Kuolemanpelko on yleistä mutta siitä ei puhuta

ARTIKKELI  |  ELLA SARANPÄÄ |  25.11.2021

 

Kirjoittaja Ella Saranpää lausui ääneen kuolemanpelkonsa ja lähti etsimään pelolle historiallisia ja kulttuurisia syitä yhdessä saattohoidon opettaja Maria Viljamaan kanssa. Matkalla he löysivät vastauksen siihen, miksi kuolemanpelosta pitäisi puhua enemmän.

 

Minä tulen kuolemaan. Suomen kielen futuuri kertoo lohduttoman tulevaisuuteni. Vaihtoehtoja ei ole. Syntymän jälkeen kuolema on elämäni varmimpia tosiasioita.

Ja se pelottaa minua aivan vietävästi.

Yksilökeskeisessä kulttuurissa olen kasvanut ajattelemaan, että elämään voi vaikuttaa. Saatan melko vapaasti valita, missä asun, mitä opiskelen ja millaista työtä haluan tehdä. Vielä helpommin voin päättää, mitä syön iltapalaksi, lähdenkö lenkille vai jäänkö sohvan nurkkaan katsomaan telkkaria.

(Olen katsonut tänä syksynä Karpin kaikki kaudet. Kuolema on läsnä myös sohvani nurkassa.)

Kuoleman kohdalla valinnanvaraa ei ole. Tapahtumana se on ehdoton. Ja vaikka voisi ajatella, että ehdottomuuden tuoma varmuus helpottaisi hyväksymistä, omalla kohdallani on päinvastoin:

Kuolema tuntuu epätodelliselta painajaisunelta, vieraalta ja epävarmalta.

Suomen Diakoniaopiston saattohoidon opettaja Maria Viljamaa tunnistaa ajatukseni.

”Kuolemanpelkoa on ollut eri aikakausina ja kulttuureissa. Se on monella tapaa inhimillinen tunne. Onhan kuolema hyppy tuntemattomaan, eikä kukaan meistä tiedä, mitä kuolemassa tai sen jälkeen tapahtuu.”

Moniin nykyuskontoihin liittyy ajatus kuoleman jälkeisestä elämästä. Uskomus on kuitenkin huomattavasti vanhempi.

”Kuoleman jälkeiseen elämään on uskottu jo ennen esimerkiksi kristinuskon vakiintumista. Ehkä se on ollut tarpeellista nimenomaan kuolemanpelon takia”, Maria pohtii.

Tutkimusten mukaan uskonnollisuus voi lievittää kuolemanpelkoa. Maallistuneessa yhteiskunnassa on kuitenkin monia, joille uskonto ei tarjoa turvapaikkaa kuoleman kysymyksissä.

Siksi kysymysten kanssa saattaa jäädä kovin yksin.

 

Kuinka vieraannuimme kuolemasta ja tunteista

Kuolemanpelko ei ole ainoa ongelmani. Pelon lisäksi olen nimittäin onnistunut kehittämään kuolemanpelkohäpeän.

Onhan pelkääminen vähän lapsellista. Noloa.

Nolostusta lisää se, että yksikään tuttavani ei ole tunnustanut pelkäävänsä kuolemaa. Tai oikeastaan, kun yritän puhua aiheesta, vastassa on useimmiten hiljaisuus. Kuolema ei ole toivottu jutunjuuri kahvipöytiin tai perheillallisille. Se pilaa tunnelman.

Viljamaan mukaan kuolemasta on tullut tabu viime vuosikymmenten aikana.

”Ennen nykyaikaisen lääketieteen ja hygieniatason kehitystä kuolema oli luonnollisempi osa yhteisöjen elämää ja ehkä siitä siksi puhuttiin enemmän.”

Sata vuotta sitten ihmiset kuolivat nuorempina. Lapsikuolleisuuskin oli yleistä. Vaikka kuolemaa ehkä pelättiin, se oli vakiovieras, josta oli turha vaieta.

Myös kuolemaan liittyvät rituaalit ovat auttaneet menneisyyden ihmistä kohtaamaan oman ja toisten kuolevaisuuden.

Aiemmin kuolleen ruumiin peseminen ja pukeminen oli läheisten tehtävä. Nykyisin rituaalit on pääasiassa ulkoistettu hautaustoimistoille tai muille kuoleman ammattilaisille.

