Lähihoitajaksi voi opiskella myös netissä – kaksi opiskelijaa kertoo kokemuksena lähihoitajan verkkokoulutuksesta

Kun opiskelee lähihoitajaksi verkkokoulutuksessa, täytyy olla sitoutunut, motivoitunut ja kantaa vastuuta omasta oppimisesta. Tätä mieltä ovat Minna ja Heli. He kertovat nyt, millaista on opiskella lähihoitajaksi, kun opetus tapahtuu pääasiassa etänä.

Minna Viljanen toteuttaa nuoruuden haavettaan lähihoitajan verkkokoulutuksessa

”Olen haaveillut sosiaali- ja terveysalan työstä nuoresta pitäen ja nyt toteutan haavettani.

Muutama vuosi sitten hain opiskelemaan hoiva-avustajaksi. Valmistumisen jälkeen pääsin töihin Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymään. Työskentelin hoiva-avustajana, kun esihenkilöni alkoi puhua, että voisin opiskella oppisopimuksella lähihoitajaksi. Se kuulosti hyvältä ajatukselta.

Aloitin oppisopimuskoulutuksen toukokuussa 2021. Minulla on työpaikalla ohjaaja ja lisäksi Suomen Diakoniaopistossa opettaja. Opettaja on aina niin sanotusti langanpäässä. Hänen kanssaan vaihdetaan paljon Wilma-viestejä ja hän ohjaa minut tarvittaessa eteenpäin, jos asia koskee toista opettajaa tai opinto-ohjaajaa.

Työssäoppimisen lisäksi opiskelu tapahtuu pääasiassa netissä. Opetusmuotoa kutsutaan ”verkkokoulutukseksi”. Se tarkoittaa, että osallistun webinaareihin parina iltana viikossa ja opiskelen paljon myös itsenäisesti. Nettialustana on Elli-virtuaaliluokka, jossa järjestetään tapaamiset ja tehdään tehtävät. Käyttäminen on ollut helppoa. Esimerkiksi enkun kurssilla voi olla tehtävä, jossa katsotaan video, ja sen jälkeen pitää kirjoittaa englanniksi, mitä videolla tapahtui. Olen kokenut, että verkko-opinnoissakin opettaja on hyvin saatavilla.

Verkkokoulutus sopii itselleni tosi hyvin, sillä voin tehdä tehtäviä omaan tahtiin eikä kaikkea opiskelua ole sidottu aikatauluihin. Vaikka opiskelu on itsenäistä, tehdään hommia myös tiimeissä. Opiskelutiimin kanssa olemme tehneet esitelmiä ja esitelleet ne etänä muulle luokalle. Aiheena on ollut esimerkiksi kansantaudit, kuten sydän- ja verisuonitaudit tai diabetes.

Opintoihin kuuluu myös lähipäiviä, koska kaikkea lähihoitaja ei voi oppia etänä. Lähipäivät on järjestetty Suomen Diakoniaopiston Lahden kampuksella. Olemme harjoitelleet esimerkiksi verenpaineen ja verensokerin mittausta sekä katetrointia eli hoidollista työtä. Lisäksi tenttejä tehdään koululla.

Joku saattaa ajatella, että verkkokoulutus on helppo tapa saada ammatti. Ihan kuin tutkinto tulisi tekemättä mitään. Asia ei todellakaan ole niin. Oppiminen on omalla vastuulla ja siksi on oltava mielenkiintoa opiskeluun. Itsenäinen opiskelu vaatii sitoutumista. Jos ei tee mitään, se kyllä näkyy näytöissä.

Valmistuminen ammattiin on päämäärä, jonka olen asettanut itselleni. Olen sitoutunut, ja silloin opiskelukin sujuu hyvin.”

Heli opiskelee lähihoitajaksi ja tekee Motari-opintoja ammattikorkeakoulussa

”Olen odottanut opiskelemaan pääsyä jo kauan. Halusin, että lapset ensin kasvavat ja pääsevät maailmalle; nyt on minun aikani.

Olen tosin ajatellut, että nuorempana verkkokoulutus ei olisi itselleni sopinut, koska opiskelu vaatii paljon vastuunottoa. Lukeminen olisi saattanut jäädä.

Nyt verkkopainotteinen opiskelu sopii minulle hyvin, koska asun Pirkanmaalla. Lähiopetuspäivät ovat Lahdessa, jonne on hieman kulkemista.

Olen valinnut osaamisalaksi sairaanhoidon ja huolenpidon. Tavoitteeni on jatkaa heti valmistumisen jälkeen ammattikorkeakouluun ja opiskella sairaanhoitajaksi. Olen jo nyt voinut tehdä ammattikorkean opintoja MOTARI-opintojen kautta.

MOTARI-opinnoissa tavoitteena on, että suoritan perustutkinnon lisäksi vähintään 30 opintopistettä ammattikorkeakoulun opintoja. Sitten voin hakea erillishaussa tutkinto-opiskelijaksi ja sisällyttää jo opiskelemani kurssit sairaanhoitajan opintoihin. MOTARI-opintoihin valittiin opintomenestyksen perusteella ja vaikka tehtävää on ollut paljon, olen selvinnyt hyvin. Myös ammattikorkeakoulun opinnot ovat olleet pääasiassa verkko-opintoja. Olen opiskellut esimerkiksi farmakologiaa ja mikrobiologiaa.

Vaikka opiskelu on tapahtunut pitkälti etänä, minulle ei ole jäänyt kokemusta, että olisin yksin. Suomen Diakoniaopiston opettajat ja opot tavoittaa Wilma-viesteillä ja sähköposteilla. Etenkin opon kanssa olen selvitellyt paljon MOTARI-opintoja. Minulla on ollut tavoitteet korkealla ja halu oppia ja mennä.

Vapaa-ajan ongelmia ei juuri ole ollut. Oppisopimuskoulutusta teen isossa sairaalassa, erikoissairaanhoidon alalla. Myös kesätyöt teen samassa paikassa. Valmistun lähihoitajaksi syksyllä, ja seuraavan vuoden tammikuussa olisi tavoitteena aloittaa sairaanhoitajan opinnot. Valmistumisen jälkeen haluaisin jäädä kiertäväksi keikkalaiseksi. Keikkalaisena kertyy vahva ammattitaidonpohja, kun pääsee tekemään monenlaisia töitä.

Pidän kiehtovan ajatusta, että tässä työssä ei koskaan ole valmis. Voin oppia koko ajan uutta eivätkä työpäivät ole koskaan samanlaisia. Siitä nautin.”

*Helin nimi on muutettu hänen omasta toiveestaan.