti arvokasta työkokemusta ja osaamista ikääntyneiden kohtaamisessa.
”Meillä on hyviä keskusteluja vanhusten kanssa. Ollaan muisteltu menneitä aikoja”, Vertti kertoo.
Osa ikääntyneistä on muistisairaita, mikä tuntui aluksi hieman hankalalta. Miten muistisairaalle pitäisi jutelle?
”Mutta tärkeintä on vain myötäillä ja jutella”, Riku sanoo.
Sote-alan opiskelu tuo elämälle suuntaa
Vaikka arki on täyttä opintojen ja keikkailun takia, vapaa-ajan määrä tuntuu riittävältä. Vapaalla aktiivisesta elämästä nauttivat opiskelijat urheilevat, tapaavat kavereita ja rentoutuvat musiikkia kuunnellen.
Vaikka tulevaisuus on nuorilla vielä kutkuttavan avoin, tuo sosiaali- ja terveysalan opiskelu elämälle suuntaa.
”Jossain vaiheessa jatkan opiskelua, mutta ensin aion tehdä lähihoitajan töitä”, Riku kertoo. Vertti puolestaan ajattelee pysyvänsä sote-alalla.
”Tykkään vaan tehdä lähihoitajan työtä niin paljon”, Vertti toteaa.
Lähihoitajaksi opiskelemaan voi hakea perusopetuksen jälkeisessä yhteishaussa >>
Opiskelijoiden top 3: Parhaat puolet lähihoitajan työssä
1. Ihmisläheisyys
”Vuorovaikutus ja ihmisten kohtaaminen on lähihoitajan työssä parasta”, Vertti sanoo.
2. Erilaiset työpäivät
”Koskaan ei ole samanlaista työpäivää. Pidän vaihtelevuudesta ja monipuolisuudesta”, Riku kertoo.
3. Kiire
Kiire koetaan usein pelkästään negatiivisena. Se voi kutenkin olla myös mieluisaa.
”Kiireessä on oma fiiliksensä. Sopivassa määrin se on hyvä juttu.”
Lisää opiskelijatarinoita
Suomeen kansainvälisen rekrytoinnin kautta muuttanut Patrick oppi reilussa vuodessa suomen kielen ja valmistui lähihoitajaksi.
Susanna Stark valmistui reilut kymmenen vuotta sitten lähihoitajaksi. Sen jälkeen hän on tehnyt töitä, opiskellut lisää ja edennyt uralla tilanteeseen, josta ei aiemmin uskaltanut edes haaveilla.
Lähihoitajaksi opiskeluun innosti halu palata lapsuuden kotikonnuille.
Mimmu opiskeli lastenohjaajaksi aikuisena.
TUVA auttaa, kun tulevaisuus on vähän epäselvänä.
Jo opiskeluaikana Jani sai innostavan soiton nuorisotalolta.
Lähihoitajaksi verkkokoulutuksessa
Tiinan opiskelu oli niin sujuvaa, että työpaikkakin löytyi kesken opintojen.
Lähihoitaja Kukka Sariola näkee tulevaisuudessa paljon toivoa.
Tuleva kodinhuoltaja Minna opiskelee puhtaus- ja kiinteistöalan perustutkintoa Suomen Diakoniaopistossa, Helsingissä.
Kauneudenhoitoalalle lähteminen oli 16-vuotiaiden Elsan ja Adelen pitkäaikainen toive.
Toimitilahuoltajaksi opiskeleva Johanna jakaa siisteyden iloa
Kosmetologiksi opiskeleva Fotini haluaa tehdä asiakkaalle hyvän olon.
Minnakaisa Tuurala opiskelee lähihoitajaksi Suomen Diakoniaopistossa. Hän ylläpitää inspiroivaa instatiliä, jossa kertoo opiskeluarjesta.
Joni on taitava asiakkaiden ruoankuljetustehtävissä.
Yliopistoon voi mennä myös ammatillisesta koulutuksesta.
Lähihoitajana voi erikoistua vammaistyöhön.
Lähihoitajana voi hyödyntää omaa harrastuneisuuttaan.
Lähihoitajalla on monipuoliset työllistymismahdollisuudet.
Muotialalta merkityksellisempään työhön.
Perhe ja uusi ura – mahdoton yhtälö?
Työyhteisöt kaipaavat monimuotoisuutta.
”Siellä kerhojen lattioilla kasvaa tulevaisuus.”
Omasta monikulttuurisesta ryhmästä sai voimaa ja vertaistukea.
Unkarista lastenohjaajaksi
Lukio ja lähihoitajaopiskelu; Jenni on ajanhallinnan mestari
Kosmetologit haastavat toisensa Taitaja-kisoissa ”Oon yllättynyt siitä, miten kivaa opiskelu on ollut!”
”Tekemällä oppii parhaiten” – Yulinin opinnoissa korostui käytännönläheisyys.
Saatuaan vain määräaikaisia töitä, Supansa kyllästyi ja päätti jatkaa opintojaan kokiksi.
Tutoreilla on hauskempaa – ja nyt he kertovat miksi!
Palkinnoista arvokkain tälle tulevalle kosmetologille on asiakkaan kasvoilta näkyvä ilo ja hyvä olo.
Tosi tarkoituksella kohti nuorisotyötä – Emma valmistui Suomen Diakoniaopistosta nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi.
Dembo jatkoi lähihoitajan tutkinnosta ammattikorkeakouluun
Nourdeen on Suomen Diakoniaopiston konkari, joka on valmistunut jo kolmista opinnoista. Syy koulussa viihtymiseen on hänestä selvä: hyvä ilmapiiri, opettajat sekä eri kulttuurien kunnioittaminen.
Asia Abdillahi, 27, on elänyt koko ikänsä kahden kulttuurin välissä. Suorasanainen nainen haluaa lisätä kulttuurien välistä dialogia ja käsitystä ruohonjuuritason tarpeista. ”Jos ongelmia ei tiedetä, ei niitä voida korjatakaan.”
Fei Fei valmistui lähihoitajaksi – ”Pitää olla valmis tekemään töitä unelmiensa eteen”
Moonika sai kesken jääneen peruskoulun päätökseen Diakoniaopistossa. Nyt hän opiskelee lähihoitajaksi ja toteuttaa haavettaan ammatinvaihdoksesta. ”Olen tosi onnellinen siitä, että saavutin tavoitteeni.”
Vaikka yhteistä äidinkieltä ei ole, yhteishenki koulussa on vahva.
Toni hakeutui naisvaltaiselle alalle murtamaan ennakkoluuloja – ”Halusin työn, jolla on merkitystä.”
Sisu, motivaatio ja halu auttaa. Niitä Annikan mielestä tarvitaan sosiaali- ja terveysalalla. Tehotyttö tekee lähihoitajan kaksoistutkintoa, keikkatöitä ja treenaa ammattitaidon SM-kisoihin. ”Paljon jaksaa, kun tekee sitä, mistä nauttii!”
”Aina voi muuttaa omia tapojaan paremmiksi: on itsestä kiinni, haetko kouluun vai et.” Lapsena Somaliasta Suomeen muuttanut Roble, 24, ehti peruskoulun jälkeen jo ikävöidä pulpettia, kun hän palasi ihan omanlaiselle opintopolulleen.
Hulda opiskeli oppisopimuksella lähihoitajaksi. >>
