Lähihoitaja Kukka Sariola: ”Nyt on hyvä hetki päästä mukaan sote-alan muutokseen”
OPISKELIJATARINA | ELLA SARANPÄÄ | 4/2022
Kukka Sariola uskoo, että sosiaali- ja terveysala tulee muuttumaan positiivisesti. ”Näen tulevaisuudessa paljon toivoa.”
Kun tapaamme Kukan kanssa Suomen Diakoniaopiston Helsingin kampuksella, ympärillä on käynnissä historiallinen tilanne. Hoitajien lakko on kestänyt kaksi viikkoa. Uusi lakkovaroitus on annettu. Tilanne on myös Kukalle uusi. Edellinen hoitoalan lakko oli vuonna 2007, aikana jolloin Kukka oli valmistunut ylioppilaaksi ja tunsi olevansa hieman hukassa elämän suunnan kanssa.
Lopulta sukuperintö veti sosiaali- ja terveysalalle. Hänen vanhempansa olivat työskennelleet lääkäreinä, ja Kukka ajatteli, että lähihoitajan tutkinto olisi hyvä ponnahduslauta seuraaville tavoitteille. Hän aloitti opinnot Diakoniaopistossa vuonna 2009.
”Olin silloin pienen tytön äiti. Yhtäkkiä piti yhdistää opiskelut ja perhe-elämä. Kun näin jälkikäteen mietin, olen kiitollinen siitä, miten kokonaisvaltaisesti Diakoniaopistossa mun elämäntilanne nähtiin. Annettiin joustoa ja mahdollisuus vaikuttaa opintojen etenemiseen sopivasti struktuurin sisällä.”
Kukka opiskeli ensin niin sanottuna päiväopiskelijana eli kävi koulussa lähiopetuksessa ja välillä työharjoittelussa. Työharjoittelun kautta hän päätyi erikoistumaan vammaistyöhön.
”Se kävi puoli vahingossa, kun kuntoutuksen tukemisen opintoihin piti löytää harjoittelupaikka. Yksi opettaja vinkkasi, että tuolla olisi tommonen Suomen CP-liiton päivätoimintapaikka ja mä viihtyisin siellä varmasti. Olin ihan että ai mitä, mikä paikka? Mulla ei ollut siinä vaiheessa mitään kosketuspintaa vammaistyöhön.”
Kukka kuitenkin lähti harjoitteluun, ja ensimmäisenä päivänä hän totesi, ettei opettaja ollut väärässä.
”Tykkäsin heti tosi paljon ja jäin töihin samaan paikkaan melkein kymmeneksi vuodeksi.”
Vammaistyön osaajaksi
Vammaistyössä Kukkaa puhutteli se, miten paljon hän saattoi vaikuttaa omaan työhönsä.
”Aiempiin harjoitteluihini verrattuna vammaistyö oli aivan erilaista. Siellä tapahtui paljon ja ihmiset olivat aktiivisia oman elämänsä toimijoita. Kävimme mielenosoituksissa, järjestimme omia, teimme näytelmiä ja musiikkia.”
Kukka on toiselta koulutukseltaan viulisti, ja hän nautti siitä, että saattoi hyödyntää osaamista myös vammaistyössä.
”Oli fantastista, miten minut työntekijänä ja persoonana hyväksyttiin siihen monen kirjavaan joukkoon. Osaamiseni tuli nähdyksi ja sain soveltaa sitä arjessa.”
Työelämä imaisikin Kukan niin vahvasti mukaan, että opinnot jäivät muutamaksi vuodeksi tauolle. Myöhemmin Kukka teki sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon loppuun oppisopimuksella. Hän valmistui lähihoitajaksi Diakoniaopistosta vuonna 2017.
Sen jälkeen Kukka on opiskellut työpaikkaohjaajaksi ja tekee sairaanhoitajan opintoja. Häntä ajaa motivaatio päästä vaikuttamaan siihen, millaisissa puitteissa työtä tehdään. Hänen mukaansa ydinarvona tulee aina olla ihmisarvon kunnioittaminen.
”Kun aletaan puhua potilascaseista ja asiakascaseista unohtuu helposti, että me teemme työtä ihmisenä ihmiselle. Siksi kaikkein tärkeintä on vähentää kiirettä. Se ei tarkoita budjetin ylittämistä vaan käytäntöjen muuttamista. Asiakkaalle se tarkoittaa ihmisarvoista elämää.”
Muutoksen mahdollistajat
Keskustelumme Kukan kanssa päätyy kuin väistämättä siihen, kannattaako alalle hakeutua.
