Kaija opiskeli lähihoitajaksi yli viisikymppisenä
Lähihoitajaksi opiskeluun innosti halu palata lapsuuden kotikonnuille.
Kaija Selanderin, 59, kohdalla pätee sanonta, että tyttö voi lähteä Kajaanista mutta Kajaani ei koskaan tytöstä.
Haaveet paluumuutosta alkoivat kasvaa samaan aikaan, kun Kaija väsyi työpaineisiin. Hän oli pitkään toiminut myyntineuvottelijana apuvälineitä myyvässä yrityksessä. Yrityskaupan jälkeen työmäärä ja budjetit paisuivat vuosi vuodelta.
”Työhön sisältyi paljon matkustelua, tuntui että lähes aina piti olla tavoitettavissa, budjetit nousivat ja koin, että mikään ei riitä”
Jonkin aikaa Kaija piti muuttohaaveet omana tietonaan, mutta kun puoliso alkoi lähennellä eläkeikää, Kaija heitti ilmoille ehdotuksen:
Josko he miehen eläkkeelle jäämisen jälkeen pakkaisivat kimpsut ja kampsut ja muuttaisivat Kajaaniin?
Puoliso suhtautui ajatukseen positiivisesti.
YT-neuvottelut toivat mahdollisuuden muutokseen
Kaijan työpaikalla alkoivat yhteistoimintaneuvottelut. Toisten pelätessä oman työnsä puolesta Kaija tunsi, että hänen aikansa oli koittanut.
”Menin suoraan esihenkilöltä kysymään, ollaanko myyjiä irtisanomassa. Sanoin, että voisin tässä kohtaa viitata.”
Kaija sai mitä tahtoi. Irtisanomisen jälkeen hän pisti omat suunnitelmansa toimeen ja marssi työkkäriin. Siellä hän kertoi haluavansa opiskella lähihoitajaksi.
Byrokratian hampaissa vierähti tovi, jos toinenkin. Lopulta Kaijalle annettiin lupa hakea haluamaansa kouluun – ja hän pääsi heti sisään.
Vuonna 2018 alkoivat opinnot Suomen Diakoniaopistossa, Helsingin kampuksella.
Kymmenen pistettä Suomen Diakoniaopistolle
Kaijan aloittaessa opinnot aikuiset ja nuoret opiskelivat samassa ryhmässä.
”Pääosa muista olikin nuoria, ja sitten oltiin me kolme vanhempaa naishenkilöä” hän kertoo.
Vaikka hän oli varautunut siihen, että koulua olisi kahdeksasta neljään joka päivä, todellisuudessa näin ei ollutkaan. Omaa opiskeluaikaakin oli paljon.
Pienten alkukankeuksien jälkeen opinnot lähtivät sujumaan, kun Kaija sai luvan tehdä tehtäviä itsenäisesti. Mutta helppoa ei silti aina ollut.
”Etenkin ytot (yhteiset tutkinnon osat) kuten kielet, matikka ja tietotekniikka panivat pakkaa sekaisin. Ajattelin, että miten selviän. Enkä olisikaan selvinnyt, jos Suomen Diakoniaopistossa ei olisi ollut niin paljon tukea tarjolla.”
Kaija sanoo, että hän antaa tuen tarjonnasta Diakoniaopistolle ”kymmenen pistettä”.
”Kun esimerkiksi sain ortoosin jalkaan pienen tapaturman myötä, enkä päässyt työssä oppimisen jaksolle, opon kanssa tehtiin suunnitelma, mitkä ytot voin jakson aikana tehdä. Kävin koululla kyynärsauvojen avulla ja tein kaikki mahdolliset kurssit.”
Lähihoitaja saa töitä
Opiskeluaikana Kaija ajatteli haluavansa työskennellä vanhusten kanssa. Siksi hän erikoistui ikääntyneiden hoivaan ja kuntoutukseen. Valmistumisen jälkeen hän työllistyikin heti Töölön Seniorikeskukseen.
