Kokemuksia simulaatio-opetuksesta

“Aina sattuu ja tapahtuu…”

Toisen vuoden nuoriso- ja yhteisöohjaajaopiskelijoiden opintoihin on tänä keväänä kuulunut tärkeänä osana palveluohjaus sekä tutustuminen erilaisiin palveluihin.

Opettajina olemme rakentaneet kurssin tiimipedagogiikan mukaisesti. Tiimit ovat kukin suunnitelleet jonkin osallisuutta ja sosiaalista vahvistamista tarjoavan palvelun alkaen nuorten turvatalosta, jalkautuvasta neuvonnasta tai matalankynnyksen olkkaritoiminnasta aina nuorisotaloihin saakka.

Koemme myös että tekemällä, kokemalla ja kokemuksia reflektoimalla oppii parhaiten.

Tähän perustuen opiskelijat tekivät tiimeittäin toisilleen simulaatiotilanteita/tapauksia/caseja palveluohjauksen, sosiaalisen vahvistamisen, kohtaamisen ja osallisuuden tosi elämän sankareista.

Jännittäviä hetkiä

Opiskelijat kertoivat olleensa alkuun skeptisiä ja ennakkoluuloisia simulaatioita kohtaan.

Etukäteen tilanne jännitti, kutkutti mahanpohjassa ja aiheutti vähän tuskaakin koska vaatii uskallusta ja heittäytymistä ottaa asiakkaan rooli. Itse simulaatiotilanteet opiskelijat kokivat tosi opettavaisina, mukavina, hektisinä, yllättävinä, hauskoina ja jännittävinä.

Simulaation jälkeen toteutetuissa purkutilanteissa uskallettiin nostaa esiin huomioita ja havaintoja itsestä sekä toisista, annettiin rohkeasti ja rehellisesti palautetta, opittiin paljon turvallisuudesta ja miten sitä tulisi ja voisi huomioida omassa työssä.

Kohtaamisen, tiimin työnjaon, luottamuksen ja asioiden ääneen sanottamisen merkitys korostui simulaatioissakin.

Myöhemmin seuraavalla oppitunnilla pureskeltuna ja pölyn jo hieman laskeuduttua kokemukset olivat jäsentyneet jo paremmin; Opettavainen menetelmä, hyvä työkalu, konkreettinen, mieleen painuva, aiheuttaa selkeän muistijäljen, tilanteiden purkaminen tosi tärkeä ja opettavainen.

Iloa ja kasvutarinoita

Opettajan näkökulmasta simulaatio on loistava oppimismenetelmä.

Eläväisistä tilanteista irtosi (korona)vuoden parhaat naurut, mikä antaa myös ryhmän kehitysprosessiin oman lisänsä: yhdessä jaettu ilo tiivistää porukkaa.

Teimme opettajina tärkeitä havaintoja ja huomioita mihin on tärkeää vielä opinnoissa kiinnittää huomiota.

Yhdessä ihmettely antaa enemmän kuin yksin pohdiskelu. Näimme myös huikeita kasvutarinoita. Opiskelijat tekivät itsestä oppimisen huomioita, tukivat ja vahvistivat toisiaan kaikin tavoin. Oppimista tapahtui monella tasolla ja myös monella tavalla.

Opettajatkin oppivat

Opiksi otamme siitä, että simulaatiopäivä on tosi intensiivinen sekä opiskelijalle että opettajalle.

Kokemuksemme mukaan päivässä voi tehdä korkeintaan kaksi 15 minuutin simulaatiota ja purkuun tulee varata reilusti aikaa.

Tulevaisuutta varten pohdimme myös videoiden tallentamisen mahdollisuutta. Niiden uudelleen katsominen voisi olla perusteltua joissain tapauksissa.

Simulaatioista saa paljon materiaalia myös jatkotyöskentelyyn.

Simulaatiotilanteet saivat luovuuden kukkimaan myös tilanteiden lavastamisessa. Kuvan casessa tyttö on satuttanut itseään ja näin korona-aikaan myös maski oli tahriintunut ”vereen”.

Kirjoittajina Suomen Diakoniaopiston opettajat Saija Pellikka ja Isto Kuukka

#ammatillinenkoulutus #nuorisojayhteisöohjaaja #siksidiakoniaopisto #elämäsikohtaamispaikka