Kukan mielestä kannattaa, ja onneksi moni niin tekeekin.
”Sote-ala ei pyöri ilman tekijöitä: Meille tarvitaan ihmisiä järjestöihin ja kunnalliselle puolelle. Jos yhtään haluaa tehdä työtä, jolla on todella merkitystä ja haluaa päästä omalla panoksellaan vaikuttamaan siihen, miten hoidamme apua tarvitsevat, alalle kannattaa hakea.”
Kukan mielestä myös hoitajien lakko on hyvä asia, ja hän on tulevaisuuden suhteen toiveikas.
”Väittäisin, että nyt alalle tulevalla on hyvä hetki päästä vaikuttamaan ja osaksi muutosta.”
Vaikka mediassa usein korostuvat alan varjopuolet, arjen työssä on paljon sellaista hyvää, jolle toivoisi enemmän näkyvyyttä. Esimerkiksi vammaistyössä ammattilaiset vaikuttavat joka päivä siihen, millaista elämää vammautunut ihminen voi elää.
”Monet saattavat ajatella, että vammautuessa elämä loppuu. Mutta ei se lopu. Kuka tahansa voi olla huomenna erilaisten vammaispalveluiden piirissä. Tämä oli itselleni tosi silmiä avaava oivallus, että ei ole ”meitä ja heitä”. Meillä, joilla on keinoja olla toteuttamassa laadukasta ja mahdollisimman itsenäistä arkea eri tavoin vammautuneille, on vastuu ja velvollisuus myös tehdä se. Olen nähnyt, että vaikeastikin vammautunut voi elää hyvää, rikasta ja oman näköistä elämää. Sitä on ilo ja etuoikeus olla mahdollistamassa.”
Kohtaamiset ovat sosiaali- ja terveysalalla tärkeä ja motivoiva tekijä. Ne vaikuttavat työssä jaksamiseen ja omaan fiilikseen.
”Tuntuu hyvältä, kun työvuoroon tullessa asiakkaat sanovat, että ’kiva että tulit Kukka, on niin mukava nähdä sua’.”
Aina merkitykselliset hetket eivät ole iloisia, mutta niistäkin voi jäädä kaunis muisto.
Niin kuin silloin kerran, kun eräs asiakas oli kovin kipeä. Kukka meni istumaan hänen sänkynsä vierelle ja laski käden asiakkaan olkapäälle osoittaakseen, että hän huomasi asiakkaan tuskan.
Niin he istuivat siinä yhdessä.
Jonkin ajan kuluttua asiakas sanoi heiveröisellä äänellä:
”Ihanaa että olet siinä. Älä mene pois.”
Ja Kukka vastasi:
”En ole menossa minnekään.”
Haluaisitko opiskella ihmisläheisen ja merkityksellisen ammatin?
- Sosiaali- ja terveysalan perustutkinnosta valmistut lähihoitajaksi. Saat hyvät perusvalmiudet työhön sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävissä.
- Suomen Diakoniaopistossa lähihoitajaksi voi opiskella Helsingissä, Lahdessa ja Oulussa.
- Meillä on pitkä ja vahva osaaminen sosiaali- ja terveysalan koulutuksesta!
- Opiskeluaikana pääset erikoistumaan itseäsi kiinnostavaan osaamisalaan, esimerkiksi vammaistyöhön, mielenterveys- ja päihdetyöhön tai ikääntyvien hoitoon ja kuntoutukseen.
- Saat koulutuksesta myös hyvän pohjan jatko-opinnoille.
Lue lisää sosiaali- ja terveysalan perustutkinnosta. >>
Lisää opiskelijatarinoita
Suomeen kansainvälisen rekrytoinnin kautta muuttanut Patrick oppi reilussa vuodessa suomen kielen ja valmistui lähihoitajaksi.
Susanna Stark valmistui reilut kymmenen vuotta sitten lähihoitajaksi. Sen jälkeen hän on tehnyt töitä, opiskellut lisää ja edennyt uralla tilanteeseen, josta ei aiemmin uskaltanut edes haaveilla.
Lähihoitajaksi opiskeluun innosti halu palata lapsuuden kotikonnuille.
Mimmu opiskeli lastenohjaajaksi aikuisena.
Lähihoitajaksi opiskeleva voi päästä jo opintojen aikana keikkatyöhön.
TUVA auttaa, kun tulevaisuus on vähän epäselvänä.
Jo opiskeluaikana Jani sai innostavan soiton nuorisotalolta.
