Suurkiitos Seija Hiirokselle työstä kansainvälisyyden edistämisessä SDO:ssa!
Eilen iltapäivällä juhlimme Alppikadulla Iloisesti Seijan kanssa. Hän jäi tällä viikolla varhennetulle eläkkeelle. Suurkiitos Seijalle iloisesta yhteistyöstä! Leppoisia matkoja, joiden aikataulut nyt voi vapaasti suunnitellla ilman työvelvoitetta.
Seijan on aktiivisesti toiminut mm. Opetushallituksen rahoittamassa KEVA-verkoston hankkeissa vuosia, kolme vuotta myös SDO& Seija koordinoivat hanketta. Tämän hankkeen kautta opiskelijoilla on mahdollisuus mm. vaihtojaksoihin Nepalissa. Keväällä pääsimme yhdessä Seijan kanssa opiskelijoita saattamaan. Aku Haapalinnan kuvia matkasta löytyy tästä
Tässä alla vielä kokonaan keväinen Matkaterveisiä-blogi:
Opiskelijoita saattamassa työssäoppimaan Nepaliin
Opetushallituksen rahoittaman KEVA-hankeverkoston SDOn ryhmä kokoontui pitkäperjantai-iltapäivällä Helsinki-Vantaalla kohteena Katmandu oppaanamme kokenut Nepalin kävijä Seija Hiiros.
Kodinhuoltajat ovat ensimmäistä kertaa koskaan menossa työssäoppimaan Nepaliin. Päivin ja Joosuan opettajana matkaan lähti Aku Haapalinna. Tässä blogissa vähän kuvia, koska Akun matkakuva-Sway löytyy tästä. Opiskelijoiden insta-päivitykset ja blogit löytyvät myös SDO-sivuilta. Alman& Idan blogin voi lukea lisäksi myös www.finvet.fi sivustolta.
Qatar Airin lentomatkat tapahtuivat aikataulussa, vaihto Dohassa oli lyhyt ja saavuimme perille lauantaina aamupäivällä. Pari päivää aikaisemmin sinne jo lensivät lähihoitajaopiskelijat Ida ja Alma. Nepalin aika on Suomea edellä 2 tuntia ja 45 minuuttia kesäaikana. Katmamandun lentokentällä kuitenkin vierähti pari tuntia. Viisuminostoon olivat tulleet automaatit, jotka myös mahdollistivat kuvauksen, ei tarvittukaan erillistä valokuvaa viisumia varten, mutta toimintaa ne eivät nopeuttaneet. Tiedoksi, että viisumi täytyy maksaa käteisellä, euroina tai Amerikan dollareina (viisumi kahdelle viikolle maksoi 20 USD, 4 viikkoa olisi 40 USD, pitemmälle ajalle maksu on 100 USD.) Jonotus siis ensin automaatille, joista tulostui viisumilomake, sitten jonotus viisumin maksuun, seuraavaksi jonotus passintarkastus luukulle ja sitten vielä viimeinen jonotus halliin, josta löysimme lentokoneen ruumassa tulleet matkatavarat. Meitä vastassa oli kaksi pikkutaksia, juuri ja juuri mahduimme kyytiin matkatavaroiden kanssa. Matka majoitukseemme, Cozy Home B&B, viikonlopun liikenteessä kesti noin 40 minuuttia. Vihdoinkin perillä ja tapasimme Idan ja Alman!
Pääsiäisen aikana tutustuimme ympäristöömme Katmandussa ja Nepalin kulttuuriin. Sunnuntaina lähdimme Seijan johdolla katsomaan Pashupatunamin temppelialuetta. Liikenne oli tukkoista, joten matkalla ehdimme kuvata kadulla vapaana kulkevia tai lepääviä lehmiä.
Temppelin alueella oli nähtävissä vielä kolmen vuoden takaisen surullisen ja voimakkaan maanjäristyksen jälkiä/korjaustöitä. Pashupatunamin temppelialueen keskellä kulkee joki, jonka varrella vainaja pestään ja poltetaan ”liukuhihnamaisesti”. Hautajaissaattueet seurasivat toisiaan. Temppeli alueen keskeltä porraskujaa pitkin pääsee ylemmäksi kukkulalle, josta näkymä alas Katmandun laaksoon monenlaisten pienempien temppelirakennusten lisäksi. Ylhäältä löysimme myös apinoita vapaana juoksentelemassa.
