Läheisen menetys johti Matleenan vammaistyöhön

OPISKELIJATARINA  |  ELLA SARANPÄÄ | 6.10.2021

Joskus läheiset voivat nähdä ensin, millainen työ toiselle sopii. Kun isä ehdotti Matleenalle lähihoitajan opintoja, tytär tyrmäsi idean. Vasta menetys sai hänet näkemään isän ehdotuksen uudessa valossa.

Siihen, että Matleenasta tuli vammaistyön lähihoitaja, vaikutti monta sattumaa.

Hän oli töissä radiossa, kun lähetykseen soitti puhevammainen henkilö. Soittajalla oli mukanaan tulkki, jonka avulla tämä pystyi toivomaan biisejä ja kommunikoimaan Matleenan kanssa.

Mutta soittaja tuskin arvasi, millaisen kipinän hän sai aikaan.

”Olin ihan ihmeissäni siitä, että miten minä en ymmärrä soittajan puhetta mutta tulkki voi ymmärtää. Jo seuraavana päivänä lainasin kirjastosta kirjan kommunikaation häiriöistä. Tuli semmonen valaistuminen, että tätä kohti mun pitäisi mennä.”

Niin Matleena tekikin. Hän haki opiskelemaan logopediaa, mutta koulun ovi ei auennut.

Isä ja tytär

Vasta toinen sattuma sai Matleenan ensimmäisen kerran pohtimaan lähihoitajan ammattia.

Hänen isänsä joutui sairaalaan.

”Yhtenä päivänä siellä ollessaan faija oli repinyt lehdestä mainoksen, jossa haettiin opiskelijoita lähihoitajan koulutukseen.”

Isä kertoi seuranneensa lähihoitajien työskentelyä sairaalassa. Hänen mielestään Matleena sopisi hommaan erinomaisesti.

”Tyrmäsin sen heti, että älä luulekaan”, Matleena naurahtaa.

Niinpä hän ei hakenut lähihoitajaksi. Ei vielä silloin.

Vasta isän kuolema sai Matleenan pohtimaan asiaa uudelleen.

Vaikka Matleena oli nauttinut työstään media-alalla, menetys vahvisti halun päästä tekemään töitä ihmisten kanssa. Kommunikaation ongelmat kiinnostivat edelleen, mutta missä sellaisiin voisi perehtyä, kun logopedia ei ollut enää vaihtoehto?

”Googlettelin ja vastaan tuli Diakoniaopisto, lähihoitajan tutkinto ja vammaistyö osaamisalana. Kaikki nappasi. Faija oli kuin olikin nähnyt tämän jo ennen mua.”

Niin hän aloitti opinnot Diakoniaopistossa.

Vammaistyö on täynnä monipuolisia mahdollisuuksia

Opintojen aikana oli useita harjoitteluja. Jo toista harjoittelupaikkaa etsiessä sattuma osui taas kohdalle ja Matleena pääsi kehitysvammaisille palveluita tarjoavaan Rinnekotisäätiöön. Harjoittelu siellä vahvisti, että Matleena on oikealla polulla. Lisäksi se antoi opintojen jälkeen työpaikan.

Sattumien lisäksi Matleenalla on ollut matkassa mukana motivaatiota, osaamista ja rohkeutta.

”Kyllä mulla on aina ollut semmonen palo olla heikompien puolella. Alusta saakka olen halunnut työssäni parantaa kehitysvammaisten osallisuutta ja auttaa heitä saamaan äänensä kuuluviin.”

Nykyään Matleena työskentelee osan ajasta Rinnekodin rekrylähettiläänä ja tekee kehitysvamma-alaa tunnetuksi. Toisen puolen työajasta hän ratkoo ihan uudenlaisia kysymyksiä.

”Kun korona iski, päivätoimintakeskus, jossa olin töissä, meni kiinni. Samalla tuli tarve kehittää etäpalveluita. Olin heti, että minä haluan tehdä tätä.”

Tavoitteena on ollut se, etteivät kehitysvammaiset jäisi yksin ja päivissä pysyisi jonkinlainen rytmi silloinkin, kun toimintakeskuksiin ei voinut mennä.

”Etäpalveluiden kehittäminen oli mieletön matka. Olen pitänyt muun muassa kaksi kertaa päivässä etäliveä asiakkaille. Välillä on tullut aika kriittistä palautetta, mutta se on opettanut, mikä toimii ja mikä ei. Esimerkiksi musiikkituokiot on mielettömän hauskoja: asiakkaat heittäytyy upealla tavalla niihin.”