Puhumattakaan siitä, että iso osa sukupolveni kasvateista ei ole koskaan edes nähnyt kuollutta.

”Suhteemme kuolemaan on hyvin erilainen kuin vaikkapa 1940-luvulla, jolloin isoisovanhempani kuolivat. Kuoleman jälkeen heidät asetettiin oman talon kuistille odottamaan hautaamista. Sukulaiset, tuttavat ja kyläläiset kävivät katsomassa kuollutta ja jättämässä hyvästit. Kuolema oli silmien edessä”, Maria kertoo.

Vähitellen kuolema on siirtynyt kauemmas arjesta. Niin kauas, että 90-luvulla vanhemmat saattoivat pohtia, voiko lasta edes ottaa mukaan hautajaisiin vai onko se lapselle liian raskasta.

Ei ihme, että olemme vieraantuneet paitsi kuolemasta, myös siihen liittyvistä tunteista. Esimerkiksi surusta.

 

Onko sinullakin kipupiste?

Nettiaikana kuolemaan liittyvä suru on yhä useammin median välittämää. Kun luen postauksen menetyksestä, lähetän sydämen tai osanoton. Kun maailmassa tapahtuu järkyttävä tragedia, ihmiskunta jakaa yhteisen surukokemuksen sosiaalisen median kautta. Meistä tulee suuri, sureva yhteisö.

Eikä nettivälitteinen surun jakaminen tietenkään ole huono asia. Omaiset voivat raskaassa tilanteessa ilmoittaa kuolemasta somessa, mikä voi olla helpottavaa surun hetkellä. Itse vain toivoisin, että osaisin yhä kohdata surevan myös kasvokkain.

Kun työkaveri kertoo menettäneen läheisensä, sanat tarttuvat yhtäkkiä kitalakeen. Osanotto kuulostaa kankealta eikä sydänemojia voi lähettää kasvokkain. Pitäisikö halata?

Maria Viljamaan mukaan moni tuntee surevaa kohtaan aitoa empatiaa. Kohtaamisen hetkellä saatetaan kuitenkin miettiä, mitä pitäisi tehdä ja osaako varmasti toimia oikein. Ehkä sureva haluaisi olla rauhassa?

”Ei koskaan ole huono idea kysyä, miten voi auttaa ja vielä parempi on ryhtyä toimeen: viedä esimerkiksi soppakattila.”

Samalla kun itse painimme käyttäytymissääntöjen kanssa, saattaa sureva jäädä puolihuomaamatta yksin. Surun ja surevan kohtaaminen on ihmisyhteisömme kipupiste. Sen painaminen osoittaa, että ainakin omasta peilistäni katsoo usein keskeneräinen ihminen.

 

Kuoleman- vai elämänpelkoa?

Kuinka moni pelkää kuolemaa? Maria on työskennellyt iäkkäämpien saattohoidossa, ja toteaa, että ikäihmisistä aika harva.

”Iäkkäälle kuolema voi olla lohdullinen, luonnollinen elämän päämäärä”, hän sanoo.

Marian mukaan nuoremmilla ihmisillä kuolemanpelko on yleisempää. Pelko näkyy ihmisissä eri tavoilla, eikä sitä ole aina helppo tunnistaa. Kuolemanpelko on eräänlainen rykelmä epämiellyttäviksi koettuja tunteita ja tuntemuksia, jotka liittyvät ylipäänsä ihmisen kuolevaisuuteen – omaan tai toisten.

Mitä pidempään Marian kanssa puhun, sitä selkeämmin tajuan yhden asian.

Oikeastaan en pelkää kuolemaa. Pelkään elämää ennen sitä.

Pelkään kipua. Pelkään alennustilaa. Sitä, millaisena joudun näkemään itseni ja millaisena muut minut näkevät.

Mutta ehkä eniten pelkään, etten voi vaikuttaa siihen, miten, missä ja kenen hoidossa tulen kuolemaan.

Siksi Marian mukaan on tärkeää, että hoitoalan ammattilaisilla on saattohoidon osaamista. Niin kuolevaa voidaan parhaiten auttaa ja pelkojakin helpottaa.

Marian mukaan esimerkiksi kivun pelkoon auttaa parhaiten tieto: Kuolevan täytyy saada tarpeeksi ja oikea-aikaisesti tietoa omasta tilanteestaan ja kivunhoidosta. On käytävä läpi erilaisia kipulääkevaihtoehtoja ja kertoa sedaation eli nukutuksen mahdollisuudesta.

