Opiskelijan tarina: Aikuiskoulutus toi töitä ja ystäviä Samiralle
Marokosta Suomeen muuttanut Samira opiskelee lähihoitajaksi Diakoniaopistossa. Vaikka yhteistä äidinkieltä ei ole, yhteishenki koulussa on vahva. ”Olen saanut tosi hyviä ystäviä.”
Rakkaus toi Samiran Marokosta Suomeen liki 20 vuotta sitten. Naimisiin menon jälkeen hän ehti tehdä jonkin aikaa töitä uudessa kotimaassa, kunnes esikoinen ilmoitti tulostaan. Lasten synnyttyä Samira jäi vuosiksi kotiin.
Kun pojat kasvoivat isommiksi, Samiralla oli taas aikaa kuunnella omia toiveitaan.
”Halusin opiskella itselleni ammatin.”
Takapakilta isommalle vaihteelle
Samira haki Helsingin Diakoniaopistoon lähihoitajan aikuiskoulutukseen. Vahva motivaatio auttoi ja hän sai opiskelupaikan. Sitten tuli takapakkia. Haasteet suomen kielen kanssa saivat Samiran miltei luovuttamaan.
”Ekana päivänä luokassa muut opiskelijat puhuivat hyvin suomea ja kaikilla tuntui olevan useita ammatteja. Minua alkoi pelottaa ja sanoin opettajalleni Maritalle, että en pysty tähän.”
Helsingin Diakoniaopistolla on pitkä kokemus maahanmuuttajien koulutuksista, eikä luovuttaminen ollut opettajasta varteen otettava vaihtoehto.
”Marita vastasi minulle: Samira, nyt hengitä ja rauhoitu. Mä uskon suhun.”
Ja Samira totteli. Kun ensimmäisestä kokeesta tuli hyvä arvosana, opettaja iloitsi yhdessä Samiran kanssa.
”Marita tuli luokseni ja sanoi, että katso nyt mitä sait. Olin niin iloinen!”
Koulumenestys toi lisää itsevarmuutta, ja Samira päätti jatkaa entistä rohkeammin kohti uutta ammattia.
Hän valmistui juuri lähihoitajaksi sairaanhoito ja huolenpito -osaamisalalta – muutamaa kuukautta ennen muuta ryhmäänsä.
”Diakoniaopistossa olen voinut tehdä opintoja kesälläkin”, Samira hymyilee.
Kulttuurien rikkaus on voimavara
Kontakteja tuleviin työnantajiinkin Samira on luonut jo opintojen aikana. Harjoitusjaksojen jälkeen on tullut kutsuja kesätyöhön ja keikoille. Jatkossa Samira aikoo työskennellä vanhusten kanssa, mutta vaihtelunhaluiselle opinnot antavat paljon mahdollisuuksia.
”Ehkä menen tulevaisuudessa töihin terveyskeskukseen, mikä tältä osaamisalalta valmistuessa on ihan mahdollinen vaihtoehto”, Samira iloitsee.
Vaikka monipuoliset työllisyysnäkymät ovat tärkeitä, koulussa parasta ovat olleet ihmiset. Helsingin Diakoniaopistossa kolmannes opiskelijoista on maahanmuuttajia. Äidinkieliä on useita kymmeniä, eikä eri kulttuurista tuleminen tunnu oudolta. Ehkä juuri siksi yhteishenki opiskelijoilla on vahva.
”Olen saanut tosi paljon ystäviä, joiden kanssa olen yhteydessä ihan koko ajan! Meillä on ollut niin hyvä porukka.”
Lisää opiskelijatarinoita
Suomeen kansainvälisen rekrytoinnin kautta muuttanut Patrick oppi reilussa vuodessa suomen kielen ja valmistui lähihoitajaksi.
Susanna Stark valmistui reilut kymmenen vuotta sitten lähihoitajaksi. Sen jälkeen hän on tehnyt töitä, opiskellut lisää ja edennyt uralla tilanteeseen, josta ei aiemmin uskaltanut edes haaveilla.
Lähihoitajaksi opiskeluun innosti halu palata lapsuuden kotikonnuille.
Mimmu opiskeli lastenohjaajaksi aikuisena.
Lähihoitajaksi opiskeleva voi päästä jo opintojen aikana keikkatyöhön.
TUVA auttaa, kun tulevaisuus on vähän epäselvänä.
Jo opiskeluaikana Jani sai innostavan soiton nuorisotalolta.
