Piippaa perillä

Kesäkatu ja moottoritie ovat kuumia tai no, ainakin haaleita.

Lämpöä ja lomailua, ehkä ensimmäisen kesätyöpalkan tuomaa vapauden huumaa, niin paljon kaikkea nähtävää ja tehtävää.

Menojalka vipattaa ja muurahaisia pepun alla…

Kotona Teiniameeba, Nuori Aikuinen Nainen ja viidenkympinvillistä kärsivä Setämies. Kulkuvälineitä scootista kaikkeen mahdolliseen moottorihärpäkkeeseen.

Ja kiire mennä, ehtiä ja kokea. HeippaHei.

Minä, koira ja kirja. Takapihan terassin rauhasta yritän ennättää huutelemaan jo pamahtavan ulko-oven perään…

Piippaa, kun olet perillä. Saa viestiä välilläkin ja kesken matkan laittaa.

Myös sinä opiskelija, en minä pelkästään opintojesi etenemisestä ole huolissani. Mietin missä menet, oletko tallessa, onko kaikki hyvin, jos sinua ei ole tunneilla näkynyt.

Äiti-ihminen minussa vaikuttaa opetätiin. Ammatillisuutta ja rajan vetämistä mietiskelen. Olenko epäope, kun huoli opiskelijasta on herännyt ja minkä kokoinen huoli on sallittua? Ei opettajakoulussa näistä puhuttu…

Ja vastaus omiin kysymyksiini on tietenkin ihan selvä.

Välittäminen ei ole väärin.

Opiskelija, piippaa perillä.  (Hitsi, lue ainakin se wilmaviesti.)

Tulkaa elokuussa ehjinä ja levänneinä takaisin.

Ja uudet opiskelijat, tervetuloa!

Pus.

Kirjaili: Opetäti Pauliina Harvala