Siirry sisältöön

Kaija opiskeli lähihoitajaksi yli viisikymppisenä

Lähihoitajaksi opiskeluun Kaijan innosti halu palata lapsuuden kotikonnuille.

Kaija Selanderin, 59, kohdalla pätee sanonta, että tyttö voi lähteä Kajaanista mutta Kajaani ei koskaan tytöstä.

Haaveet paluumuutosta alkoivat kasvaa samaan aikaan, kun Kaija väsyi työpaineisiin. Hän oli pitkään toiminut myyntineuvottelijana apuvälineitä myyvässä yrityksessä. Yrityskaupan jälkeen työmäärä ja budjetit paisuivat vuosi vuodelta.

”Työhön sisältyi paljon matkustelua, tuntui että lähes aina piti olla tavoitettavissa, budjetit nousivat ja koin, että mikään ei riitä”

Jonkin aikaa Kaija piti muuttohaaveet omana tietonaan, mutta kun puoliso alkoi lähennellä eläkeikää, Kaija heitti ilmoille ehdotuksen:

Josko he miehen eläkkeelle jäämisen jälkeen pakkaisivat kimpsut ja kampsut ja muuttaisivat Kajaaniin?

Puoliso suhtautui ajatukseen positiivisesti.

YT-neuvottelut olivat mahdollisuus muutokseen

Kaijan työpaikalla alkoivat yhteistoimintaneuvottelut. Toisten pelätessä oman työnsä puolesta Kaija tunsi, että hänen aikansa oli koittanut.

”Menin suoraan esihenkilöltä kysymään, ollaanko myyjiä irtisanomassa. Sanoin, että voisin tässä kohtaa viitata.”

Kaija sai mitä tahtoi. Irtisanomisen jälkeen hän pisti omat suunnitelmansa toimeen ja marssi työkkäriin. Siellä hän kertoi haluavansa opiskella lähihoitajaksi.

Byrokratian hampaissa vierähti tovi jos toinenkin. Lopulta Kaijalle annettiin lupa hakea haluamaansa kouluun – ja hän pääsi heti sisään.

Vuonna 2018 Kaija aloitti opiskelun Suomen Diakoniaopistossa, Helsingin kampuksella.

Kymmenen pistettä Suomen Diakoniaopistolle

Kaijan opiskeluaikaan aikuiset ja nuoret opiskelivat samassa ryhmässä.

”Pääosa muista olikin nuoria, ja sitten oltiin me kolme vanhempaa naishenkilöä” hän kertoo.

Vaikka hän oli varautunut siihen, että koulua olisi kahdeksasta neljään joka päivä, todellisuudessa näin ei ollutkaan. Omaa opiskeluaikaakin oli paljon.

Pienten alkukankeuksien jälkeen opinnot lähtivät sujumaan, kun Kaija sai luvan tehdä tehtäviä itsenäisesti. Mutta helppoa ei silti aina ollut.

”Etenkin ytot (yhteiset tutkinnon osat) kuten kielet, matikka ja tietotekniikka panivat pakkaa sekaisin. Ajattelin, että miten selviän. Enkä olisikaan selvinnyt, jos Suomen Diakoniaopistossa ei olisi ollut niin paljon tukea tarjolla.”

Kaija sanoo, että hän antaa tuen tarjonnasta Diakoniaopistolle ”kymmenen pistettä”.

”Kun esimerkiksi sain ortoosin jalkaan pienen tapaturman myötä, enkä päässyt työssä oppimisen jaksolle, opon kanssa tehtiin suunnitelma, mitkä ytot voin jakson aikana tehdä. Kävin koululla kyynärsauvojen avulla ja tein kaikki mahdolliset kurssit.”

Kaija Selander kuvattuna työpaikallaan Kainuun sotessa.

Lähihoitaja saa töitä

Opiskeluaikana Kaija ajatteli haluavansa työskennellä vanhusten kanssa. Siksi hän erikoistui ikääntyneiden hoivaan ja kuntoutukseen. Valmistumisen jälkeen hän työllistyikin heti Töölön Seniorikeskukseen.

”Mutta en ottanut pitkää työsopimusta, sillä Kajaaniin muutto lähestyi.”

Yksi syy, miksi Kaija alun perin halusi opiskella lähihoitajaksi oli se, että hän tiesi töitä  riittävän koko Suomessa, myös Kajaanissa.

Kun Kaija puolisoineen lopulta muutti vuoden 2020 syyskuun lopulla, hänen oli tarkoitus mennä vanhusten hoivakotiin töihin mutta toisin kävi. Kaija aloitti työt Kainuun sotessa, perusterveydenhuollon puolella. Siellä hän työskentelee myös tänään.

Viimeisen vuoden aikana pääosa työajasta on kulunut korona- ja influenssapotilaiden hoitamisessa. Muuten potilaiden diagnoosikirjo on moninainen.

Työpäiviin kuuluu mm. haavanhoitoja, verensokerien mittausta, pesuissa ja pukemisessa sekä wc-toimissa avustamista, syöttämistä, lääkehoitoa, vitaalien mittaamista, insuliinien- ja verenohennuslääkkeiden pistämistä, hoitoneuvotteluja ja kuntouttamista.

Kaija sanoo olevansa onnellinen siitä, että päätyi sairaalamaailmaan töihin.

”Aluksi ajattelin, että olisi pitänyt erikoistua sairaanhoitoon ja huolenpitoon opiskeluaikana, mutta työ tekijäänsä opettaa. Tässä työssä ei ole päivääkään, jolloin ei oppisi uutta ja siitä tykkään.”

Pahitteeksi ei ole sekään, että Kaijalla on mukavan lyhyt työmatka ja kotipaikan tytöllä synkkaa kainuulaisten potilaiden kanssa. Lisäksi hän alkoi hetki sitten tehdä 60-prosenttista työaikaa säästämänsä eläkevakuutuksen ansiosta.

”Vaihto myyntityöstä lähihoitajaksi laski palkkaa, mutta stressitaso on laskenut ja olen nukkunut yöt paljon paremmin kuin ennen.”