AmisMaistis tarjoaa esimakua alasta ja koulutuksesta erityisen tuen nuorille

AmisMaistis on tarkoitettu kasiluokkalaisille, erityistä tukea saaville nuorille, jotka pohtivat perusopetuksen jälkeistä koulutusta. Kokemukset AmisMaistiksesta ovat olleet hyviä, kirjoittaa projektipäällikkö & erityisopettaja Minttu Somerjoki.

Ihan hirvittää, mitä tälle meidän erityiselle nuorelle keksitään peruskoulun jälkeen. Yhtäkkiä pitäis hypätä pois yhdeksän vuotta turvallisesti puksuttaneesta junasta ja tietää, minkälainen ala ja paikka nuorelle sopii. Riittääkö tuki yleisessä ammatillisessa oppilaitoksessa vai tarviiko se vaativaa erityistä tukea? Mistä nuori voi tietää ja miten mä voin häntä auttaa?” Näin kuvasi eräs peruskoulun 8.-luokkaa käyvän oppilaan huoltaja tunnelmia lähestyvästä siirtymästä toiselle asteelle.  

Etenkin erityistä ja vaativaa erityistä tukea tarvitsevien nuorten ohjautumisen kaaret ovat pitkiä ja edellyttävät varhaista yhteistyötä. Suunnitelmien tekeminen voi olla pitkä prosessi, jossa nuoren pitää tunnistaa ja tunnustaa omaa opiskelu- ja toimintakykyään sekä tehdä vaikeita valintoja. Muutos tutusta ja turvallisesta peruskoulusta toiselle asteelle on iso myös nuoren tukijoukoille. Riittävä ja saavutettava tiedon saanti erilaisista vaihtoehdoista sekä varhainen ohjausyhteistyö ovatkin erityisen tärkeitä. 

Varhainen ohjausyhteistyö, kokemuksellisuus ja vertaisuus ovat tärkeitä

Pelkkä varhainenkaan tiedon jakaminen ei kuitenkaan aina riitä. Etenkin erityistä tukea saavia nuoria kokemus auttaa paljon enemmän. Omakohtaisten kokemusten kautta nuori pystyy arvioimaan omaa opiskelu- ja toimintakykyään sekä kiinnostustaan tiettyyn alaan tai koulutukseen. Aivan kuten vaikkapa elokuvasta esitettävä traileri auttaa arvioimaan omaa kiinnostusta kirjoitettua juonikuvausta paremmin.

Elokuvavertausta jatkettaessa voinee helposti todeta, että oman vertaisryhmän kertomat näkemykset ja suositukset erilaisista elokuvista voivat auttaa kriitikoiden arvioita enemmän. Aivan samoin nykyisten opiskelijoiden jakamat kokemukset eri koulutuksista ja aloista voivat auttaa nuorta peilaamaan omaa kiinnostustaan ja mahdollisuuksiaan asiantuntijaesityksiä paremmin. Asiantuntijat voivat vain arvailla, mitkä näkökulmat ovat nuorelle olennaisia.  

AmisMaistis varhaisen ohjausyhteistyön kokeiluna 

Suomen Diakoniaopiston OLO-hankkeessa (Oikeus laadukkaaseen ohjaukseen, OPH) haluttiin kehittää varhaista ohjausyhteistyötä, riittävää tiedon jakamista, kokemuksellisuutta ja vertaisuuden hyödyntämistä nuorille, jotka ovat siirtymässä peruskoulusta ammatilliseen koulutukseen ja tarvitsevat erityistä tai vaativaa erityistä tukea. 

Yhtenä ohjausyhteistyötä vahvistavana toteutuksena tarjottiin Ammattiopisto Luovin kanssa pääkaupunkiseudulla käytännönläheinen ”etukäteismaistianen” vaativan erityisen tuen koulutus- ja alavaihtoehdoista, AmisMaistis. AmisMaistis kohdennettiin 8.-luokkalaisille erityisen ja vaativan erityisen tuen oppilaille sekä heidän opetus- ja ohjaushenkilöstölle ja huoltajille. 