Monikulttuurisessa yhteiskunnassa ammattilaisilla täytyy olla myös ymmärrystä erilaisista kulttuureista ja niiden merkityksestä ihmisen ja omaisten suhtautumisessa kuolemaan.

”Saattohoidon koulutuksen saaneet ammattilaiset osaavat kohdata kuolevan omat toiveet: kenet hän haluaa paikalle, millaisessa ilmapiirissä kuolema tapahtuu ja millaista kosketusta tämä kaipaa.”

 

Kuoleva tulee aina ensin

Oman kuolevaisuuden tunnustaminen on ihmiselle eksistentiaalinen kriisi. Filosofi Yuriko Saito on etsinyt kriisiin helpotusta japanilaiseen estetiikkaan liittyvästä wabi-käsitteestä. Kun länsimaisessa kulttuurissa ihailemme nuoruutta ja siihen liitettyä kauneutta, wabi korostaa ihmisten, esineiden ja tapahtumien ohimenevyyttä. Siis sitä, että elämä on hetkellistä ja me sen mukana. Wabin avulla ihmisen on mahdollista suhtautua omaan ikääntymiseen ja kuolevaisuuteen positiivisemmin.

Vaikka kuolemaan ei pystyisi suhtautumaan positiivisesti, omia pelkoja kannattaa ainakin tutkiskella.

”Kuolemanpelko nimittäin kääntää ihmistä sisäänpäin. Se työntää pois muista ja vaikuttaa kykyymme kohdata toisemme”, Maria toteaa.

Siksi kuolevan ihmisen kohtaamisessa pätee kultainen periaate, jonka mukaan kuoleva tulee aina ensin. Muiden – hoitohenkilöstön, läheisten, vapaaehtoisten – tehtävänä on kuolevan hyvän toteuttaminen.

Kummallista kyllä periaate toimii usein vapauttavasti. Marian mukaan se saattaa poistaa pelot, turhat käyttäytymisnormit ja kyvyttömyyden tunteet. Tilalle astuu aito ymmärrys siitä, miten voi toimia toisen parhaaksi. Mahdollistaa hyvä elämä. Siksi vaikeiden tunteiden lisäksi saattohoitohuoneeseen voi mahtua iloa, huumoria ja rakkautta.

Jään ajattelemaan tätä pitkäksi aikaa. Ja ehkä juuri siksi kirjoitan kuolemanpelosta.

Jotta oppisimme elämään vielä vähän enemmän toisiamme varten.


Tietoa saattohoidon koulutuksesta

  • Suomen Diakoniaopisto järjestää saattohoidon täydennyskoulutusta sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille.
  • Koulutuksessa on mahdollista suorittaa palliatiivisen hoidon ja saattohoidon perusteet tai syventävät opinnot.
  • Organisaatio voi ostaa koulutuksen työntekijöilleen tai koulutus voidaan toteuttaa oppisopimuksena.
  • Lue lisää saattohoidon täydennyskoulutuksista >>

 

Lisää uutisia

Artikkeli 12.05.2022

Suomen Diakoniaopisto on viimeiset pari vuotta tehnyt hankeyhteistyötä Namibiassa. Yhtenä tavoitteena on käynnistää paikallisiin tarpeisiin vastaava diakonia- ja sosiaalialan ammatillinen koulutus.

Lue lisää

Uutinen 02.05.2022

Suomen Diakoniaopisto ei kuulu 3.5.2022 alkavien lakkojen piiriin. Valintakokeet Helsingissä, Oulussa ja Lahdessa järjestetään normaalisti. Lakko voi kuitenkin vaikuttaa moniin opiskelijoihimme Helsingin ja Oulun kampuksilla.   Valintakokeet järjestetään sovitusti  Suomen Diakoniaopiston

Lue lisää

Lue lisää

Uutinen 02.05.2022

Kunta-alan lakko alkaa tiistaina 3.5.2022. Lakko voi vaikuttaa erityisesti työelämäjaksoilla oleviin opiskelijoihin Oulussa ja Helsingissä.

