Koronan vaikutukset osuvat kovimmin kaikista heikoimmassa sosiaalisessa asemassa elävien arkeen

Elämme epävarmaa aikaa. Aikaa, jolloin ihmiset lukkiutuvat koteihinsa, pelko omasta sekä läheisten terveydestä valtaa mielen ja yhteiskunnan palvelut eivät enää yhtäkkiä olekaan saatavilla. Aiemmat itsestään selvänä pidetyt asiat ja toiminnot eivät enää sitä olekaan, ja ”tavallinen arki” tuntuu vain kaukaiselta unelmalta. Kukaan meistä ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan ja epätietoisuus lisää tuskaa yhä enemmän.

Työssäni Sovinnon toimintakeskuksella kohtaan päivittäin ihmisiä joiden sosiaalinen asema yhteiskunnassamme on heikko. Kohderyhmän keskuudessa mm. asunnottomuus, päihde- ja mielenterveysongelmat, talousvaikeudet, rikollisuus, huono-osaisuus ja köyhyys ovat hyvin yleisiä ilmiöitä. Näin tasa-arvon päivänä pysähdyin miettimään, miten maassamme jylläävä virus sekä sen aiheuttamat erityisjärjestelyt vaikuttavat erityisesti niiden arkeen, joiden elämäntilanne on syystä tai toisesta jo valmiiksi haastava. Erityisen huolissani olen asunnottomista, jotka tuntuvat olevan nyt tilanteesta johtuen täysin vailla turvaa ja huominen näyttäytyy vieläkin toivottavampana kuin aiemmin.

Vailla kotia elävälle ihmiselle on varsin tavallista, että aivan perustarpeidenkin (mm. lepo, ruoka, hygienia) täyttäminen vaatii valtavia ponnisteluja. Koronan luoman poikkeustilan vuoksi ainakin Helsingissä monet päivätoiminnot, johon on päässyt levähtämään, syömään ja pesulle ovat nyt sulkeneet ovensa. Osa ruokajakeluista sekä yhteisruokailuista ovat kiinni määrittelemättömän pitkän ajan ja hätämajoitukset ovat yö toisensa jälkeen täynnä. Monen arki ja selviytyminen ovat näistä palveluista riippuvaisia. Asunnoton saattaa myös elää uutispimennossa, jolloin elintärkeä tiedotus viruksesta voi jäädä saamatta. Korona työntää siis tämän kohderyhmän yhäkin tuskallisempaan tilanteeseen ja heikompaan asemaan.

Asunnottomien joukossa perussairaudet ovat yliedustettuina, kaduilla on vaikeaa ylläpitää hyvää käsihygieniaa ja päihteet saattavat kuulua päivittäiseen elämään. Moni kuuluu riskiryhmään iän tai perussairauksien vuoksi. THL on linjannut, että väkijoukkoja sekä tarpeettomia ihmiskontakteja tulisi välttää. Ihmisiä kehotetaan pysymään kotona. Entä jos ei ole kotia? Asunnoton joutuu hakeutumaan hätämajoitukseen yhäkin vaikka suositukset puhuvat toista tarinaa. Miten tupaten täynnä olevissa hätämajoituksissa voi vältellä tarpeettomia ihmiskontakteja? Entä, jos asunnoton sairastuu? Mihin hän pääsee lepäämään ja toipumaan, sekä miten varmistetaan että tartunta ei leviä?

Lain edessä olemme kaikki yhdenvertaisia. Jokaisella tulisi olla oikeus huolenpitoon, ja julkisen vallan tulisi edistää väestön terveyttä. Miten tämä perustuslain kohta varmistetaan koronan aiheuttamassa kriisitilanteessa ihan jokaiselle? Miten me yhteiskuntana voimme taata myös heikoimmassa asemassa olevien ihmisten turvan ja mahdollisen sairauden iskiessä tarvittavan levon sekä eristyksen?

Nyt vaadinkin yhteiskunnan päättäjiä ottamaan erityistarkasteluun tämän kohderyhmän. Miten aivan käytännössä turvaamme jokaiselle mahdollisuuden selvitä tästä maatamme kohdanneesta kriisistä niin, että lähtökohtamme ja elämäntilanteemme eivät aseta meitä toinen toisistamme eriarvoiseen asemaan?

Tasa-arvoisemman huomisen puolesta,

Hanna-Riikka Partanen

Aikuissosiaalityön koordinaattori