Sunnuntai-iltana lähdimme kaikki mukaan saattamaan Joosua ja Päiviä Moonlight Childrens home– taloon, joka on kodinhuoltajaopiskelijoiden työssäoppimispaikka. Talossa asuvat Bimal-isän ja äidin lisäksi Bimalin vanhemmat sekä heidän yhden yhteisen 5-vuotiaan tytön lisäksi 20 tyttöä iältään 4-15 -vuotiaita. Bimal&vaimo saivat heti pääsiäisen jälkeen vauvan, mutta äiti sekä lapsi joutuivat vielä olemaan sairaalassa, koska lapsi syntyi noin kuukauden etuajassa. Vastaanotto talossa oli lämmin, myös meitä ensikertalaisia kohtaan. Tytöt tykkäävät tanssia. He esittivät meille muutaman tanssia ennen illallista, jonka tytöt olivat valmistaneet yhdessä Bimalin äidin kanssa. Isommat tytöt reippaasti hoitivat tarjoilun.
Bimalille on tärkeä, että talon tytöt saavat hyvän koulutuksen. Suurin osa talon menoista koostuu tyttöjen koulumaksuista, joihin Bimal hakee ja saa erilaisia avustuksia ulkomailta, mutta ei ole helppoa löytää rahoitusta riittävästi. Kodinhuoltajaopiskelijamme asuvat työpaikallaan talossa ja maksavat vuokraa. Tuloja Bimal ja perhe saa myös kanalasta, joka on heidän pihapiirissä. Bimalin perheen talo on pölyisen Katmandun keskusta-alueen ulkopuolella. Heillä ilma on selvästi puhtaampaa. Joosua ja Päivi asettuivat heti taloksi. Myös Aku jäi sinne ensimmäiseksi yöksi, jotta seuraavana aamuna he voivat yhdessä suunnitella työssäoppimisen sisältöä. Nopeasti löytyi puutteita siivousvälineissä. Akun kävi niitä ostamassa. Päivi on napakasti ottanut talon siivouksen haltuun ja opettanut tyttöjä kodinhuollon lisäksi myös esimerkiksi hammashygieniaa. Päivi löysi paikkansa talossa nopeasti.
Idan ja Alman työssäoppiminen tapahtuu Nepalin Down Syndrome societyn koulussa, jonka on perustanut Shila Tapa. Hänen oma nyt teini-ikäinen poika syntyi vammaisena. Siitä lähtien hänen elämäntyönään on ollut parantaa vammaisten lasten asemaa Nepalissa. Hän kouluttautui myös fysioterapeutiksi, jotta osaisi paremmin kuntouttaa ja ohjata koulussaan päivittäin opiskelevia vammaisia lapsia ja nuoria.
Vierailimme Seijan ja Akun kanssa myös Epsassa vammaisten naisten työkeskuksessa, jossa naiset tekevät mm. huovuttamalla käsitöitä. SDOssa on ollut myynnissä esimerkiksi heidän tekemiä kauniita joulukoristeita ja pannunalusia. Keskuksen perustaja Sangita Pant otti meidät lämpimästi vastaan. Espa toimii kahdessa eri osoitteessa, myös uusi talo on rakenteilla. Sen rakentamiseen Sangita on saanut Nepalin hallitukselta avustuksen. Muutenkin hänen toiminta on tunnustettua ja palkittua tällä hetkellä. Sangita kertoi meille oman koskettavan tarinansa vasemman yläraajan vammasta, joka esimerkiksi esti hänen opetustyön arvostetussa koulussa. Vanhemmat ja koulun johto eivät hyväksyneet vammaa opettajalla, vaikka se ei mitenkään vaikuttanut opetustyöhön. Hänen vasen yläraaja vammautui lapsena, kun olkanivel ”meni pois paikoiltaan”, eikä häntä ei maaseudulla viety lääkäriin. Olkanivelen subluksaatiossa, yläraaja roikkuu vartalon sivulla, eikä voi käyttää. Kun hermot ovat riittävän kauan venyttyneinä, raaja ikään kuin halvautuu. Minulla on lapsena ollut sama ongelma, olkanivel helposti meni pois paikoiltaan, jos esim. joku vetäisi kädestä. Pääsin kuitenkin aina heti lääkäriin ja olkanivel laitettiin paikoilleen. Muistan kyllä vieläkin sen kivun ja tunteen, kun en voi liikuttaa kättä. Siksi hänen tarina kosketti erityisesti. Vammautuminen olisi ollut niin helposti estettävissä!
