Erasmus-”pikatreffejä” Bergenissä
Tämän vuotinen Erasmus TCA-seminaari ”Give VET Mobility a Fresh Boost” järjestettiin Norjan Bergenissä. Vuonomaan kamaralle oli saapunut tänäkin vuonna n. 80 osanottajaa, kaikista Pohjoismaista (paitsi Islannista) sekä Ranskasta ja Saksasta.
Järjestelyistä vastasi Norjan DIKU-virasto (Norwegian Agency for International Cooperation and Quality Enhancement In Higher Education). Ohjelmassa oli tutustumista erimaiden osanottajiin ”pikatreffityylillä”: mikä kiinnostaisi ja onko hankeideaa. Osanottajat oli jaettu oppilaitosten profiilin mukaisiin työryhmiin, ja minä luonnollisesti päädyin Social and Health Care -työryhmään. Suuri osa osanottajista oli liikkeellä uusien opiskelijavaihtopaikkojen toivossa. Pohdimme Helsingin Aikuisopiston Anne Leinosen kanssa, josko tähän voisi oleellisesti vaikuttaa Brexitin tuoma epävarmuus: monillahan on paljon opiskelijavaihtoa Britanniassa.
Valmentavan koulutuksen ja aikuisten perusopetuksen edustajana sitä tunsi itsensä taas hiukan ”oudoksi linnuksi” ammatillisten koulutusten keskellä, mutta kun kerroin, että suunnitelmissamme olisi pikemminkin opettajavaihto ja maahanmuuttajien sekä pudokkaiden parissa toimiville opettajille, kulmat kohosivat ja kiinnostus heräsi. Opettajien pedagogisen vaihdon ideaa pidettiin erinomaisena ja virkistävänä. Tanskalaiset kiinnostuivat myös pudokkuutta ehkäisevästä ja opiskelijoiden jaksamista tukevasta hanketoiminnastamme.
Suomalainen uusi ammatillinen koulutus, jota Annele Heikkilä OPH:sta esitteli, sai myös positiivista huomiota. Ranskalaisten kanssa käymäni keskustelut osoittivat, että heillä on samanlaisia haasteita maahanmuuttajien kanssa ammatillisessa koulutuksessa kuin meillä: käytännönläheisesti harjoittelujaksoista saatetaan hyvinkin selvitä, mutta yhteisset aineet tuottavat usein tuskaa. Heillä on myös käynnissä iso ammatillisen koulutuksen reformi.
Ruotsalalaiset kiinnostuivat ajatuksestamme tehdä pedagogista opettajavaihtoa, joka ei pelkästään olisi varjostusta (Job shadowing), vaan aitoa yhteisopettajuutta työpareina erimaalaisten kollegojen välillä, kielimuuria haastaen. Kun tehdään yhdessä, jotain on myös mahdollista oppia toisen työtavoista.
Alamme syksyllä suunnitella Erasmus KA1 Staff Mobility hanketta Helsingin Aikuisopiston Anne Leinosen kanssa. SDO:lla suunitteilla lienee myös muuta. Tapaaminen muiden pohjoismaisten kollegojen kanssa poikinee myös Nord Plus hakemuksen.
Seminaarin järjestelyt olivat todella toimivat, aikaa ei kulunut mihinkään hukkaan. Suurkiitos isännöivälle Norjalle ja erityisesti Norjan toimiston Ole-Johan Bergelle, joka esittelikin itsensä ”mystiseksi mieheksi” meilitse tulleiden ”ennakkotehtävien takaa”. Ne osoittautuivat hyvinkin hyödyllisiksi paikan päällä. Seminaarin parasta antia oli vuorovaikutus muiden koulutusalan vaikuttajien kanssa ja jälleen se tunne, että olemme yhteisen tehtävän äärellä. Kontaktiseminaarit ovat oiva keino tehokkaasti kasvattaa omaa toimijoiden verkostoa ja ideoida uutta oppimiseen.
