Yrittäminen on uskomaton seikkailu
Koru kaunistaa kantajaansa
Koulussa olin se joka piirteli koulukirjat täyteen. Kynä kävi kaverien kanssa kahvitellessa, opettajia kuunnellessa, puhelimessa puhuessa. Kuvioita, symboleja, vähän esittävääkin, tauluja, runoja, novelleja. Taitelijaa minusta ei kuitenkaan tulisi, sen tiesin. Meidän perheessä isä oli ollut yrittäjä ja kaikki tekivät kovasti töitä. Kaapissa piti olla varmasti aina ruokaa, elämiseen piti olla varaa.
Matkustin melkein kaksi vuotta lukion jälkeen. Jotenkin ajauduin aina korujen ja koruvalmistajien pariin, ihastuin puolijalokivien maailmaan. Aloin ostaa kiviä ja koruja ja myydä niitä matkoillani, käydessäni Suomessa ja aloitettuani opinnot yliopistossa; tapahtumia, sesonkimyyntiä, kavereille myyntiä… Tuolloin sellaisia koruja ei Suomesta saanut.
Ajatus heräsi eloon Indonesiassa
Ajatus omasta liikkeestä ja omista korumalleista syntyi, mutta hautautui jonnekin opintojen, perheen ja opettajan työn alle melkein 15 vuodeksi. Kunnes eräänä päivänä muutimme mieheni työn takia Indonesiaan. Hänen verkostojensa kautta päädyin taas korupajoille ja Balilla hopeavalmistajien kylään. Miten upeaa hopeatyötä täällä tehtiinkään! Puhuin kieltä tarpeeksi ja yhteistyö tuntui helpolta. Nyt mä sen teen! mietin ja aloin visioida omaa liikettä Helsingissä, jossa myisin koruja ja pikkuhiljaa omia mallejani, mutta jossa myös olisi muidenkin käsityöläisten tuotteita Balilta. Pienestä kaikki lähti ja niin kontti alkoi täyttyä.
Nyt minulla on ollut korujen suunnitteluun ja myyntiin erikoistunut Cincin 15 vuotta. Ensin oli yksi liike, sitten toinenkin, mutta nyt parin vuoden ajan olen pitänyt taukoa liikkeen pidosta. Myyn korujani tapahtumissa, netissä ja jälleenmyyjien kautta. Jokaisen tyhjänä olevan liiketilan ikkunoista katselen sisään ja mietin olisko se kuitenkin seuraavaksi tässä. Opettajuuden olen säilyttänyt tässä rinnalla. Välillä se on ollut päätyö, kahden liikkeen aikaan kävin vain muutaman tunnin viikossa opettamassa että tuntuma säilyi.
Yrittäminen on uskomaton seikkailu
Olen halunnut tehdä kaiken reilun kaupan hengessä ja tunnen kaikki valmistajani ja sitä kautta olen saanut tutustua upeisiin ihmisiin matkan varrella. Ostin tekijöiltä suoraan pajoilta ja toin maahan sisustustavaraa ja näin valtavasti erilaisia luonnonmateriaalien työstämistekniikoita. Matkustin joka vuosi paljon ja täytyikin. Suunnittelin itse huonekaluja ja pikkuhiljaa pystyin siirtymään myös omiin korumallistoihin. Väliin tuli kontit kuitenkin valtamerten yli ämpärin kokoinen reikä katossaan ja monta kuutiota tavaraa oli pilalla. Erään kerran kontin lähettäneen firman pomo karkasi rahoineen ja papereineen maasta, enkä saanut konttia ulos useaan kuukauteen pakkasesta satamasta. Ja siellä oli kuitenkin sisällä kaikki uuden liikkeen tavarat ja vuokra juoksi.
Vastoinkäymisistä oppii
Kaikenlaista sattuu ja se on myös osa matkaa: vastoinkäymisistä oppii, ainakin hengittelemään hitaammin ja katsomaan asioita pitkän aikavälin tähtäimellä. Hosumalla ei pitkäikäistä yritystä tehdä.
Kaiken korvauksena on ihanat asiakkaat, joiden kanssa koruja katsella ja nauttia niiden kauneudesta.
Hyvää yrittäjän päivää!
Nana Smulovitz, lehtori
Suomen Diakoniaopisto
Tuemme Yrittäjän päivää 5.9.2020 tuomalla esiin kertomuksia yrittäjyydestä.
#sellainenonyrittäjä #väylätauki