Espa työkeskuksen työolot sekä naisten asuinolosuhteet ovat vaatimattomat, mutta he kuitenkin olivat iloisia ja näyttävät tyytyväisiltä elämäänsä. Jokaisella on omat tehtävänsä ja työskentely on sosiaalista. Vierailupäiväämme kuitenkin varjosti huoli ja suru eräästä työkeskuksen naisesta, joka oli samana aamuna joutunut pyörätuolissaan bussin töytäisemäksi. Bussikuski oli paennut paikalta, mutta sivulliset olivat toimittaneet naisen sairaalaan. Meille vakuutettiin, että hän toipuu kyllä, mutta luita murtui onnettomuudessa.
Perjantaina kävimme Seijan kanssa vierailulla etsivää mielenterveystyötä tekevässä päiväkeskuksessa. Keva-verkoston oppilaitosten mielenterveys ja päihdetyöhön erikoistuneet lähihoitajaopiskelijat voivat tehdä harjoittelun tässä paikassa. Myös SDOsta on opiskelija siellä jo ollutkin työssäoppimisjaksolla pari vuotta sitten. Tapasimme Rasentran, joka esitteli päiväkeskuksen aktiivista toimintaa, sekä myös kansainvälistä mielenterveysongelmien hoitoon liittyvää seminaaria, joka juuri oli ollut Nepalissa. Oli mielenkiintoista kuulla heidän etsivästä mielenterveystyöstä ja päiväkeskuksen toiminnasta. Asenne mielenterveysongelmia kohtaan on muuttumassa Nepalissa, Rasentra&CO ovat saaneet tunnustusta myös hallituksen tasolta. Rahallisesti Nepalin hallitus ei vielä mielenterveysongelmien kuntoutukseen riittävästi panosta ja tekemistä olisi paljon mielenterveyspalveluiden kehittämisessä.
Viimeisenä sunnuntaina Akun kanssa vierailimme yksityisessä Silver Mountain School of Hotel Management nimisessä hotelli ja ravintola-alan oppilaitoksessa. Tapasimme oppilaitoksen perustajan ja toimitusjohtajan Mr Thapan. Hänen koulutustavoitteet tähtäävät yliopistotasolle ja korkeakoulutukseen hotellin johtamisesta ja hallinnoinnista. Oppilaitoksen ikkunasta hän esitteli ympärille nousevia tunnettujen korkeatasoisten hotelliketjujen vielä rakenteilla olevia rakennuksia. Vierailupäivänämme sunnuntaina heillä oli menossa kurssi barista-opiskelijoille. Kouluttaja tuli Italiasta kahviyliopistosta. Saimme Akun kanssa maistiaiset: oli hyvää ja tuoretta kahvia!
Oppilaitoksen omistaja on Nepalin hyväosaisia, opiskelu hänen oppilaitoksessa ei ole ilmaista, eikä varmasti mahdollista kaikille. Kuitenkin hänen suunnitelmissa on myös maaseudun pienempiin kaupunkeihin perustaa ammattikoulutusta. Suomessa koulutus on korkeatasoista ja meillä on hyvä maine. Nepalistakin löytyy henkilöitä, joilla olisi varaa ja tarvetta ostaa koulutusta, jota ei siellä vielä ole tarjolla. Ehkä talouskoulu tyyppisessä ammatillisessa koulutuksessa myös SDO voisi olla mukana. Nepal tulee kehittymään vauhdilla lähivuosikymmeninä ja siihen tarvitaan ammatillista osaamista.
Suurkiitos Seijalle asiantuntevasta opastuksesta ja koko porukalle antoisasta kokemuksesta & mukavasta matkaseurasta!