Lue lisää

Artikkeli 28.04.2022

Keneltäkään ei varmaan ole jäänyt huomaamatta, kuinka nopeasti yhteiskuntamme on digitalisoitunut. Käytämme yhä enemmän erilaisia sovelluksia ja järjestelmiä työssämme sekä vapaa-ajalla. VR ei tarkoita enää pelkästään valtion rautateitä, vaan virtuaalitodellisuus

Lue lisää

Lue lisää

Uutinen 27.04.2022

Paransimme sdo.fi-nettisivun saavutettavuutta. Sivustolla otettiin käyttöön Readspeaker-ominaisuus, jonka ansiosta tekstit voi myös kuunnella.

Lue lisää

Artikkeli 27.04.2022

ERASMUS+ -vieraat tutustuivat Suomen Diakoniaopiston opiskelijoihin ja koulutukseen. Neljän päivän intensiivijakso on osa Diakoniaopiston koordinoimaa ERASMUS+ KA2 -hanketta Sunnuntaina 3.4. Saksasta ja Ranskasta saapui vierailulle ryhmä opiskelijoita ja opettajia, jotka

Lue lisää

Lue lisää

Uutinen 08.04.2022

Tutkinnon perusteet uudistetaan yhteistyössä Opetushallituksen kanssa.

Lue lisää

Uutinen 04.04.2022

Suomen Diakoniopiston toimintakertomus ja tilinpäätös vuodelta 2021 on valmistunut. Oppilaitoksen toiminta ja talous ovat vakaalla pohjalla. Suomen Diakoniaopiston viides toimintavuosi toteutui pääosin strategisten tavoitteiden mukaisesti. Vuonna 2021 panostettiin erityisesti työelämäyhteistyöhön,

Lue lisää

Lue lisää

Uutinen 23.03.2022

Pohjois-Pohjanmaalla aukeaa tänä keväänä ainutlaatuinen tilaisuus työn ja opiskelun yhdistämiseen. Suomen Diakoniaopiston ja Attendon yhteistyössä koulutetaan oppisopimuksella lähihoitajia Attendo-kodeissa.

Lue lisää

Uutinen 02.03.2022

Irina työskentelee Suomen Diakoniaopiston täydennyskoulutusten parissa.

Lue lisää

Uutinen 17.02.2022

Perusopetuksen jälkeinen yhteishaku alkaa 22.2.2022. Kaikille nuorille ei ole selvää, mihin ysin jälkeen kannattaisi hakea. Suomen Diakoniaopiston opinto-ohjaaja Marianne Tapper antaa vanhemmille viisi tärkeää neuvoa, miten nuorta voi tukea seuraavan

Lue lisää

Lue lisää

Artikkeli 16.02.2022

Katariina Hautsalon tehtävänä on varmistaa, että Suomen Diakoniaopisto on enemmän kuin pelkkä ammattikoulu.

Lue lisää

Artikkeli 07.02.2022

Lehtori Janna Hautamäki on pedagogiikan moniosaaja. Hän opettaa Suomen Diakoniaopistossa aikuisia, jotka eivät ole käyneet peruskoulua.   Kun peruskoulun oppimäärä on pakattu muutamaan hassuun vuoteen, opettajalta vaaditaan lujaa ammattitaitoa. Sitä

Lue lisää

Lue lisää

Artikkeli 26.01.2022

Sidosryhmien mielikuva Suomen Diakoniaopistosta on valtaosin positiivinen. Oppilaitosta kuvataan opiskelijoista välittävänä, yhteisöllisenä, monimuotoisena, lämminhenkisenä ja arvopohjaisena toimijana. Tämä käy ilmi syksyllä 2021 tehdystä mielikuvatutkimuksesta.

Lue lisää

Artikkeli 25.01.2022

Nora löysi toiveitaan vastaavan harjoittelupaikan Suomen Diakoniaopistosta.  

Lue lisää

Artikkeli 19.01.2022

URATARINA  | ELLA SARANPÄÄ  | 19.1.2022 Oulussa maa on valkoisena. Toisin on Helsingissä, jossa vain muutama päivä ennen joulua sataa vettä. Niin erilaiset voivat olla näkymät saman oppilaitoksen ikkunoista, kun

Lue lisää

Lue lisää

Uutinen 16.11.2021

Suomen Diakoniaopistolle kunniamaininta OKM.n laatupalkintokilpailussa 2021.

Lue lisää

Artikkeli 01.11.2021

Yhteistyön rikkaus on että kumpikin saa olla oma itsensä. Uskaltaa olla erilaisia ja rakentavasti eri mieltä.

