Hyppää epämukavaan, pysähdy ja oivalla – kansainvälisyyttä kotona!
Lähihoitaja opiskelija Merjo Laine SDO Lahden kampukselta esiintyi kansainvälisessä hoitotyön opiskelijoiden seminaarissa SDO:n ja Thai Go- hankkeen edustajana. Saimme osallistumiskutsun Boromarajonnani College of Nursing – Thai Go hankepartneri oppilaitoksesta Thaimaan Chiang Maista. He kuuluvat the Nursing Education Institutional Network (NEIN) verkostoon, joka järjesti tämän kansainvälisen virtuaaliseminaarin. Thaimaan ja Aasian lisäksi puhujia oli myös UK:sta USA:ta sekä Australiasta. Aihe oli hyvin ajankohtainen – The 5th nursing student forum: ”How we fight the Covid-19: Research, Practice, and Innovations.” Seminaariin 10-12.9.2022 osallistui yli 800 sairaanhoidon opiskelijaa sekä lisäksi opetushenkilökuntaa. Merjo suoritti samalla hänen opintoihin kuuluvan vapaa valintaisen Maailmankansalaisuus – tutkinnonosan näytön. Tästä oppimiskokemuksesta syyskuisena viikonloppuna Merjo kirjoitti näin:
”We cannot solve problems with the same thinking we used when we created them”
Tätä Albert Einsteinin lausahdusta käytti professori Mary Grace Lacanaria Filippiineiltä. Ettäkö missä? Lainaus kuultiin kansainvälisessä sairaanhoidon opiskelijakonferenssissa “The 5th Nursing Students Forum: How We Fight the Covid-19: Research, Practice, and Innovations”. Osallistuin konferenssiin virtuaalisesti kotisohvalta kuulijana sekä esitelmän pitäjänä ”opiskelijasarjassa”. Konferenssi järjestettiin syyskuussa 2021. Isäntämaa oli Thaimaa. Osallistujat olivat ympäri maailmaa. Suurin edustus lienee ollut Thaimaasta. Jätän tässä tekstissä varsinaisen konferenssin taka-alalle ja keskityn enemmän oivallusten ja oppimisen käsittelyyn. Einstein lausahdukset siivittäköön tekstiä.
“If you can’t explain it to a six year old, you don’t understand it yourself.”
Kuulin mahdollisuudesta pitää esitelmä konferenssissa Suomen Diakoniaopiston Maailmankansalaisuus-kurssin opettajalta. Tiesin, että selviäisin esitelmästä, ja minulla oli idea aiheeksi. Voisin puhua siitä, että terveys- ja ympäristöalan ihmisillä on hyvin vähän yhteistyötä keskenään, vaikka nämä aihepiirit liittyvät erottamattomasti toisiinsa. Aihe liittyy työhöni, jota teen opiskelujeni ohella. Tiesin, että saisin ohuella langalla sidottua esitelmääni koronan, joka oli konferenssin pääotsikossa.
Olin työssäni paininut sen asian kanssa, että en ollut saanut sanoitettua kiitettävästi terveys- ja ympäristöalojen yhteistyön lisähyötyä. Toki ymmärsin hyödyn, mutta hyvä sanoitus puuttui. Mietin, että ehkä saisin kristallisoitua asian selkeämmin, jos se olisi se pakko tehdä esitelmää varten. Einsteinin sanoin: “If you can’t explain it to a six year old, you don’t understand it yourself.” Niinpä laitoin viestiä opettajalle, että olen halukas pitämään konferenssiesitelmän, joskaan en ollut lainkaan varma, menisikö konferenssiabstraktini läpi. Se kun ei varsinaisesti ollut konferenssin pääotsikon aihepiiriä. Menihän se läpi. Niin siinä sitten kävi. Prosessoin sanoitusta uudella tavalla. Löysin työtäni varten kaipaamani lauseet jostakin päin hermoverkkoani. “The world as we have created it is a process of our thinking. It cannot be changed without changing our thinking.” Samalla sain Maailmankansalaisuus-kurssin puuttuvan osion kuitattua.
“If we knew what it was we were doing, it would not be called research, would it?”