Lähihoitajaksi verkkokoulutuksessa
Tiinan opiskelu oli niin sujuvaa, että työpaikkakin löytyi kesken opintojen.
Tuleva kodinhuoltaja Minna opiskelee puhtaus- ja kiinteistöalan perustutkintoa Suomen Diakoniaopistossa, Helsingissä.
Kauneudenhoitoalalle lähteminen oli 16-vuotiaiden Elsan ja Adelen pitkäaikainen toive.
Toimitilahuoltajaksi opiskeleva Johanna jakaa siisteyden iloa
Kosmetologiksi opiskeleva Fotini haluaa tehdä asiakkaalle hyvän olon.
Minnakaisa Tuurala opiskelee lähihoitajaksi Suomen Diakoniaopistossa. Hän ylläpitää inspiroivaa instatiliä, jossa kertoo opiskeluarjesta.
Joni on taitava asiakkaiden ruoankuljetustehtävissä.
Yliopistoon voi mennä myös ammatillisesta koulutuksesta.
Lähihoitajana voi erikoistua vammaistyöhön.
Lähihoitajana voi hyödyntää omaa harrastuneisuuttaan.
Lähihoitajalla on monipuoliset työllistymismahdollisuudet.
Muotialalta merkityksellisempään työhön.
Perhe ja uusi ura – mahdoton yhtälö?
Työyhteisöt kaipaavat monimuotoisuutta.
”Siellä kerhojen lattioilla kasvaa tulevaisuus.”
Omasta monikulttuurisesta ryhmästä sai voimaa ja vertaistukea.
Unkarista lastenohjaajaksi
Lukio ja lähihoitajaopiskelu; Jenni on ajanhallinnan mestari
Kosmetologit haastavat toisensa Taitaja-kisoissa ”Oon yllättynyt siitä, miten kivaa opiskelu on ollut!”
”Tekemällä oppii parhaiten” – Yulinin opinnoissa korostui käytännönläheisyys.
Saatuaan vain määräaikaisia töitä, Supansa kyllästyi ja päätti jatkaa opintojaan kokiksi.
Tutoreilla on hauskempaa – ja nyt he kertovat miksi!
Palkinnoista arvokkain tälle tulevalle kosmetologille on asiakkaan kasvoilta näkyvä ilo ja hyvä olo.
Tosi tarkoituksella kohti nuorisotyötä – Emma valmistui Suomen Diakoniaopistosta nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi.
Dembo jatkoi lähihoitajan tutkinnosta ammattikorkeakouluun
Nourdeen on Suomen Diakoniaopiston konkari, joka on valmistunut jo kolmista opinnoista. Syy koulussa viihtymiseen on hänestä selvä: hyvä ilmapiiri, opettajat sekä eri kulttuurien kunnioittaminen.
Asia Abdillahi, 27, on elänyt koko ikänsä kahden kulttuurin välissä. Suorasanainen nainen haluaa lisätä kulttuurien välistä dialogia ja käsitystä ruohonjuuritason tarpeista. ”Jos ongelmia ei tiedetä, ei niitä voida korjatakaan.”
Fei Fei valmistui lähihoitajaksi – ”Pitää olla valmis tekemään töitä unelmiensa eteen”
Moonika sai kesken jääneen peruskoulun päätökseen Diakoniaopistossa. Nyt hän opiskelee lähihoitajaksi ja toteuttaa haavettaan ammatinvaihdoksesta. ”Olen tosi onnellinen siitä, että saavutin tavoitteeni.”
Vaikka yhteistä äidinkieltä ei ole, yhteishenki koulussa on vahva.
Toni hakeutui naisvaltaiselle alalle murtamaan ennakkoluuloja – ”Halusin työn, jolla on merkitystä.”
Sisu, motivaatio ja halu auttaa. Niitä Annikan mielestä tarvitaan sosiaali- ja terveysalalla. Tehotyttö tekee lähihoitajan kaksoistutkintoa, keikkatöitä ja treenaa ammattitaidon SM-kisoihin. ”Paljon jaksaa, kun tekee sitä, mistä nauttii!”
”Aina voi muuttaa omia tapojaan paremmiksi: on itsestä kiinni, haetko kouluun vai et.” Lapsena Somaliasta Suomeen muuttanut Roble, 24, ehti peruskoulun jälkeen jo ikävöidä pulpettia, kun hän palasi ihan omanlaiselle opintopolulleen.
Hulda opiskeli oppisopimuksella lähihoitajaksi. >>