”Mutta en ottanut pitkää työsopimusta, sillä Kajaaniin muutto lähestyi.”
Yksi syy, miksi Kaija alun perin halusi opiskella lähihoitajaksi oli se, että hän tiesi töitä riittävän koko Suomessa, myös Kajaanissa.
Kun Kaija puolisoineen lopulta muutti vuoden 2020 syyskuun lopulla, hänen oli tarkoitus mennä vanhusten hoivakotiin töihin mutta toisin kävi. Kaija aloitti työt Kainuun sotessa, perusterveydenhuollon puolella. Siellä hän työskentelee myös tänään.
Viimeisen vuoden aikana pääosa työajasta on kulunut korona- ja influenssapotilaiden hoitamisessa. Muuten potilaiden diagnoosikirjo on moninainen. Työpäiviin kuuluu mm. haavanhoitoja, verensokerien mittausta, pesuissa ja pukemisessa sekä wc-toimissa avustamista, syöttämistä, lääkehoitoa, vitaalien mittaamista, insuliinien- ja verenohennuslääkkeiden pistämistä, hoitoneuvotteluja ja kuntouttamista.
Kaija sanoo olevansa onnellinen siitä, että päätyi sairaalamaailmaan töihin.
”Aluksi ajattelin, että olisi pitänyt erikoistua sairaanhoitoon ja huolenpitoon opiskeluaikana, mutta työ tekijäänsä opettaa. Tässä työssä ei ole päivääkään, jolloin ei oppisi uutta ja siitä tykkään.”
Pahitteeksi ei ole sekään, että Kaijalla on mukavan lyhyt työmatka ja kotipaikan tytöllä synkkaa kainuulaisten potilaiden kanssa. Lisäksi hän alkoi hetki sitten tehdä 60-prosenttista työaikaa säästämänsä eläkevakuutuksen ansiosta.
”Vaihto myyntityöstä lähihoitajaksi laski palkkaa, mutta stressitaso on laskenut ja olen nukkunut yöt paljon paremmin kuin ennen.”
Hänen mielestään uuden alan opiskelu kannattaa, jos oma työ ei enää tunnu mielekkäältä.
”Itsekin lähdin opiskelemaan iäkkäänä ja minulla oli monia pelkoja, miten oppisin ja pärjäisin opinnoissa. Mutta selviydyin ja Diakoniaopistosta sai todellakin apua, jos sitä halusi ottaa vastaan. On parempi mennä ja tehdä, sillä siitä voi syntyä jotain hyvää!”
Se hyvä voi olla vaikkapa siinä, että saa elää oman näköistä elämää.
Tai palata kotikaupunkiin.
Haluatko lähihoitajaksi? Hae opiskelemaan >>
Lisää opiskelijatarinoita
Mimmu opiskeli lastenohjaajaksi aikuisena.
Lähihoitajaksi opiskeleva voi päästä jo opintojen aikana keikkatyöhön.
TUVA auttaa, kun tulevaisuus on vähän epäselvänä.
Jo opiskeluaikana Jani sai innostavan soiton nuorisotalolta.
Lähihoitajaksi verkkokoulutuksessa
Tiinan opiskelu oli niin sujuvaa, että työpaikkakin löytyi kesken opintojen.
Lähihoitaja Kukka Sariola näkee tulevaisuudessa paljon toivoa.
Tuleva kodinhuoltaja Minna opiskelee puhtaus- ja kiinteistöalan perustutkintoa Suomen Diakoniaopistossa, Helsingissä.
Kauneudenhoitoalalle lähteminen oli 16-vuotiaiden Elsan ja Adelen pitkäaikainen toive.
Toimitilahuoltajaksi opiskeleva Johanna jakaa siisteyden iloa
Kosmetologiksi opiskeleva Fotini haluaa tehdä asiakkaalle hyvän olon.