Etälive on osoittanut, että ryhmähenki voi syntyä myös fyysisen etäisyyden päästä. Siihen vaaditaan kuitenkin aina se, että nettikamerat pysyvät päällä.

Eettistä keskustelua ja kohtaamisia

Kun Matleena muistelee opiskeluaikaa Diakoniaopistossa, hänelle nousee mieleen ihanat keskustelut.

”Se oli rönsyilevää, jatkui luokkahuoneesta ruokalaan ja pihalle. Tosi hauskaa.”

Samankaltaisia keskusteluja Matleena käy edelleen opiskelijoiden kanssa, kun hän vierailee kouluilla puhumassa kehitysvamma-alasta.

”Keskustelut liittyy usein asiakkaan itsemääräämisoikeuteen ja ohjaajan rooliin. Yksiselitteisiä vastauksia ei ole, ja siksi näitä onkin tärkeä pohtia. Opiskelijoilla on minusta hienosti rohkeutta nostaa kysymyksiä esiin”, Matleena sanoo.

Hän toivoisi, että lähihoitajaopiskelijat ja koulutusvaihtoehtoja pohtivat tuntisivat paremmin vammaistyön.

”Harva tulee ajatelleeksi, mitä kaikkea tämä sisältää! On erilaisia asiakkaita, lapsia, iäkkäitä, nuoria, aikuisia. On päivätoimintaa, asumisyksiköitä, työhön valmennusta ja osallisuuden kehittämistä. Kyseessä on tosi monipuolinen työkenttä.”

Ala kaipaa kipeästi hyviä tekijöitä. Kaikkea ei tarvitse osata opintojen aikana. Kohtaamista sen sijaan kannattaa harjoitella.

”Painotan opiskelijoille aina, että kehitysvammaisuus ei ole sairaus, eikä heti tarvitse osata käyttää kaikkia erilaisia kommunikaatiomenetelmiä. Riittää, kun puhuu rauhallisesti ja on läsnä”, Matleena sanoo.

”Aito halu kohdata ihminen ihmisenä on kaikkein tärkeintä.”

Lähihoitajan koulutus kevään 2022 yhteishaussa >>

Katso Matleenan haastattelu! Liity samalla tilaajaksi YouTube-kanavaamme.


Kiinnostaako lähihoitajan koulutus ja vammaistyö? 

Suomen Diakoniaopistossa opiskelet tulevaisuuden osaajaksi. Vammaistyön lähihoitajana töitä riittää ja pääset varmasti merkitykselliselle alalle. Tutustu koulutukseen linkistä! 

 

Lisää opiskelijatarinoita

Opiskelijatarinat | 06.10.2021

Tiinan opiskelu oli niin sujuvaa, että työpaikkakin löytyi kesken opintojen.

Lue lisää

Opiskelijatarinat | 06.10.2021

Lähihoitaja Kukka Sariola näkee tulevaisuudessa paljon toivoa. 

Lue lisää

Opiskelijatarinat | 06.10.2021

Tuleva kodinhuoltaja Minna opiskelee puhtaus- ja kiinteistöalan perustutkintoa Suomen Diakoniaopistossa, Helsingissä.

Lue lisää

Opiskelijatarinat | 06.10.2021

Kauneudenhoitoalalle lähteminen oli 16-vuotiaiden Elsan ja Adelen pitkäaikainen toive.

Lue lisää

Opiskelijatarinat | 06.10.2021

Toimitilahuoltajaksi opiskeleva Johanna jakaa siisteyden iloa

Lue lisää

Opiskelijatarinat | 06.10.2021

Kosmetologiksi opiskeleva Fotini haluaa tehdä asiakkaalle hyvän olon.

Lue lisää

Opiskelijatarinat | 06.10.2021

Minnakaisa Tuurala opiskelee lähihoitajaksi Suomen Diakoniaopistossa. Hän ylläpitää inspiroivaa instatiliä, jossa kertoo opiskeluarjesta.

Lue lisää

Opiskelijatarinat | 06.10.2021

Joni on taitava asiakkaiden ruoankuljetustehtävissä.

Lue lisää

Opiskelijatarinat | 06.10.2021

Yliopistoon voi mennä myös ammatillisesta koulutuksesta.

Lue lisää

Opiskelijatarinat | 06.10.2021

Lähihoitajana voi hyödyntää omaa harrastuneisuuttaan.

Lue lisää

Opiskelijatarinat | 06.10.2021

Lähihoitajalla on monipuoliset työllistymismahdollisuudet.

Lue lisää

Opiskelijatarinat | 06.10.2021

Muotialalta merkityksellisempään työhön.