Tunnen oloni mukavaksi kokiessani, että pystyn kontrolloimaan elämääni ja sen tapahtumia edes kohtalaisesti. Huomasin tätä tekstiä kirjoittaessani, että tuo seikka on ristiriidassa tutkijataustani kanssa. Tutkija tekee kokeita kontrolloiduissa olosuhteissa, mutta kokeen tulosta ei voi eikä varsinkaan saa kontrolloida. Se on minulle täysin selvää. Kuitenkaan en ole aiemmin hahmottanut näin selkeästi, kuinka ristiriitaista mieltymys varmuuteen on suhteessa tutkimustyöhön. Oivallus jälleen!
Konferenssin järjestelyt eivät toimineet aivan saksalaisella tarkkuudella. Myönnän, että se koetteli hermojani. Toisaalta se teki minulle hyvää. Jos en mitenkään pysty kontrolloimaan riittävästi jotakin tilannetta, niin minkäpä minä sille voin. Stressaaminen ei edistä asiaa. Konferenssiprosessin, Einsteinin lausahduksen ja tämän tekstin kirjoittamisen kautta opin sanoittamaan itsestäni jotakin, joskaan en väitä, että olisin asian täysin sisäistänyt. Olen matkalla. Pyrin tasapainoon. “Life is like riding a bicycle. To keep your balance, you must keep moving.”
“Anyone who has never made a mistake has never tried anything new.”
Esitelmän pitäminen englanniksi ei ole minulle suurinta huvia. En pidä esiintymisestä, mutta selviän siitä. Olen jopa oppinut jossain määrin näyttelemään, että esiintyminen on minulle helppo nakki. Todellisuudessa harjoittelen paljon ennen esiintymistilanteita. Englannin kieli puhuttuna ei ole vahvuuksissani kärkipäässä, joskin pärjään sillä hyvin. En tiedä, opinko näistä asioista mitään opiskelijakonferenssissa. Ennemminkin sanoisin, että olen oppinut esiintymisestä jotakin jo aiemmin.
Aiemman kokemukseni perusteella voin todeta, että esiintyminen jos mikä on laji, jossa epämukavuusalueelle toistuvasti meneminen kehittää, ja jännitys hellittää. Olen pitänyt useita esitelmiä englanniksi. Niistä kolme on ollut todella kovia paikkoja. Näistä kolmesta se, jota voisi luulla kovimmaksi, oli helpoin. Miksi? Siksi, että olin ollut parissa kovassa esiintymispaikassa jo aiemmin. Ensimmäinen kerta oli Berliinissä. Mietin vielä lennolla Berliiniin, että vielä tämä kone ehtii tippua, niin ei tarvitse mennä saliin eteen pyörtymään ja nolaamaan itseäni. En pyörtynyt. Ehkä vähän nolasin. Vaan kas ihmettä, toinen kova paikka oli jo huomattavasti helpompi. Niinpä voin suositella epämukavuusalueelle menemistä esiintymistilanteeseen. Yleisö on puhujan puolella. Jos vähän mokaa, sinä olet todennäköisesti ainoa, joka muistaa sen vielä huomenna. “You never fail until you stop trying.”
“A clever person solves a problem. A wise person avoids it.”
Monesti olen melkein kerjännyt kriittistä ja rakentavaa palautetta – milloin missäkin tilanteessa. Suomessa ollaan tavallisesti arkoja antamaan sitä. Esitin jokseenkin valmiin esitelmän etukäteen opettajalleni. Opettaja kehotti pistämään jarrua puhumiseen. Olin tietoinen siitä, että minulla on taipumusta huomaamattani pistää kaasua puhumiseen esitelmätilanteessa. Muistaakseni kukaan ei kuitenkaan ole aiemmin sanonut asiasta ääneen, mikä on harmi. Palaute oli konkreettisin oppini tästä konferenssimatkasta. Nyt kiinnitin asiaan kunnolla huomiota. Jarrutin. Esitelmän lopussa jouduin vähän kiihdyttämään aikataulusotkun vuoksi, mutta tein kiihdytyksen tietoisesti. Kannustankin pyytämään suoraa palautetta siitä, missä on kehitettävää. Nokkeluus on pitkälti sisäsyntyistä, mutta viisautta kerääntyy kaikkialta, mitä näemme, kuulemme, tunnemme ja opimme. Kun on viisautta, saatat välttää tilanteet, joista nokkela joutuu selviytymään. Koe, tee, hyppää epämukavaan, kyseenalaista, pohdi, kuuntele, pysähdy kysymysten äärelle, ole utelias, oivalla. Opi. “It is not that I’m so smart. But I stay with the questions much longer.”
Lainaukset: Albert Einstein
