Täydellinen päivä
Unelmointi lisää mielekkyyttä elämään ja auttaa hahmottamaan tavoitteita. Monille unelmoiminen on itsestäänselvyys, toisille unelmointi on kaukainen ja vieras käsite, sillä voimavaroja ei jää unelmoinnille jokapäiväisen selviytymistaistelun jälkeen.
Perjantaina 2.10. vietetään valtakunnallista Unelmien työpäivä -teemaa, johon myös Suomen Diakoniopisto osallistuu. Kyvyt- hankkeessa halutaan antaa ääni myös heille, jotka tähtäävät työelämäpoluille pienin askelin mm. harjoittelemalla unelmoimista.
Lue siis asiakkaamme kirjoittama teksti hänen täydellisestä päivästään. Hyvää täydellistä päivää meille kaikille!
Heräsin aamulla, eikä vituttanut yhtään. Pää tuntui kevyeltä ja oli helppo hengittää. Sade ropisi ikkunanlautaa vasten ja syyssateen tuoksu leijaili sisään avoimesta ikkunasta. Krapulasta ei ollut tietoakaan.
Aamukahvin ja aamusaunan jälkeen oli lähdettävä liikenteeseen. Bussi nro 51 oli kerrankin ajoissa ja tyhjillään. Ilmastointikin toimi moitteettomasti. Jäin bussista pois muutamaa pysäkkiä ennen määränpäätä, koska halusin kävellä hetken sateessa ja ihastella syksyn värejä. Oli hyvällä tavalla outo tunne, minkä tajusin johtuvan siitä, että ei ahdista ollenkaan. Ruskalehdet lentelivät ja kaduilla oli autiota.
Olin juuri löytämässä tuhannetta geökätköäni kun ohi pyyhälsi Ulla Taalasmaa. Hän jäi hetkeksi juttelemaan kanssani kunnes lähtiessään ojensi edellisviikon lottokupongin, jossa tiesi olevan seitsemän oikein. Sain lunastettua rahat tililleni yhdellä tekstiviestillä. Jatkoin matkaani miettien, mihin rahat käyttäisin. Enhän minä nyt lottovoitosta haaveillut, koska elämä tuntui niin hyvältä muutenkin.
Töihin päiväkodille päästyäni vastassa oli juuri keitetyn puuron tuoksu ja iloisesti naureskelevia lapsia. Koko työpäivän aikana kukaan ei kiukutellut, purrut, lyönyt, potkinut tai haukkunut muita. Siirtymisetkin paikasta toiseeen jonossa sujui kuin oppikirjasta.
Työpäivän jälkeen lähdin kaverin kanssa uimahalliin lillumaan porealtaassa. Koko uimahalli oli varattu vain meille kahdelle, joten saimme olla rauhassa. Vedetkin oli vaihdettu juuri. Ihana kloorin tuoksu hiveli hajuaisteja samalla kun taustalla soi Radio Suomipop. Joimme pari lasia kuohuviiniä ja juttelimme henkeviä. Enempää ei viitsinyt, koska aamulla olisi koulupäivä. Mutta se pariin jättäminen ei tuottanut ongelmia. (hah) Olo oli rentounut ja mukavalla tavalla ryytynyt.
Uimahallilta päätin lähteä taksilla, olinhan tätä nykyä miljonääri.
Kotiin palatessani ovessa oli lappu, missä luki, että Ulla Taalasmaa oli käynyt luonani tekemässä kuuluisia lihapulliaan. Pahoitteli, että oli tullut yleisavaimilla mutta anteeksipyyntönä jätti huippusalaisen lihapullareseptinsä kopion minulle. Minua ei haitannut Ullan vierailu, päinvastoin.
Siinä sitten herkuttelin lihapullia ja katselin hetken Netflixiä, jonka maksoin kolmeksikymmeneksivuodeksi eteenpäin. Tilailin netistä uusia sisustushärpäkkeitä, peilejä, mattoja yms. sekä elektroniikkaa ja huonekasveja. Turhat voikin sitten laittaa hyväntekeväisyyteen. Ostin samaan syssyyn unelmieni kodin Kalliosta, kattohuoneisto saunalla ja poreammeella.
Kello 22 aikoihin nukahdin samantien ilman yhtäkään lääkettä, onnellisena.
Amen. 😀