Lue lisää

Opiskelijatarinat | 06.10.2021

Perhe ja uusi ura – mahdoton yhtälö?

Lue lisää

Opiskelijatarinat | 06.10.2021

Työyhteisöt kaipaavat monimuotoisuutta.

Lue lisää

Opiskelijatarinat | 06.10.2021

”Siellä kerhojen lattioilla kasvaa tulevaisuus.”

Lue lisää

Opiskelijatarinat | 06.10.2021

Omasta monikulttuurisesta ryhmästä sai voimaa ja vertaistukea.

Lue lisää

Opiskelijatarinat | 06.10.2021

Unkarista lastenohjaajaksi

Lue lisää

Opiskelijatarinat | 06.10.2021

Lukio ja lähihoitajaopiskelu; Jenni on ajanhallinnan mestari

Lue lisää

Opiskelijatarinat | 06.10.2021

Kosmetologit haastavat toisensa Taitaja-kisoissa ”Oon yllättynyt siitä, miten kivaa opiskelu on ollut!”

Lue lisää

Opiskelijatarinat | 06.10.2021

”Tekemällä oppii parhaiten” – Yulinin opinnoissa korostui käytännönläheisyys. 

Lue lisää

Opiskelijatarinat | 06.10.2021

Saatuaan vain määräaikaisia töitä, Supansa kyllästyi ja päätti jatkaa opintojaan kokiksi.

Lue lisää

Opiskelijatarinat | 06.10.2021

Tutoreilla on hauskempaa – ja nyt he kertovat miksi!

Lue lisää

Opiskelijatarinat | 06.10.2021

Palkinnoista arvokkain tälle tulevalle kosmetologille on asiakkaan kasvoilta näkyvä ilo ja hyvä olo.

Lue lisää

Opiskelijatarinat | 06.10.2021

Tosi tarkoituksella kohti nuorisotyötä – Emma valmistui Suomen Diakoniaopistosta nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi.

Lue lisää

Opiskelijatarinat | 06.10.2021

Dembo jatkoi lähihoitajan tutkinnosta ammattikorkeakouluun

Lue lisää

Opiskelijatarinat | 06.10.2021

Nourdeen on Suomen Diakoniaopiston konkari, joka on valmistunut jo kolmista opinnoista. Syy koulussa viihtymiseen on hänestä selvä: hyvä ilmapiiri, opettajat sekä eri kulttuurien kunnioittaminen.

Lue lisää

Opiskelijatarinat | 06.10.2021

Asia Abdillahi, 27, on elänyt koko ikänsä kahden kulttuurin välissä. Suorasanainen nainen haluaa lisätä kulttuurien välistä dialogia ja käsitystä ruohonjuuritason tarpeista. ”Jos ongelmia ei tiedetä, ei niitä voida korjatakaan.”

Lue lisää

Opiskelijatarinat | 06.10.2021

Fei Fei valmistui lähihoitajaksi – ”Pitää olla valmis tekemään töitä unelmiensa eteen”

Lue lisää

Opiskelijatarinat | 06.10.2021

Moonika sai kesken jääneen peruskoulun päätökseen Diakoniaopistossa. Nyt hän opiskelee lähihoitajaksi ja toteuttaa haavettaan ammatinvaihdoksesta. ”Olen tosi onnellinen siitä, että saavutin tavoitteeni.”

Lue lisää

Opiskelijatarinat | 06.10.2021

Vaikka yhteistä äidinkieltä ei ole, yhteishenki koulussa on vahva.

Lue lisää

Opiskelijatarinat | 06.10.2021

Toni hakeutui naisvaltaiselle alalle murtamaan ennakkoluuloja – ”Halusin työn, jolla on merkitystä.”

Lue lisää

Opiskelijatarinat | 06.10.2021

Sisu, motivaatio ja halu auttaa. Niitä Annikan mielestä tarvitaan sosiaali- ja terveysalalla. Tehotyttö tekee lähihoitajan kaksoistutkintoa, keikkatöitä ja treenaa ammattitaidon SM-kisoihin. ”Paljon jaksaa, kun tekee sitä, mistä nauttii!”

Lue lisää

Opiskelijatarinat | 06.10.2021

”Aina voi muuttaa omia tapojaan paremmiksi: on itsestä kiinni, haetko kouluun vai et.” Lapsena Somaliasta Suomeen muuttanut Roble, 24, ehti peruskoulun jälkeen jo ikävöidä pulpettia, kun hän palasi ihan omanlaiselle opintopolulleen.

Lue lisää

Opiskelijatarinat | 06.10.2021

Hulda opiskeli oppisopimuksella lähihoitajaksi. >>

Lue lisää