Lue lisää

Uutinen 01.09.2021

Suomen Diakoniaopistossa on yksi Helsingin ensimmäisistä ammatillisen koulutuksen pop up -rokotuspisteistä.

Lue lisää

Uutinen 17.08.2021

Opiskelijoiden hyvinvointi on jakautunut koronan aiheuttamana poikkeusaikana. Osa opiskelijoista voi paremmin kuin ennen poikkeusoloja, osa huonommin, kertoo Suomen Diakoniaopiston opiskelijoilleen teettämä kysely.

Lue lisää

Uutinen 19.02.2021

Opetushallitus on myöntänyt SDOlle EU-laatuarviointisertifikaatin uudelle Erasmus+ kaudelle 2021–2027.

SDOlle on myönnetty Erasmus-akkreditointi

Uutinen 18.01.2021

Kehittämisohjelma sisältää suosituksia mm. ammatillisen osaamisen vahvistamiseksi.

Varhaiskasvatuksen koulutusten kehittämisohjelma julkaistu

Uutinen 24.11.2020

Yhteistyö on merkittävä virstanpylväs kinestetiikan edistämisen ja koulutuksen kannalta.

Lue lisää

Uutinen 12.05.2020

SDO sai kaksi palkintoa projektitöistään Oulun yliopiston LUMA2020-hankkeessa.

Lue lisää

Uutinen 04.05.2020

Poikkeusjärjestelyt jatkuvat kevätlukukauden loppuun asti.

Etäopiskelut jatkuvat kevätlukukauden loppuun

Uutinen 16.03.2020

Olet nyt oppimassa ja tekemässä töitä etänä koulun ulkopuolella.

Lue lisää

Uutinen 16.03.2020

Kaikki opetus, mikä on mahdollista toteuttaa etäopetuksena, toteutetaan etänä alkaen 18.3.

Lue lisää

Uutinen 30.09.2019

Lahdessa käynnistyy ensi tammikuussa ainutlaatuinen kasvatus- ja ohjausalan koulutuspilotti.

Lue lisää

Uutinen 16.01.2019

Oulun Diakonissalaitoksen säätiö (ODL) ja Suomen Diakoniaopisto (SDO) käynnistävät yhteistyön haastavassa elämäntilanteessa olevien 18–30 -vuotiaiden nuorten koulutukseen pääsyn helpottamiseksi ja nopeuttamiseksi.

Lue lisää

Uutinen 03.09.2018

Ylitornion kampusta ja sen koko henkilöstöä koskevat yhteistoimintaneuvottelut ovat päättyneet. Neuvottelujen tuloksena Suomen Diakoniaopisto lopettaa koulutustoimintansa Ylitornion kampuksella 31.5.2019 mennessä.

Lue lisää

Uutinen 13.08.2018

Diakonia-ammattikorkeakoulu Diak ja Suomen Diakoniaopisto SDO muuttavat uusiin yhteisiin tiloihin
Oulun keskustaan Albertinkadulle. Kampuksen avajaisia vietetään maanantaina 10. syyskuuta 2018.

Lue lisää

Uutinen 08.08.2018

Ylitornion kampusta koskevat yhteistoimintaneuvottelut alkavat. Perusteena ovat tuotannolliset ja taloudelliset syyt sekä toiminnan uudelleenjärjestelyt.

Lue lisää

Uutinen 05.01.2018

Yhteistyö lisää opiskelijoiden mahdollisuuksia yksilöllisten opintopolkujen rakentamiseen.

Lue lisää

Uutinen 16.11.2017

Suomen Diakoniaopiston opiskelija Mohamed Nourdeen Toure Abdul Karim Suffyan on saanut Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMKE ry:n hallituksen myöntämän maahanmuuttajastipendin.

Lue lisää

Uutinen 12.10.2017

Uusi laki ammatillisesta koulutuksesta tulee voimaan ensi vuoden alusta.

Lue lisää

Uutinen 30.08.2017

Kauneudenhoitoala ja hoiva-ala hakevat synergioita: SKY-Opisto ja Suomen Diakoniaopisto SDO yhdistyvät.
SKY-Opisto ja Suomen Diakoniaopisto ovat sopineet koulutuksenjärjestämistoiminnan yhdistämisestä 1.1.2018 lukien.

Lue lisää