Minnakaisa Tuurala opiskelee lähihoitajaksi Suomen Diakoniaopistossa. Hän ylläpitää inspiroivaa instatiliä, jossa kertoo opiskeluarjesta.
Joni on taitava asiakkaiden ruoankuljetustehtävissä.
Yliopistoon voi mennä myös ammatillisesta koulutuksesta.
Lähihoitajana voi erikoistua vammaistyöhön.
Lähihoitajana voi hyödyntää omaa harrastuneisuuttaan.
Lähihoitajalla on monipuoliset työllistymismahdollisuudet.
Muotialalta merkityksellisempään työhön.
Perhe ja uusi ura – mahdoton yhtälö?
Työyhteisöt kaipaavat monimuotoisuutta.
”Siellä kerhojen lattioilla kasvaa tulevaisuus.”
Omasta monikulttuurisesta ryhmästä sai voimaa ja vertaistukea.
Unkarista lastenohjaajaksi
Lukio ja lähihoitajaopiskelu; Jenni on ajanhallinnan mestari
Kosmetologit haastavat toisensa Taitaja-kisoissa ”Oon yllättynyt siitä, miten kivaa opiskelu on ollut!”
”Tekemällä oppii parhaiten” – Yulinin opinnoissa korostui käytännönläheisyys.
Saatuaan vain määräaikaisia töitä, Supansa kyllästyi ja päätti jatkaa opintojaan kokiksi.
Tutoreilla on hauskempaa – ja nyt he kertovat miksi!
Palkinnoista arvokkain tälle tulevalle kosmetologille on asiakkaan kasvoilta näkyvä ilo ja hyvä olo.
Tosi tarkoituksella kohti nuorisotyötä – Emma valmistui Suomen Diakoniaopistosta nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi.
Dembo jatkoi lähihoitajan tutkinnosta ammattikorkeakouluun
Nourdeen on Suomen Diakoniaopiston konkari, joka on valmistunut jo kolmista opinnoista. Syy koulussa viihtymiseen on hänestä selvä: hyvä ilmapiiri, opettajat sekä eri kulttuurien kunnioittaminen.
Asia Abdillahi, 27, on elänyt koko ikänsä kahden kulttuurin välissä. Suorasanainen nainen haluaa lisätä kulttuurien välistä dialogia ja käsitystä ruohonjuuritason tarpeista. ”Jos ongelmia ei tiedetä, ei niitä voida korjatakaan.”
Fei Fei valmistui lähihoitajaksi – ”Pitää olla valmis tekemään töitä unelmiensa eteen”
Moonika sai kesken jääneen peruskoulun päätökseen Diakoniaopistossa. Nyt hän opiskelee lähihoitajaksi ja toteuttaa haavettaan ammatinvaihdoksesta. ”Olen tosi onnellinen siitä, että saavutin tavoitteeni.”
Vaikka yhteistä äidinkieltä ei ole, yhteishenki koulussa on vahva.
Toni hakeutui naisvaltaiselle alalle murtamaan ennakkoluuloja – ”Halusin työn, jolla on merkitystä.”
Sisu, motivaatio ja halu auttaa. Niitä Annikan mielestä tarvitaan sosiaali- ja terveysalalla. Tehotyttö tekee lähihoitajan kaksoistutkintoa, keikkatöitä ja treenaa ammattitaidon SM-kisoihin. ”Paljon jaksaa, kun tekee sitä, mistä nauttii!”
”Aina voi muuttaa omia tapojaan paremmiksi: on itsestä kiinni, haetko kouluun vai et.” Lapsena Somaliasta Suomeen muuttanut Roble, 24, ehti peruskoulun jälkeen jo ikävöidä pulpettia, kun hän palasi ihan omanlaiselle opintopolulleen.
Hulda opiskeli oppisopimuksella lähihoitajaksi. >>
