Kohtaamisia Sovinnolla – Kenen ääni kuuluu vaaleissa?

Suomessa eletään vaaliviikkoa. Sunnuntaina selviää, kuka on maamme uusi presidentti tai voi myös olla, että valinta siirtyy toiselle kierrokselle. Äänestämään Suomessa pääsee säännöllisesti: eduskuntavaalit ja kuntavaalit järjestetään neljän vuoden välein, europarlamenttivaalit viiden vuoden ja presidentinvaalit kuuden vuoden välein. Äänestysprosentit ovat olleet laskusuuntaisia niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa. Tämän vuoksi vaalien alla onkin syytä keskustella siitä, ketkä äänioikeuttaan käyttää ja kenen tahtoa vaalitulokset lopulta edustavat.

Monet sanovat, että on ihmisten oma vika, jos he eivät käytä äänioikeuttaan. Toki näinkin on, mutta voisiko äänestysinnon lasku myös kieliä jotain yhteiskunnan nykytilasta. Voiko äänestysaktiivisuus heijastaa sitä, kuinka paljon ihmiset luottavat yhteiskuntaan ja sen päättäjiin? Jos ihminen kokee, että hänen äänellään ei ole merkitystä, onko demokratian ihanne kaikkien tasa-arvoisesta mahdollisuudesta vaikuttaa omaan todellisuuteensa toteutunut.

Tutkimukset osoittavat, että köyhyydellä on passivoiva vaikutus ihmiseen. Kun aika ja energia kuluvat toimeentulosta huolehtimiseen, ei välttämättä jaksa ottaa asioista selvää ja kiinnostua politiikan kiemuroista. Mitä enemmän yhteiskuntamme ja sen tarjoamat mahdollisuudet eriarvoistuvat, sitä enemmän voimme kyseenalaistaa demokratian tasa-arvoihanteen toteutumisen. Väestöstä ne, jotka kamppailevat toimeentulonsa kanssa ja joilla ei ole korkeaa koulutusta, ovat myös niitä, jotka jättävät vaaleissa äänensä käyttämättä. Rikkaat ja hyvin koulutetut äänestävät vilkkaimmin.

Tieto on valtaa ja valta jakautuu hyvin epätasaisesti, jos tietyillä ihmisryhmillä on tietoa selvästi enemmän kuin toisilla. Toimivassa demokratiassa tiedon pitää olla kaikkien väestönryhmien saatavilla tulotasosta riippumatta ja jokaisella pitää olla niin turvattu toimeentulo, että energiaa jää myös oman äänensä käyttämiseen.

Mitä olette mieltä – toteutuvatko nämä asiat nykypäivän Suomessa?