Oppilaita tukijoukkoineen kutsuttiin kokeilemaan opiskelua ja tutustumaan alojen työtehtäviin. Vierailu sisälsi erilaisten työtehtävien tekemistä ja opiskeluympäristöissä toimimista. Alojen nykyiset opiskelijat, kokemusasiantuntijat, olivat kertomassa kokemuksiaan ja havaintojaan alasta ja opiskelusta sekä ohjaamassa työtehtävien tekemistä.  

Opetus- ja ohjaushenkilöstölle tarjottiin mahdollisuutta ohjausyhteistyön käynnistämiseen. Myös huoltajat olivat tervetulleita maistiaispäivään, mutta arkipäivään sijoittuva toteutus ei tavoittanut heitä. Huoltajille tarjottiinkin suunnitellusti etäkohtaaminen tapahtuman jälkeen.

Etäkohtaamisen tavoite oli lisätä tietoa vaativan erityisen tuen koulutus- ja alavaihtoehdoista. Eri alojen työtehtävät ja työympäristöt tulivat huoltajillekin tutuiksi AmisMaistis-päivänä otettujen kuvien kautta. Nuori hyötyy siitä, että myös lähipiirillä on mahdollisimman laaja ja realistinen kuva erilaisista vaihtoehdoista ja mahdollisuuksista. 

AmisMaistis- kokeilu oli onnistunut 

AmisMaistis-kokeilu sai erittäin hyvää palautetta osallistujilta. Kaikki osallistujat totesivat palautteen perusteella, että päivästä jäi hyvä fiilis. Vastaajista 14/15 totesi olevansa päivään tyytyväinen ja 13/15 oli sitä mieltä, että päivä oli hyödyllinen.

”Kivaa oli, kun pääsi kokeilemaan asioita oikeasti”, totesi eräs oppilas palautteessaan. Tämä varhainen ohjausyhteistyön malli jääkin käyttöön Suomen Diakoniaopiston ja Ammattiopisto Luovin yhteistyönä pääkaupunkiseudulla.  

Jatkossa toteutusta voidaan laajentaa esimerkiksi jalkautumalla peruskouluihin kokemusasiantuntijoiden kanssa jo ennen AmisMaistis-päivän toteutumista tai ottamalla mukaan muita alueen vaativan erityisen tuen koulutuksenjärjestäjiä. Myös markkinointia huoltajien suuntaan on kehitettävä, jotta heitä tavoitetaan etenkin etäkohtaamiseen pilottitoteutusta laajemmin.

AmisMaistiksen esikuva, NOPO-hankkeessa levitetty AmisTET-jakso, on seuraajaansa laajempi ja pitkäkestoisempi toteutus, josta voidaan edelleen ammentaa lisäelementtejä. AmisMaistiksen kaltaiselle toteutukselle on kuitenkin paikkansa perinteisten avointen ovien ja yksilöllisten kokeilujaksojen välissä. Se on konkreettisempi ja kokemuksellisempi kuin avoimet ovet, mutta tavoittaa laajemman joukon oppilaita kuin yksilöllisen kokeilut. AmisMaistiksen jälkeen on tarvittaessa luontevaa edetä yksilölliseen kokeilujaksoon, kun alavaihtoehdot ovat selkiytyneet. 

Maistiaisen tarkoitus on herättää ruokahalua ja auttaa tekemään itselle sopivia valintoja. Varhaisen, kokemuksellisen ja vertaisuutta hyödyntävän ohjausyhteistyön tavoitteena on, että tulevaisuudessa huoltaja ja nuori voivat todeta:  

“Turvallinen peruskoulujuna saapuu pääteasemalle, mutta olemme saaneet rauhassa ja kattavasti maistella erilaisia erityisen tuen vaihtoehtoja ja nuorelle sopiva jatkopolku ammatilliseen koulutukseen on löytynyt. Nuori odottaa jo innoissaan, että pääsee tekemään niitä työtehtäviä, joita kävi kokeilemassa..” 

Kirjoittaja: 

Minttu Somerjoki työskentelee projektipäällikkönä OLO-hankkeessa sekä erityisopettajana Suomen Diakoniaopistossa. Koulutukseltaan hän on kasvatustieteen maisteri, erityisopettaja, ammatillinen erityisopettaja ja fysioterapeutti.