Lähihoitajaksi verkkokoulutuksessa
Tiinan opiskelu oli niin sujuvaa, että työpaikkakin löytyi kesken opintojen.
Lähihoitaja Kukka Sariola näkee tulevaisuudessa paljon toivoa.
Tuleva kodinhuoltaja Minna opiskelee puhtaus- ja kiinteistöalan perustutkintoa Suomen Diakoniaopistossa, Helsingissä.
Kauneudenhoitoalalle lähteminen oli 16-vuotiaiden Elsan ja Adelen pitkäaikainen toive.
Toimitilahuoltajaksi opiskeleva Johanna jakaa siisteyden iloa
Kosmetologiksi opiskeleva Fotini haluaa tehdä asiakkaalle hyvän olon.
Minnakaisa Tuurala opiskelee lähihoitajaksi Suomen Diakoniaopistossa. Hän ylläpitää inspiroivaa instatiliä, jossa kertoo opiskeluarjesta.
Joni on taitava asiakkaiden ruoankuljetustehtävissä.
Yliopistoon voi mennä myös ammatillisesta koulutuksesta.
Lähihoitajana voi erikoistua vammaistyöhön.
Lähihoitajana voi hyödyntää omaa harrastuneisuuttaan.
Lähihoitajalla on monipuoliset työllistymismahdollisuudet.
Muotialalta merkityksellisempään työhön.
Perhe ja uusi ura – mahdoton yhtälö?
Työyhteisöt kaipaavat monimuotoisuutta.
”Siellä kerhojen lattioilla kasvaa tulevaisuus.”
Omasta monikulttuurisesta ryhmästä sai voimaa ja vertaistukea.
Unkarista lastenohjaajaksi
Lukio ja lähihoitajaopiskelu; Jenni on ajanhallinnan mestari
Kosmetologit haastavat toisensa Taitaja-kisoissa ”Oon yllättynyt siitä, miten kivaa opiskelu on ollut!”
”Tekemällä oppii parhaiten” – Yulinin opinnoissa korostui käytännönläheisyys.
Saatuaan vain määräaikaisia töitä, Supansa kyllästyi ja päätti jatkaa opintojaan kokiksi.
Tutoreilla on hauskempaa – ja nyt he kertovat miksi!
Palkinnoista arvokkain tälle tulevalle kosmetologille on asiakkaan kasvoilta näkyvä ilo ja hyvä olo.
Tosi tarkoituksella kohti nuorisotyötä – Emma valmistui Suomen Diakoniaopistosta nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi.
Dembo jatkoi lähihoitajan tutkinnosta ammattikorkeakouluun
Nourdeen on Suomen Diakoniaopiston konkari, joka on valmistunut jo kolmista opinnoista. Syy koulussa viihtymiseen on hänestä selvä: hyvä ilmapiiri, opettajat sekä eri kulttuurien kunnioittaminen.
Asia Abdillahi, 27, on elänyt koko ikänsä kahden kulttuurin välissä. Suorasanainen nainen haluaa lisätä kulttuurien välistä dialogia ja käsitystä ruohonjuuritason tarpeista. ”Jos ongelmia ei tiedetä, ei niitä voida korjatakaan.”
Fei Fei valmistui lähihoitajaksi – ”Pitää olla valmis tekemään töitä unelmiensa eteen”
Moonika sai kesken jääneen peruskoulun päätökseen Diakoniaopistossa. Nyt hän opiskelee lähihoitajaksi ja toteuttaa haavettaan ammatinvaihdoksesta. ”Olen tosi onnellinen siitä, että saavutin tavoitteeni.”
Toni hakeutui naisvaltaiselle alalle murtamaan ennakkoluuloja – ”Halusin työn, jolla on merkitystä.”
Sisu, motivaatio ja halu auttaa. Niitä Annikan mielestä tarvitaan sosiaali- ja terveysalalla. Tehotyttö tekee lähihoitajan kaksoistutkintoa, keikkatöitä ja treenaa ammattitaidon SM-kisoihin. ”Paljon jaksaa, kun tekee sitä, mistä nauttii!”
”Aina voi muuttaa omia tapojaan paremmiksi: on itsestä kiinni, haetko kouluun vai et.” Lapsena Somaliasta Suomeen muuttanut Roble, 24, ehti peruskoulun jälkeen jo ikävöidä pulpettia, kun hän palasi ihan omanlaiselle opintopolulleen.
Hulda opiskeli oppisopimuksella lähihoitajaksi. >>
